Willis Eschenbach on koonnut omat kokemuksensa East-Anglia Universityn ilmastotutkimusyksikön johtohahmolle, tri Phil Jonesille, osoittamassaan avoimessa kirjeessä.

Kaikki alkoi kun Warwick Hughes oli pyytänyt Jones’lta nähtäväksi sitä lämpötila-aineistoa, johon globaalia lämpötilaa kuvastava ns. Lätkämailakäyrä perustui. Tähän pyyntöön Jones oli vastannut “Miksi antaisin sinulle aineiston nähtäväksi, kun tarkoituksenasi on hakea siitä virheitä.” Willis Eschenbach hämmästyi Jonesin vastauksesta, koska ei voinut uskoa, että arvostettu tiedemies olisi todella tällaista esittänyt. Tällainen avoimuuden puute olisi ristiriidassa tieteen perusolemukselle.

Viitisen vuotta sitten Willis halusi tarkistaa mihin kyseinen IPCC:n laajasti hyödyntämä lämpötilakäyrä oikein perustui. Siksi hän teki Jonesille vastaavanlaisen pyynnön. Omien ilmastotutkimuksiensa takia Willis halusi tutustua alkueräiseen lämpötila-aineistoon sekä varmistua, ettei Jonesia ollut tulkittu väärin. Jones ei vastannut.

Vedoten Englannissa voimassa olleeseen tiedon vapaata saatavuutta puolustavaan lakiin “Freedom of Information – FOI”, Willis kirjoitti EAU:n tiedon saatavuudesta vastaavalle asiamiehelle, David Palmerille. Palmer vastasi, että “ilmeisesti raa’at asematiedot löytyvät verkosta, jota hallinnoi GHCN (Global Historical Climate Network).

Tähän Willis vastasi, että tällainen tieto on hyödytön ellei samalla toimiteta luetteloa niistä [säähavainto]asemista, joihin Jones perustaa käyränsä. Koska Jonesin kollegoidensa kanssa laatima globaali lämpötilakäyrä on saanut keskeisen sijan tutkijoiden kesken käytävässä mielipiteiden vaihdossa, on välttämätöntä varmistua, että heidän käyttämänsä aineisto tosiaan tuottaa kyseisen käyrän.

Willis toisti useampaan kertaan pyynnön saada käyttöönsä luettelon niistä asemista, joita Jones et al. ovat käyttäneet laatiessaan globaalia lämpötilatietoa sisältävän HadCRUT3 tietokantansa. Saamatta kelvollista vastausta Willis oli jo luopumassa koko asiasta, kunnes Durbanin ilmastokokouksen aattona Internetiin vuodatettiin suuri määrä muun muassa Jonesin ja hänen kolleegojensa välisiä sähköposteja. Niistä käy ilmi miten yksinkertainen pyyntö oli johtanut laajenevaan valheiden vyyhteen.

Phil Jonesille osoittamassaan yksityiskohtia selventävässä avoimessa kirjeessään Willis korostaa ehkä ymmärtävänsä, että alun perin haluttomuudesta luovuttaa aineistoaan syntyi pieni viaton valhe. On myös ymmärrettävää mutta ei hyväksyttävää, että pieni valkoinen valhe muuttuu kaiken kattavaksi peittelyksi, joka myöhemmin leviää pienessä sisäpiirissä ja paisuu törkeisiin mittoihin. Näin manipuloidaan tiedettä vastaamaan ennalta asetettuja päämääriä.

Willis olettaa, että Jones ei alun perin kehdannut myöntää, että hänen aiemmin keräämänsä lämpötiedot olivat sekaisin, eikä hän enää pystynyt selvittämään tietojen alkuperää. Etenkin vanhemman aineiston osalta on todennäköistä, että keräämänsä aineisto oli huonosti dokumentoitua, mutta ilmeisesti sisälsi jonkinlaista kuukautista tai vuotuista lämpötilastoja.

Samaisista sähköposteista käy ilmi, että Jones kirjoitti:

Email 2440: “I’ve been told that IPCC is above national FOI Acts. One way to cover yourself and all those working in AR5 would be to delete all emails at the end of the process”

Vapaasti käännettynä: “Minulle on kerrottu, että FOI (Tiedon vapaa saanti) ei koske IPCC:tä. Yksi keino suojata itsensä ja kaikki muut AR5:n [IPCC:n viides arviointiraportti] piirissä olevat olisi tuhota kaikki sähköpostit kun prosessi päättyy.”

Willisin avoimesta kirjeestä ja Internetistä löytyvien sähköpostien perusteella käy selvästi ilmi, että IPCC:n sisäpiiriläisten tavoitteena ei ole tieteellisessä faktassa pysyminen vaan sellaisen myytin ylläpitäminen, jossa esitetään ihmisen toimien vievän maapallon ilmastoa kohti katastrofaalista lämpenemistä.

Kuten edellisessä viestissäni totesin, että AO-indeksi vaikuttaa ratkaisevasti Pohjolan ilmastoon, tai oikeammin se nimenomaan ilmentää säähän vaikuttavaa painekenttää.

Arktinen oskillaatio viittaa vastakkaisiin ilmanpaine-eroihin (AO-indeksi) napa-alueen

ja keskileveyspiirien välillä. Negatiivisen (alh.) vaiheen aikana napa-alueella vallitsee
alempia leveyspiirejä korkeampi ilmanpaine. Positiivisen vaiheen aikana myrskyt
kulkeutuvat pidemmälle pohjoiseen tuoden sateita Alaskaan, Skotlantiin ja Pohjolaan

ja kuivempaa ilmaa USA:n länsiosiin ja Välimeren alueelle. Tällöin myös Jäämeren
merijään pinta-ala vähenee ja monivuotinen jää ohenee. Vuodesta 1970 alkaen
positiivinen vaihe on ollut vallitsevampi aiheuttaen normaalia korkeampia lämpötiloja
Yhdysvalloissa ja Euraasian pohjoisosissa; myös vuoristojäätiköt menettävät jäätä.
Edellisenä 2 talvena AO oli negatiivinen, mutta nyt (11/2011) AO on positiivinen.

NOAA (USA National Ocean and Atmosphere Agency) on tilastoinut AO-indexiä 1950-luvulta saakka ja ylläpitää päivittäistä tietoa. Tilastot ja ennuste vuoden loppuun.

Aiheesta lisää englanniksi:
Arctic oscilation
Climate change and teh Arctic

Hänen näkemyksensä perustuu omiin tilastollisiin ohjelmiinsa, jotka kertovat, että lähes kaikki kylmät talvet aina vuodesta 1951 lähtien ovat johtuneet kolmen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Tällöin vallitsee (1) tropiikin päällä itäinen stratosfäärituuli, (2) auringon aktiivisuus on alhainen ja (3) arktinen oskillaatio on negatiivisessa vaiheessa. Viimeksimainittu kuvastaa ilmanpaine-eroa arktisen alueen ja sen eteläpuolella olevan keskileveyspiirin välillä. Korkeampi ilmanpaine Arktikassa tietää kylmempää ilmaa Pohjois-Eurooppaan.

Miksi auringon aktiivisuus vaikuttaa siihen miten trooppinen stratosfäärituuli vaikuttaa arktiseen troposfääriin, onkin sitten eri asia, eli selitys puuttuu.

Trooppinen startosfäärituuli noudattaa lähes kaksivuotista sykliä (siitä Quasi Biennial Oscillation – QBO). Trooppisen stratosfäärin ilmavirtaus vaihtelee itäisen ja läntisen suunnan välillä keskimäärin noin 28-29 kuukauden syklillä.

Itäinen stratosfäärituuli on läntistä yleisempi. Jos tällöin, itäisen tuulen vallitessa, auringon aktiivisuus hiipuu, ilmasto muuttuu kylmemmäksi ja menemme kohti uutta pientä jääkautta. Tähän ei tarvita pilviefektiä (kosminen säteily/aurinko/pilvet) joskin sillä voi olla samansuuntainen vaikutus.

Vaikka tällä hetkellä QBO-indeksi on muuttunut negatiiviseksi (itäinen stratosfäärituuli) ja siis johtaa negatiiviseen AO-indeksiin (arktinen oskillaatio) ja sitä kautta kylmään talveen, tätä vaikutusta voi kompensoida auringon lisääntyvä aktiivisuus, jolloin AO-indeksi kasvaa. Valitettavasti emme tiedä miten voimakkaaksi auringon aktiivisuus kehittyy lähiaikoina emmekä myös mahdollista sattuman osuutta. Syksyn aikana AO-indeksi on ollut hieman positiivisen puolella, joten kunnon talvi saattaa jäädä tulematta.

Edellä sanotun perusteella alkavan talven pitäisi olla kylmä, mutta lopputulos on kiinni auringon aktiivisuuden lähiaikojen lisääntymisestä. Muutama vuosi sitten alkanut auringon uusi sykli (nro 24) on aktivoitumassa. Edellinen sykli kesti tavanomaista pidempään, eli keskimäärin vajaan 11 vuoden asemesta lähes 13 vuotta. Miten paljon uusi sykli aktivoituu on arvausten varassa. Tällä hetkellä useimmat aurinkotutkijat olettavat, että seuraava auringonpilkkumaksimi jää selvästi alhaisemmaksi kuin edellinen huippu. Kuvassa NASA:n aurinkotutkimusryhmän Wilson, Hathaway, ja Reichmann ovat tutkineet tilastoja aurinkopilkkujen kehittymisestä ja päätyvät kuvan mukaiseen ennustukseen.

On toki muistettava, että aurinkopilkut ovat vain yksi auringon magneettisen aktiivisuuden ilmentymä. Magneettinen aktiivisuus voi synnyttää pilkkujen ohella dramaattisia muutoksia auringon ultravioletti- ja röntgenemissiossa. Aurinkosykliin liittyvät tapahtumat voivat aiheuttaa merkittäviä muutoksia maapallon ylemmässä ilmakehässä.

Osa kuvista ja tekstistä oli minulle ennestään tuuttuja, mutta filmi oli silti hyvin antoisa, sillä se hienosti selvitti Svensmarkin teorian syntyvaiheita sekä teorian jatkokehittelyn yhteistyössä kanadalaisen paleontologin Jan Veizerin ja israelilaisen fyysikko/tähtitieteilijän Nir Shavivin kanssa aina ensimmäisiin sumukammiokokeiluihin.

Svensmarkin rauhallinen ja tiedemiesmäinen asenne on hyvin vakuuttava ja siksi hänen hämmäsätyksensä oli suurta kun hänen ajatuksensa tyrmättiin heti kättelyssä nimenomaan monien IPCC:n johtohahmojen toimesta. Tällainen kohtelu oli ehkä odotettavissa, koska se oli ristiriidassa vallitsevan ja poliittisesti korrektin hiilidioksidikeskeisen ilmastonmuutosteorian kanssa.

Kiivailun tiimellyksessä julkaisusarjan päätoimittaja Wolfgang Wagner päätti erota, kuten Ari Jokimäki toteaa blogissaan:

Jokimäki näkee eroon johtaneet syyt hieman erilailla kuin minä ja siksi lähdin asiaa kommentoimaan. Siitä kehkeytyi varsinainen mielipiteiden vaihto.

Ensimmäinen kommenttini oli:
7.9.2011 11.20

Wolfram Wagnerin toiminta on täysin käsittämätön. Tieteen edistyminen rakentuu nimenomaan vallitsevien käsitysten kriittistä arviointia ja mikä on sen oikeutetumpaa kuin havaintojen perusteella esitetty vastakkainen käsitys. Ei erominen tehtävstä ole oikea tapa toimia. Tavallisesti lehden sivut avataan avoimelle mielipiteiden vaihdolle.

Wagnerin kirjoitusta ei voi tulkita muuta kuin hätäpäiseksi sekoiluksi, joka huipentuu vertaisarvioijien mollaamiseen ja haukkumiseen “skeptikoiksi”, koska ovat hyväksyneet jutun julkaistavaksi.

Tässä Spencer/Braswell (S&B) tapauksessa kyse on lähinnä siitä, että voivatko pilvet aiheuttaa muutoksia pinnanläheisissä lämpötiloissa vaikuttamalla (varjostamalla) siihen paljonko aurinko kulloisenakin hetkellä lämmittää maan pintaa.

Koko erimielisyys kilpistyy muun muassa Dresslerin ja Trenberthin aiemmin julkaistuihin näkemyksiin, että [vain] lämpötila aiheuttaa muutoksia pilvisyyteen kun taasen S&B ovat sitä mieltä, että kyseessä on molempiin suuntiin tapahtuva prosessi. IPCC:lle on tärkeätä, että lämpötila säätelee pilvisyyttä ja pilvet vuorostaan suurentavat pinnanläheistä lämpenemistä positiivisen säteilypalautteen kautta.

Yksinkertaistaen voidaan todeta, että vaikka pilvipeitteellä on alaspäin suuntautuva säteilypakote (lämmittävä vaikutus) varjostava vaikutus (jäähdyttävä) on monasti suurempi, jolloin nettoefektinä on pinnan jäähtyminen, eli negatiivinen pakote (esin kesäpäivä beachillä kun iso pilvi ajautuu auringon eteen). Tämän ajatuksen hyväksyminen veisi tavallaan pohjan IPCC:n ilmastomalleilta ja ihmisperäisten kasvihuonekaasujen katastrofaalisesta lämpövaikutuksesta.

Spencer omassa blogissaan http://www.drroyspencer.com/2011/09/a-primer-on-our-claim-that-clouds-cause-temperature-change/ selittää koko jupakkaa varsin ymmärrettävällä tavalla.

Tähän Jokimäki vastaa väittäen minun vääristelevän asiaa: ja lopettaa lauseeseen: “Ennen kuin Winterhalter tuttuun tapaansa alkaa suoltaa tänne taas lisää vakioväitteitään eri ilmastoaiheista, sanon nyt heti, että täällä on aiheena Wagnerin ero ja Spencer & Braswell tutkimusartikkelin virheet.”

En maltanut olla kommentoimatta 7.9.2011 23.19 seuraavasti:

Kun on kaksi aivan päinvastaista tutkimuspäätelmää pilvien takaisinkytkennästä, eikö oikea menettely ole päästää eri osapuolet avoimesti vaihtamaan näkemyksiään. Aiheesta on aiemminkin väitelty. Desslerillä on yksi näkemys ja Spencerillä ja Braswellillä toinen.

Spencerille ei ilmeisesti anneta vastausvuoroa Remote sensing lehden sivuilla, joten hän perustelee varsin seikkaperäisesti tuloksiaan omassa blogissaan, johon et ilmeisesti ole tutustunut. On outoa, että Dessler saa esittää omaa näkemystään, mutta Spenceriltä tämä oikeus evätään. Näin eivät muutkaan tutkijat pääse kommentoimaan, eli tällä estetään nimenomaan tieteelle kuuluvaa itseään korjaava toimintaa.

Olen Wagnerin sekavaan viestiin perehtynyt enkä siitä voi muuta tulkita kuin, että hän erosi “vastuuta kantaen”, koska hänen johtamansa tiedejulkaisu on joutunut kritiikin kohteeksi kun on julennut julkaisemaan tutkimuksen joka ei noudata konsensuskäsitettä pilvien positiivisesta palautteesta. Spencerin tutkimuksen väitetyt mahdolliset virheet on yksilöitävä ja annettava syytetylle mahdollisuus puolustautua.

En tiedä mitkä ovat minun vakioväitteet, mutta olen tässä mielestäni pysynyt nimenomaan aiheessa, kun taasen sinä, Ari, et näköjään malta olla vihjailematta jotain muuta.

Schneiderin tutkimusta en tunne, mutta onko minun ymmärerttävä niin, että pilvillä on sinunkin mielestä viilentävä kokonaisvaikutus?

Tähän Jokimäki jälleen vastaa omaan tylyyn tyyliinsä: todeten lopuksi: “Tulkintasi on väärä. Wagner sanoo kirjoituksessaan selvästi, että vertaisarviointi ei huomannut Spencerin ja Braswellin tutkimuksen menetelmävirheitä ja vääriä väitteitä, ja siksi hän eroaa. Wagnerin kirjoituksessa ei ollut mitään epäselvää näiltä osin.”

Ilmeisesti luettuaan kommenttiani uudelleen, Jokimäki jatkaa hyvällä selittävällä tekstillä näkemyksiään pilvisyyden ilmastovaikutuksesta, mutta vesittää asiaa toteamalla lopussa: “Havainnoissa tilanne kuitenkin toistaiseksi näyttää pilvien pitkäaikaisten muutoksien voimistavan ilmaston lämpenemistä.”

Jatkan uudella kommentillani:

Kirjoitat: “Edelleenkään ei ole kysymys tästä asiasta, vaan siitä, että Spencerin ja Braswellin tutkimus sisälsi ilmiselviä virheitä. Tuo datasetin valinta on erityisen törkeä.” Tuohon kuuluu kysyä; mitä kauhistuttavaia virheitä ja kenekä mielestä?

Totean edelleen, että Spencerin/Braswellin viestiin liittyy heidän mukaansa oleellisena pilvien negatiivinen säteilypakote, jonka sivutuotteena IPCC:n kasvihuonekaasupakote on aivan ilomeisesti yliampuva.

Tähän koko jupakkaan liittyy vielä Trenberth et kumppaneiden ylireagointi, kuten Judith Curry on selkeästi osoittanut: http://judithcurry.com/2011/09/05/update-on-spencer-braswell-part-ii/. Myös Antony Watts on reagoinut aiheettomiin henkilöön kohdistuviin hyökkäyksiin: http://wattsupwiththat.com/2011/09/04/the-science-is-scuttled-abraham-gleick-and-trenberth-resort-to-libeling-spencer-and-christy/

Lopussa vielä Ari toistat: “Havainnoissa tilanne kuitenkin toistaiseksi näyttää pilvien pitkäaikaisten muutoksien voimistavan ilmaston lämpenemistä.” vaikka pilvillä onkin viilentävä vaikutus???

Lisään vielä 8.9.2011 19.35:

Unohdin mainita, että Ilmastofoorumin sivuilla on käyty samanlaista Spencer/Braswell ja Dessler keskustelua (etenkin aivan viime päivinä):

Tähänkin Jokimäki uskollisesti vastaa, tosin hieman alentuvin sanakääntein mm: “Sanoin lainaamassasi tekstissä viimeiseksi “Tuo datasetin valinta on erityisen törkeä” ja sinä kysyt mitä “kauhistuttavia” virheitä? Tähän varmastikin täytyy vastata, että se datasetin valinta. “Kenekä” mielestä: muun muassa minun, Wagnerin, Desslerin. En muuten puhunut kauhistuttavista virheistä, vaan ilmiselvistä.”

Päätin jättää keskustelu tähän, koska yhteisymmärrykseen pääseminen tuntuu mahdottomalta.

KUNNES, sama asia pulpahtaa Ilmastotieto-sivuston uutisissa: , jossa Jokimäki hehkuttaa Danny Desslerin vielä painossa olevaa kirjoitusta toteamalla: “Dessler paljastaa Spencerin käyttäneen kirsikanpoimintaa datasetin valinnassa.” ja jatkaa: “Myytti siitä, että pilvien muutokset olisivat aiheuttaneet ilmaston lämpenemisen kumotaan uudessa tutkimuksessa. Tutkimuksessa osoitetaan lukuisia virheitä tänä vuonna julkaistuista Lindzenin ja Choin sekä Spencerin ja Braswellin tutkimuksista. Virheistä ehkä räikein on se, että Spencer ja Braswell ovat käyttäneet vain yhtä, parhaiten heidän argumentteihinsa sopivaa, mittaussarjaa monista tarjolla olevista maapallolta lähtevän energian mittaussarjoista.”
Lähde: Dessler, A. E. (2011), Cloud variations and the Earth’s energy budget, Geophys. Res. Lett., doi:10.1029/2011GL049236, in press.

Enhän voinut hyväksyä moista vääristelyä, joten siitä kehkeytyi seuraava keskustelu:

Boris Winterhalter sanoo 12.9.2011 13.06:

Mitähän se Dessler paljastaa kun juttu on edelleen in press, kun varsinaisessa Spencer/Braswell tutkimuksessa todetaan: “We will use the same SSF Edition 2.5 monthly gridpoint radiative flux dataset used by D10, updated through June 2010, from which D10 claimed evidence for positive cloud feedback.” eli, että S/B on käyttänyt samaa dataa kuin Dessler käytti vuoden 2010 julkaisussaan. Olenko ehkä ymmärtänyt asian väärin?

Desslerin draft paperissa ei mainita cherry-picking, mistä siis moinen on ilmestynyt kuvaan. D10 kritisoi mallien valintaa 6 mallia 14 asemesta. Spencer selittää, että kuvan selkeyden vuoksi mukaan on otettu 3 alinta tulosta ja kolme ylintä tulosta. Spenceriltä löytyy kuva, jossa kaikki 14 mallia esitetään.

Boris Winterhalter sanoo 12.9.2011 13.22

Vielä edelliseen liittyen. Draft tekstissä “Cloud variations and the Earth’s energy budget” Dessler kirjoittaa kolmesta huomautuksesta eli eräiden tahojen mukaan räikeistä virheistä:

Firstly, SB11 analyzed 14 models, but they plotted only six models and the particular data set that provided maximum support for their hypothesis. Plotting all of the models and all of the data provide a much different conclusion. Second, some of the models (not plotted by SB11) agree with the observations, which means that the observations are not fundamentally inconsistent with mainstream climate models containing positive net feedbacks. Third, the models that do a good job simulating observations (GFDL CM 2.1, MPI ECHAM5 and MRI CGCM 2.3.2A) are among those that have been identified as realistically reproducing ENSO.

Eli Desslerin argumentit ovat joko väärät tai harhaanjohtavasti valikoidut. Aiheesta löytyy mielenkiintoista luettavaa Spencerin blogista:

Ari Jokimäki sanoo 12.9.2011 13.55:

Tuossa jälkimmäisessä lainauksessasi tuo datasettiin liittyvä valinta oli mainittukin, eli oli valittu juuri se datasetti, joka parhaiten tukee heidän hypoteesiaan.

Boris Winterhalter sanoo 12.9.2011 14.42:

Spencer/Braswell toteavat (edellinen kommenttini), että he nimenomaan valitsivat SAMAA data kuin mitä Dessler käytti vuoden 2010 kirjoituksessaan ja sillä aineistolla osoittivat, että mallit ja havainnot eivät stemmaa. Totesin myös, että Desslerin kritiikki osuu harhaan kun väittää SB:n valikoimat 3 + 3 mallia eivät vastaa todellisuutta. Kuitenkin, jo edellisessä kommentissani annan linkin Spencerin täydentämään kuvaan, jossa kaikki 14 mallia on esitetty, eikä oikeuta Desslerin virheväittämään.

Ari Jokimäki sanoo 12.9.2011 15.29:

Ei se poista sitä, että he ovat valinneet juuri sen datasetin, joka tukee parhaiten heidän hypoteesiaan. Aina löytyy joku aiempi tutkimus, joka on käyttänyt jotain tiettyä datasettiä ja johon voidaan sitten viitata, että nyt käytämme samaa datasettiä kuin siinä ja siinä tutkimuksessa.

Toisaalta korostat yllä, että Desslerin artikkeli on vasta “in press” (joka tarkoittaa, että se on jo vertaisarvioitu ja hyväksytty julkaistavaksi), ja toisaalta itse linkittelet vain Spencerin blogikirjoituksiin. Kuvassa, johon linkitit, ei ole epävarmuusrajoja (yleinen piirre ilmastonmuutoksen kieltäjien tutkimusartikkeleissa ja varsinkin blogikirjoitusten kuvaajissa), joten siitä on mahdoton päätellä mitään mielekästä. Sekin kuitenkin vihjaa, että Spencerin ja Braswellin valitsema datasetti poikkeaa täysin muista ja muut datasetit eivät sitten poikkeakaan enää kovin paljon mallien antamista tuloksista.

Lopetan aiheen käsittelyn tähän, todeten, että väittely Ari Jokimäen kanssa ei oikein luonnista, sillä hänen täytyy saada olla oikeassa ainakin omasta mielestä.

Koska ihmisen aiheuttamaksi uskovaan ilmaston katastrofaaliseen lämpenemiseen vannovat tahot (IPCC kannattajineen) ylläpitävät pelottelua, jääkenttien mittausmenetelmästä ei haluta kertoa, että yhtenäiseksi jääkentäksi luetaan merenpinta, jossa on vähintään 15 % pinnasta jään peittämä. Ajojäästä muodostuneet alueet ovat luonnollisesti helposti tuulten ja myrskyjen hajotettavissa. Koska meteorologiset olosuhteet myrskyineen vaihtelevat suuresti vuodesta toiseen Jäämeren jääpeitteessä tapahtuu jopa hyvinkin dramaattista vuosien välistä luonnollista vaihtelua.

Uusimmassa Journal of Geophysical Research julkaisussa Melbournen yliopiston tutkijat ovat perehtyneet kesäajan myrskyisyyden ja merijään laajuuden vuotuiseen vaihteluun:

Screen, J. A., I. Simmonds, and K. Keay (2011), Dramatic interannual changes of perennial Arctic sea ice linked to abnormal summer storm activity, J. Geophys. Res., 116, D15105, doi:10.1029/2011JD015847. http://www.agu.org/pubs/crossref/2011/2011JD015847.shtml

Vapaana käännöksenä:

Vuosien väliset vaihtelut Jäämeren pysyvän jääkentän laajuudessa kytkeytyvät kesäaikaiseen tavallisuudesta poikkeavaan myrskyaktiivisuuteen.

Avainkohdat
- Kirjoittajat toteavat, että pysyvän arktisen merijään laajuudessa havaittavat dramaattiset vuosittaiset muutokset liittyvät kesäaikaisten myrskyjen normaalista poikkeavaan aktiivisuuteen.
- Mitä vähemmän kesäaikaisia myrskyjä sitä vähemmän merijäätä sulamiskauden lopulla.
- Myrskyt vaikuttavat pilvisyyteen ja jääkenttien liikkeeseen ja siksi myös sulamisen määrään

Yhteenveto.
Pysyvän arktisen merijään laajuus vaihtelee suuresti eri vuosina. Vaihteluväli voi olla yli miljoona neliökilometriä vuodesta toiseen. Tutkimuksessa selvitetään miten arktiset matalapaineet ja muut niihin liittyvät tekijät vaikuttavat pysyvän jääkentän vuosien väliseen suureen vaihteluun. Syyskuulle ajoittuvan jääkentän supistumisen määrä on voimakkaassa riippuvuussuhteessa myöhäiskevään ja alkukesän sykloniaktiivisuuteen. Etenkin vähäinen sykloniaktiivisuus keskeisen Jäämeren alueella touko-, kesä- ja heinäkuun aikana johtaa sulakauden päättyessä alhaiseen jääkentän pinta-alaan. Suuren jäähävikin vuosina matalapaineiden esiintyminen ja niiden kulkureitit poikkeavat tavallisuudesta ja keskeisen Jäämeren normaali huippuvoimakkaiden syklonien aktiivisuus puuttuu. Tämä koskee etenkin Euraasiasta kulkeutuvia matalapaineita. Harvemmat myrskyt liittyvät normaalia korkeampaan ilmapaineeseen, voimistuneisiin antisyklonisiin tuuliin, transpolaarisen virran voimistumiseen ja pilvipeitteen vähenemiseen; kaikkien tiedetään edistävän jään sulamista. Tutkimus osoittaa myös, että Jäämeren keskiosan voimakas syklonimaksimi edesauttaa jääpeitteen säilymistä, joskin riippuvuussuhde ei ole yhtä selvä kuin vähäisen sykloniaktiivisuuden ja sulamisen määrän välillä. Ilmeisesti myöhäiskevään ja alkukesän sykloniaktiivisuuden vaihtelu esimuokkaa jääkenttää sekä vaikuttaa voimakkaasti sulamiskaudesta selviytyvän jään määrään.

Merijään seurannasta kiinnostuneet voivat seurata päivittyvää jään laajuuden vaihtelua Japanilaiselta sivustolta: http://www.ijis.iarc.uaf.edu/en/home/seaice_extent.htm

Tässä tämän päivän graafi:

Juhani Rinne kirjoitti Tieteessä tapahtuu lehden 2011/1 numerossa omiaan Climategate-tapauksesta enkä kriittisenä tutkijana voinut jättää asia kommentoimatta. Yhteensattumien vuoksi kommenttini ehtivät vasta uusimpaan numeroon 4-5/2011. Koko tekstini löytyy:  http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/download/4253/3967
ja Rinteen alkuperäinen teksti: http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/download/3943/3699

Juhani Rinne oli julkaissut näkemyksensä myös CO2-raportissa:  http://www.co2-raportti.fi//index.php?heading=Climategate,-Amazongate-ja-muut&page=blogi&news_id=2912

Kurjat surkeat vuosisadat katovuosineen ja kulkutauteineen voidaan tilastollisesti liittää auringon aktiivisuuden hiipumiseen ns. Maunder- ja Dalton-minimeinä tunnettuina aikoina. Nyt aurinko näyttää ajautuvan samantapaista hiipumista kohti, kuten edesmennyt ystäväni Timo Niroma oli erinomaisella tavalla selvittänyt: http://www.kolumbus.fi/tilmari/ilmuutos.htm ja esitelmässään: http://www.ilmastofoorumi.fi/tiedostot/Ilmastoseminaari_timo-niroma.pdf

Alabaman yliopiston (UAH), ilmastotutkijoiden, Roy Spencerin ja John Christyn ylläpitämä alemman ilmakehän lämpötilaa kuvaavaa tilasto kertoo lämpötilan pudonneen 30-vuoden keskiarvon lukemiin: http://www.drroyspencer.com/latest-global-temperatures/

Tämä johtuu lähinnä maapallon lämpötilaan vaikuttavan Tyynen meren el Niño ilmiön kääntymisestä viime vuoden loppupuolella päinvastaiseksi eli la Niñaksi. Tällöin päiväntasaaja-alueen pintavesi laajoilla alueilla jäähtyy läntisten tuulten voimistumisen seurauksena ajaen lämpimät pintavedet meren länsiosiin: http://fi.wikipedia.org/wiki/El_Niño

Lisäksi väitetään, että vertaisarvioitujen tieteellisten tutkimusten joukosta ei löydy montakaan kyseenalaistavaa työtä. Popular technologyn sivuille http://www.populartechnology.net/2009/10/peer-reviewed-papers-supporting.html on asian korjaamiseksi koottu edustavat joukko skeptisesti suhtautuvien tutkijoiden kirjoituksia.

On todettava, että skeptikoilla on ollut suuria vaikeuksia saada tutkimuksiaan sellaisiin tiedesarjoihin kuten Nature ja Science ja syykin selvisi Climategate tietovuodon yhteydessä. Keskeiset IPCC-tutkijat olivat muun muassa Michael Mannin ja Phil Jonesin johdolla muiden samanmielisten tutkijoiden kanssa onnistuneet vakuuttamaan näiden lehtien päätoimittajat vähättelemään skeptisten kirjoitusten tieteellisiä meriittejä.

Keskustelu toi hyvin elävästi mieleen viimeaikoina vellovan väittelyn ihmisen aiheuttamaksi väitetystä ilmastonmuutoksesta. Ilmastoaiheesta tämän sivuston lukijat tietävät mitä mieltä olen aiheesta.

Lähetin joka tapauksessa seuraavan lyhyen kommentin A-talk ohjelman keskustelupalstalle: http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2009714?page=15 viimeinen sivulla

Kiitokset Taija ja Kari erinomaisesta esiintymisestä tässä ohjelmassa. Itse olen kaikille ystäville ja “kylän miehille” esittänyt, että rasvavouhotus on vain “kevytrasvatehtaiden” ylläpitämää muotia. En tosin myöskään allekirjoita vakkapa “Atkinsin diettiä”, vaan olen aina peräänkuuluttanut monipuolista ravintoa. Kolesterolipelottelu kuuluu samaan kategoriaan kuin voin julistaminen pannaan.

Pekka ja Mikael (pienemmällä varmuudella) korostivat ajan hengessä asiantuntijauskoa, jossa äänekkään enemmistön kantaa pidettiin oikeaksi osoitettuna. Valitettavasti virallisen kannan puolustajat (etenkin Pekka) eivät antaneet periksi kun Taija esitti kokemuksiaan potilaiden omien tunteiden tärkeydestä.

Koko keskustelu toi elävästi mieleeni väittelyn ilmastonmuutoksesta, jossa Pekka ja Mikael olisivat voineet edustaa virallista ilmatieteen laitoksen (ja IPCC) ylläpitämää mantraa ja Karin ja Taijan katson omineen tässä väittelyssä saman roolin kuin ilmastoskeptikot omassa aiheessaan.