Posted by: Boris Winterhalter | February 20, 2009

Missä menemme tänään

Tiede-lehden uusimmassa numerossa (2/2009) on ihan lopussa hieno kuva auringosta ja aktiivisesta pilkkualueesta. Tekstissä todetaan, että pitkään odotettu seuraava aurinkopilkkusykli (# 24) antaa odottaa itseään ja jopa NASAn pilkkuspecialisti David Hathaway on joutunut pariinkin kertaan pyörtämään näkemyksiään. Vielä heinäkuussa 2008 hän lausui: “There have been some reports lately that Solar Minimum is lasting longer than it should. That’s not true. The ongoing lull in sunspot number is well within historic norms for the solar cycle.” (eli on raportoitu, että aurinkominimi kestää kauemmin kuin pitäisi. Tämä ei ole totta. Meneillään oleva hiljaisuus aurinkopilkkuissa on täysin aurinkosyklien historiallisten normien mukainen). Tänään http://www.solarcycle24.com/ Ilmoittaa, että auringon aktiivisuus pysyy hyvin matalana (“Solar Activity Forecast: Solar activity is expected to be very low.”)

Kuitenkin tätä hiljaista aurinkovaihetta on ennakoitu jo pari vuotta sitten. Ensimmäisenä tämän toi julki joukko venäläisiä aurinkotutkijoita Habibullo Abdusamatovin johdolla Pulkovan Observatoriosta (esim. http://en.rian.ru/russia/20070115/59078992.htm ).

Mikäli sykli 24 vieläkin viivästyy ja jää aiempia syklejä huomattavasti heikommaksi, kuten eräät aurinkotutkijat uumoilevat, olemme mahdollisesti menossa kohti pienen jääkauden aikana vallinnutta auringon Dalton- tai peräti Maunder-minimiä. Mikäli näin käy, saamme varautua kylmempään ilmastoon, sen sijaan, että meitä uhkaisi IPCC:n ennustama lämpötilan nousu. Ystäväni Timo Niroma on laatinut pyynnöstäni rekonstruktion (kuva), jossa hän pyrkii rinnastamaan Dalton-minimin alun aurinkosyklit 3-6 päättyneisiin sykleihin 22 ja 23.

slide15kotka

Rhodes Fairbridge, jonka ainakin vanhempi geologipolvi muistaa, oli eläessään paneutunut myös auringon ja maapallon väliseen vuorovaikutukseen. Richard Mackey kertoo Fairbridgen ajatuksista miten auringon aktiivisuuden vaihtelut ovat vaikuttaneet maapallon tapahtumiin.

Hollantilainen de Jager ja argentiinalainen Silvia Duhau ovat selvittäneet auringon aktiivisuuden vaihtelua ja arvioivat sen tulevaa kehitystä:

Kävi auringon aktiivisuuden kanssa miten tahansa, kiinnostus aurinkoon on edelleen tuottanut lukuisia tutkimuksia, joissa auringon vaikutusta maapallomme ilmastoon on laajennettu varsin mielenkiintoisille urille.

IPCC rajoittaa ilmastomalleissaan auringon vaikutuksen lähinnä sen säteilyintensiteettiin (total solar insolation) eli maahan lankeavan valoenergian määrän vaihteluun, jonka tiedämme olevan verrattain vähäinen. Auringon toiminnassa on kuitenkin monia pitkään tiedostettuja ilmiöitä, joita ei ole aiemmin osattu ottaa huomioon ennustettaessa ilmaston tulevaa kehitystä. Nyt kysytäänkin missä määrin auringon toiminta vaikuttaa maapallon ilmastoon, joko suoraan tai välillisesti?

Elias Pohtila, Metlan entisenä johtajana, kirjoitti jo vuosikymmeniä sitten miten Lapissa puiden kasvu seurasi lähinnä auringon aktiivisuuden (auringonpilkkujen) vaihtelua. Vastaavasti hydrologi Will Alexander on tehnyt Etelä Afrikassa perusteellista tutkimusta jokien vesivirtaamien vaihteluista vuosien saatossa. http://littlurl.com/pkg5v Hän saattoi todeta sadannan ja auringon aktiivisuuden välillä selkeän riippuvuuden, jopa siinä määrin, että hän laati varsin tarkkoja ennustuksia tulevien vuosien vesitilanteista.

Gary Sharp
(www.sharpgary.org) kertoi minulle jo useita vuosia sitten, miten muutokset maapallon pyörimisnopeudessa näkyvät Tyynenmeren kalakantojen vaihtelussa. Tästä on vastikään ilmestynyt kalakantojen ja ilmaston syklisestä vaihtelusta kertova venäläisten tutkijoiden englannin kielinen kirja: Cycllic climate changes and fish Productivity .

Pyörimisnopeus taasen on riippuvainen monimutkaisesta kytköksestä maapallon, kuun ja auringon sekä suurten planeettojen massojen keskinäisistä suhteista ja niiden vaikutuksesta aurinkokuntamme massakeskipisteeseen. On havaittu, että aurinkokuntamme painovoimakentät aiheuttavat muutoksia kaikkien kappaleiden liikeradoissa niin auringon kuin kuunkin. Nämä kaikki eri tekijät vaikuttavat myös maapallon ilmastoon ja siinä ilmeneviin sykleihin. Piileekö tässä se selitys joka kyseenalaistaa IPCC:n väittämää ihmisen osuudesta ilmastomme tulevaisuuteen.


Responses

  1. Kiitos jälleen kerran erittäin hyvästä artikkelista.
    Ja tuo venäläisten tutkijoiden kirja on todella hyvä. Löydetty 30+30 vuoden sykli on käytännössä hyvin uskottava samoin se että arktisella alueella mitään lämpenemistrendiä ei ole havaittu (s. 8) eli “AGW” eli ole “A” eikä “G” vaan pelkkä “W” eikä mitään korrelaatiota fossiilisten polttoaineiden käyttöön ole (ss. 51-53). Tältähän se näyttää kun aikasarjoja silmäilee

    Eli voisiko summata niin, että auringon sijaan “pääsyyllinen” olisikin aurinkokunta, jonka painovoimakentän syklinen muuttuminen on syy myös pilkkujen dynamiikkaan? Muistan lukeneeni Solomonin kirjasta, että lähinnä Jupiterin positio eli gravitaatiokenttä selittää auringonpilkut.
    Eilen tuli televisiosta mäkihypyn aikaan Teemalta Einstein-dokumentti, jossa todettiin, että yleisen suhteellisuusteorian mukaiset korjaukset on jouduttu tekemään mm. GPS-algoritmeihin jotta ne antaisivat oikeita tuloksia. Jos ja kun gravitaatiokentän vaikutus on näin monimutkainen, ja aikaansaahan se myös syklisen vuoroveden, herää mm. kysymys, miten se vaikuttaa esimerkiksi maapallon sisuksiin ja onko tälläkin ilmastollista vaikutusta.

    Joka tapauksessa noin stabiilit ja voimakkaat spektraalianalyysin tulokset viittaavat suoraan taivaankappaleiden newtonilaiseen mekaniikkaan ainoana mieleentulevana “root causena”. Pelkkä “kaaosteoria” ei niitä selitä. Eli ilmastotiede – “normaalitiede” – on omaksunut liian “suljetun systeemin” paradigman, eikä tarkastellut maapalloa riittävän “avoimena järjestelmänä”.

    Luin muuten prof. Markku Kuisman uuden kirjan Suomen geopoliittinen taloushistoria 1000-2000, jossa epäsuorasti ilmeni Maunderin minimin merkitys Ruotsi(-Suomen) suurvalta-aseman romahtamiselle (militaristisen seikkailupolitiikan ohella) ja siihen että 1700-luvun alhainen väkiluku oli valtiosalaisuus ja yhteiskunnallisten uudistusten motiivi oli väkiluvun kasvattaminen. 1600-luvun kurjuuden jälkeen. Ruotsin taloudellinen ja väestöllinen potentiaali ei riittänyt enää vastustamaan Venäjän painetta. Tässä näkyy koko taantuvan ja ikääntyvän “vihreyteen” käpertyvän Euroopan kohtalo suhteessa muuhun maailmaan, kun Eurooppaa horjutetaan päästöteorioilla ja pessimismillä etääntymään tuotannosta ja kasvusta.

  2. Kyllä pahalta näyttää, että ihmiskeskeiseksi väitetty ilmastonmuutos on kaikkea muuta kuin päästöistä kiinni. Paljon suuremmat tekijät mylläävät.

    Olin jo parikymmentä vuotta sitten luettuani Friis-Christensenin ja Lassenin ajatuksista Euroopan ilmaston vaihtelun ja auringon aktiivisuuden välisestä korrelaatiosta, että sieltä auringosta ne syyt löytyvät, eivät suinkaan piskuisen ihmisen toimista. Viimemainitut tosin osaavat liata takapihansa.

    Nyt tulee jatkuvasti uusia tutkimuksia, ei vain auringon ja Jupiterin vaikutuksesta, vaan myös oman kuumme (la Luna) vuorovesivaikutuksista ilmastoomme. Gravitaatiokenttien eläminen ei vaikutu yksinomaan merten vuorovesi-ilmiöön vaan myös ilmakehässä ja jopa maankuoressa havaitaan syklisiä muodonmuutoksia. Kun tähän gravitatiiviseen vaikutukseen lisätään ilmakehän sähköiset ilmiöt sekä kosmiset säteilyt yhdessä auringon massapurkausten kanssa, meillä lienee melkoinen arsenaali prosesseja, jotka ovat päästöjämme merkittävämpiä ilmastonsäätelijöitä.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Categories

%d bloggers like this: