Posted by: Boris Winterhalter | September 22, 2014

Jälleen kerran Hesari ei noteeraa mielipidettäni

Helsingin Sanomat on tunnetusti IPCC:n tapaisen yksipuolisen ilmastopropagandan airut, eikä minua skeptikkona juurikaan hyväksytä lehden mielipidesivuille.

Seuraavan tekstin lähetin vastineeksi Juha Sattin kirjoitukseen 13.9.2014, enkä usko sen ajankohtaisuudesta huolimatta tavoittavan HS:n lukijoita, joten seuraavassa lyhyt tekstini halukkaitten luettavaksi:

To: mielipide@hs.fi
Subject: Utopistisia ajatuksia Juho Sattilla

Hyvä Helsingin Sanomien toimitus!

Lauantain mielipidesivuilla oli Juho Sattin kirjoitus, jossa hän maalailee utopistista kuvaa aurinkosähkön käytöstä korvaamaan fossiilista energiaa.

Haluaisin oikaista hänen näkemyksiänsä seuraavalla tekstillä, jolla pyrin samalla ohjaamaan vihreitä luontoaktiiveja realistisempaan energia-ajatteluun.

terveisin

Boris Winterhalter

*******************
Juho Satti esittää (HS 13.9.14) kultareunaisen kuvan maapallon toiminnasta ja aurinkoenergiasta. Hän on oikeassa korostaessaan uusiutumattomien luonnonvarojen kierrätyksen tarpeellisuutta, mutta tietääkseni tämä toiminta on jo nyt varsin hyvin toteutettu maapallon vauraammilla alueilla. Samoin uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä osataan jo nyt kohtuudella säännöstellä.

Aurinkoenergiaan tukeutuessaan Satti kuitenkin unohtaa realiteetit. Auringosta tulevan energian hyödyntäminen sujuu hyvin pienmuotoisen tarpeen tyydyttämisessä, mutta miten hän varmistaa vaikkapa suurkaupungin energian saannin tai sellaisen suurteollisuuden tarpeet (esim. paperiteollisuus, metallisulatot, ym.), jossa prosessien jatkumo edellyttää keskeytymätöntä sähköenergian saantia. Totuus on, että auringon säteilyenergia on ajoittaista ja sen energiatehokkuus (wattia per neliömetri) on varsin rajallinen.

Australialainen tutkija Ian Plimer on uusimmassa (2014) kirjassaan “Not for Greens” laskenut, mitä aurinkoisen Australian aurinkosähkötuotanto edellyttäisi, jos sillä haluttaisiin kattaa vaikkapa 20% mantereen suunnitellusta vuotuisesta uusiutuvasta energiatarpeesta (53.000.000 MWh). Siihen tarvittaisiin uusimman teknologian aurinkokennoilla huipputuotannolla vähintään 55,4 neliökilometriä maa-alaa per 1000 MW.

Ottaen huomioon muun muassa varjostus, huollon edellyttämät tiet ja käytävät kertyvän pölyn poistamiseksi, ym. kokonaispinta-alan tarve olisi noin 128 neliökilometriä per 1000 MW. Australian uusiutuvan energiatarpeen (20%) tyydyttämiseksi aurinkoenergialla tarvittaisiin tuolloin yhteensä 2.850.000 neliökilometriä kennoja sekä tuotantolaitoksen ja infran tarpeisiin kaiken kaikkiaan maata noin 6.860.000 neliökilometriä. Tämä tarkoittaisi 90% Australian 7.685,855 neliökilometrin maa-alasta. Alueelta olisi lisäksi poistettava häiritsevä kasvillisuus. Ei pidä myöskään unohtaa, että itse aurinkosähkövoimalan rakentaminen kuluttaisi runsaasti fossiilista energiaa ja lisäisi merkittävästi mantereen hiilidioksidipäästöjä. Australian kohdalla tämä edellyttäisi kivihiiltä käytävien höyryvoimaloiden lisärakentamista, koska vihertyneet poliitikot eivät ilmeisestikään varaisi siihen vähiten saastuttavaa energiaa eli ydinvoimaa.

Boris Winterhalter, fil. tri
merigeologian dosentti


Responses

  1. Tervehdys,

    Tuossa laskutoimituksessa näyttäisi menevän teho ja energia jotenkin sekaisin. En ole perehtynyt alkuperäiseen lähteeseen.

    Neliömetriltä voidaan saada vanhanaikaisella paneelilla 100 W teho. Neliökilometriltä siis 100 MW teho. Jos Australiassa paistaa aurinko 1000 tuntia vuodessa niin energiansaanto on 100 000 MWh neliökilometriltä. Tarve oli siis 53 000 000 MWh, joka jaettuna 100 000 MWh / neliökilometriltä antaa tarvittavaksi pinta-alaksi 530 neliökilometriä. Huolto ja muut mainitut kertoimet vaikkapa nelinkertaistavat tarvittavan alan, jolloin tarve on 2000 neliökilometriä, joka on kolme tuhatta kertaa pienempi kuin yllä oleva laskutoimitus, ja melko vieläpä maltillisilla aurinkotuntilukemilla ja huonon hyötysuhteen paneeleilla.

    Suuri pinta-ala tuokin on, ja onko hommassa järkeä jääköön tämän laskuharjoituksen ulkopuolelle!

    Terveisin
    Stefan

    • Kiitos hyvistä kommenteista, jotka ilmeisesti edellyttävät täsmennystä alkuperäiseen tekstiini. Stefanin pohdintojen ohella on syytä miettiä myös Hannun ja Timon kommentteja. Niihen lisäisin vielä, että nimellisteholtaan esim 100 W paneeli tuottaa kirkkaassa auringon paisteessa teoriassa vajaat 100 Wh (muunto ja siirtohäviöt huomioiden) parhaimmillaankin vain paneelin ollessa kohtisuorassa aurinkoon nähden. Käytännössä tuotto pienenee nopeasti aurinkokulman muuttuessa (eri vuorokauden ja eri vuodenajan mukaan).

      En tiedä miten Plimer on huomioinut sähkön tarpeen tyydyttämisen vaikkapa yöaikaan – valtavilla akustoilla vai miten? Vai hoidetaanko se hiilivoimaloilla?

      Koska nuo Plimerin luvut rupesivat hieman minuakin kummastuttamaan tulen ottamaan yhteyttä Ian Plimeriin, jahka saan hänen s-posti osoitteen australialisilta kollegoiltani.

    • Olen lähetänyt Ian Plimerille lukuisia viestejä, joissa pyydän häntä selittämään laskelmiaan, mutta turhaan. Hän ei valitettavasti vastaa, joten jätän tuon osan hänen muuten ansiokkaasta krijastaan omaan kyseenalaiseen arvoonsa.

  2. Olen kyllä tietoinen että aurinkoenergia on hyvin tehotonta, mutta voiko se olla oikeasti noin tehotonta? Tuohan tarkoittaisi että jos Australian koko energiankulutus haluttaisiin kattaa aurinkoenergialla, paneeleita ja niihin liittyvää infraa tarvittaisiin moninkertaisesti maan pinta-alan verran.

    Vai ymmärsinkö jotain väärin?

  3. Auringon säteily maahan on ~800W/m2. Parhaiden aurinkopaneleiden hyötysuhde nykyisin on luokkaa 12% kun ne on asennettu optimikulmaan eli saadaan ~96W/m2. Todellisuudessa tuosta saadaan ehkä 60-70%, siitä sitten laskemaan paljonko saadaan per neliökilometri…

  4. Hei,

    olin hämmästynyt Ian Plimerin laskelmista, laskin itse ja päädyin Stefanin kanssa samaan tulokseen.

    Tsekkasin myös Australian koko vuosittaisen energiankulutuksen sivulta http://www.bree.gov.au/sites/bree.gov.au/files/files//publications/aes/2014-australian-energy-statistics.pdf: 5 884 PJ = 1 634 000 000 MWh (2012-2013, siis fiskaalivuosi alkaen heinäkuusta 2012). Tämä jaettuna 100 000 MWh/km2 on 16 300 km2. Kerrottuna “Stefanin huoltokertoimella”, 4, saadaan 65 000 km2, joka on 0.9% Austarlian maa-alasta (7 685 000 km2).

    Samalla tavalla laskettuna 3/4 Austarlian maa-alasta olisi riittänyt koko maailman energiakulutuksen tuottamiseen 2008 (144 000 TWh, http://en.wikipedia.org/wiki/World_energy_consumption).

    Vaikuttaa, että Plimerin laskelmissa ei ole kaikki kohdillaan.

    • Ole lähettänyt an Plimerille viestin, jossa poyydän selvittämään asiaa mainiten, että Suomessa hänen laskelmiaan ihmetellään. Toistatiseksi hän ei ole vastannut – kertoo olevansa “tien päällä” eikä juuri nyt ehdi kommentoimaan – katsotaan miten käy.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Categories

%d bloggers like this: