Imastonmuutoksen mittarit Osa 2

Nyt se Ylen lähettämä BBC4:n “Ilmastonmuutoksen” mittarit, kakkososa on nähty ja ihmetelty. Kolmen brittiläisen matemaatikon, ei siis ilmastotutkijan, yritys selittää IPCC:n keskeistä sanomaa liittyen ihmistä syyllistävään ilmastonmuutokseen. Siinä keskeisenä roolina on maapallon ilmaston lämpeneminen yli pelottavaksi mielletyn kahden celsiusasteen rajan.

Ohjelmassa Tri Hannah Fry, Prof Norman Fenton ja Prof. David Spiegelhalter pyrkivät ratkaisemaan ilmastoon liittyvän kolmen ratkaisevan luvun perusteet. Numerot ovat (1) maapallon lämpeneminen 0,85 astetta, (2) tämä lämpeneminen on ihmisen aiheuttama 95%:n varmuudella ja (3) syyllisenä biljoona tonnia hiiltä.

Ensimmäisessä osassa selvitettiin syitä ja seurauksia säähavaintoasemien rekisteröimästä maapallon lämpötilan muuttumisesta (0,85 asteen noususta) viimeisten runsaan sadan vuoden aikana. Historia tosin kertoo maapallon lämpötilan vaihdelleen vuosisatojen ja -tuhansien aikana varsin rajustikin.

Toisessa osassa tarkastellaan syitä, joiden uumoillaan olevan nykyisen lämpötilamuutoksen taustalla. Katselin jaksoa useita kertoja yrittäen ymmärtää näiden matemaatikkojen tapaa analysoida ja perustella miten IPCC on päätynyt esittämään lämpenemisen olevan 95%:n todennäköisyydellä ihmisen aiheuttama, ainakin puoliksi.

Uhkaavaksi maapallon keskilämpötilan nousu muodostuu sen ylittäessä kahden asteen “maagisen” rajan laskettuna teollistumisen alkuajoista. Tällä hetkellä lämpötilan väitetään nousseen jo 0,85 astetta reilun sadan vuoden aikana. Dokumentin matemaatikkojen mielestä syylliseksi on aivan oikein esitetty ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt, jotka syntyvät fossiilisten polttoaineiden (maakaasu, öljy ja kivihiili) käytön seurauksena.

Katsottuani dokumentin molemmat osat useampaan kertaan voin vain todeta, että tuloksiin on päädytty mielestäni hieman heppoisin tilastollisin keinoin. Suurin epävarmuus liittyy ilmaston tulevaan ennustamiseen. Tosin IPCC itse varoo käyttämästä sanaa “ennustus” vaan käyttää “skenaariota”, koska tulokset vaihtelevat eri ilmastomallien ja niihin syötettyjen muuttujien välillä.

Olen liitetiedostossa pyrkinyt esittelemään dokumentissa käytettyjä matemaattisia ja tilastollisia menetelmiä, joissa itse, ilman laajaa matemaattista osaamista, näen loogista epäjohdonmukaisuutta. Valitettavasti ohjelma on poistumassa Yle Areenasta, joten sen katsominen ei ehkä enää onnistu, mutta lukekaa tekstini ja ihmetelkää. Itselläni tuo ohjelma on tallessa digiboksissani, jos joku haluaa sen nähdä.

Lopuksi muutama oma miete. Ehkä suurin epäilyni liittyy kyseenalaiseen uskoon selitysten taustalla oleviin äärimmäisen monimutkaisiin matemaattisiin ilmaston toimintaa kuvaaviin tietokonemalleihin. Mallintajat itsekin myöntävät, että malleja on jouduttu monin eri tavoin yksinkertaistamaan, monet heistä jopa kieltäisivät mallien käytön ilmastoennustamisessa. Mallien tärkein anti on tutkittaessa miten ja mitkä eri tekijät vaikuttavat ilmastoomme.

Kuten tekstissäni olevat kuvakaappaukset osoittavat päätelmät perustuvat malliajoihin, tilastoihin ja Monte-Carlo-simulointeihin ja uskoon, että säähavaintoasemien kuukausilämpötiloista laskettu maapallon vuotuinen keskilämpötila ja sen vaihtelu kuvastaa todellisuutta.