Posted by: Boris Winterhalter | November 10, 2016

Onko tuleva talvi 2016/2017 kylmä vai leuto

Meteorologi Paul Dorian (Vencore, Inc) mainitsee viime talvesta, että se oli USA’n koillisosassa tavallista lämpimämpi. Sen sijaan tämän vuoden talvesta näyttää tulevan hyvin erilainen, eli tavallista kylmempi. Tätä ennakoivat hänen mukaansa useat tekijät, kuten Tyynen meren heikko La Niña ja tavallista lämpimämmät pintavedet Tyynen valtameren koillisosassa. Myös arktisen oskillaation lokakuinen negatiivinen trendi, pohjoisen pallonpuoliskon kasvava lumipeite sekä auringon heikko aktiivisuus ja myös sen samankaltaisuus analogisten menneiden vuosien kanssa), viittaavat tavallista kylmempiin olosuhteisiin. <http://tinyurl.com/q3rdj6t&gt;

Paul Dorianin teksti antoi minulle aiheen päivittää mitä olin syksyllä 2013 kirjoittanut tulevasta talvesta:
Siinä mainitsin tuttavani Jalle Ahlbeckin havainneen <http://tinyurl.com/yldnlrh> että Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Venäjällä vallitsee kylmä talvinen sää kun QBO on negatiivinen (itäinen virtaus)  ja alhainen auringon aktiivisuus aiheuttaa negatiivisen AO-indeksin. Vastaavasti QBO:n läntisen tuulen yhteydessä tilanne muuttuu päinvastaiseksi. Kuitenkin itäisen tuulen (negatiivinen QBO-indeksi) vallitessa heikko auringon aktiivisuus vaikuttaa AO-indeksiin voimakkaammin kuin päinvastaisessa tilanteessa (positiivinen QBO). Siksi pitkäkestoisemmat auringon matalan aktiivisuuden vaiheet voivat tulevaisuudessa ilmetä voimakkaan negatiivisena AO-indeksinä ja johtaa erittäin kylmiin talviin Pohjois-Amerikassa, Euroopassa  ja Venäjällä.

Onko meille nyt tulossa aikaisen talven ohella myös todellinen lumitalvi. Tätä yritän PDF tekstissäni 2016-talvi-wordpress pohdiskella ja tutkia Jallen mainitsemia meteorologisia indeksejä ja miten vallitseva sää niissä heijastuu.

Posted by: Boris Winterhalter | January 30, 2016

Kolleega on poistunut

Suruviesti tuli Australiasta, vanha tuttavani Tri Robert (Bob) Carter (74 v) on kuollut (sydänkohtaukseen). Hän oli kuten minäkin merigeologi, joka oli ehkä parhaiten tunnettu australialainen ilmastoskeptikko, joka osallistui samanmielisten kanssa kansainväliseen taisteluun IPCC:n virheellisiä oppeja vastaan. Hän kävi Suomessa muutamia kertoja, jolloin opin hänet henkilökohtaisesti tuntemaan todella pätevänä tiedemiehenä, joka paneutui ilmastoasioihin koko sydämellään. Hänestä lisää mm. http://australianclimatemadness.com/2016/01/20/vale-bob-carter/#comments

Maltillisena ihmisenä en millään voinut uskoa todeksi, että RealClimate.org:ssa, eli siellä missä Michael Mann ym. levittävät väritettyä ilmastotietoa, toimii myös törkeästi kuolemaan suhtautuva William Connolley. Jotkut skeptikot meilläkin ehkä muistavat k.o. herran, joka toimi Wikipediassa innokkaana toimittajana. Vuosien ajan hän antaumuksella siivosi pois Wikipedian sivuilta kaikki yritelmät kritisoida IPCC:n esittämää väritettyä ilmastodoctriinia. Jossain vaiheessa (en muista tarkkaa päivämäärää) hän onneksi sai potkut Wikistä epäasiallisesta toiminnasta.

Nyt hän tuli julki RealClimate.org:ssä irvailtuaan Bob Carterin kuolemalla todeten mm “ilmastotiede etenee kuoleman avulla”: http://www.climatedepot.com/2016/01/21/sick-warmist-scientist-william-connolley-cheers-death-of-climate-skeptic-dr-bob-carter-as-an-advancement-in-science-gloats-science-advances-one-funeral-at-a-time/?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed%3A+ClimateDepot+%28Climate+Depot%29

Tällaisen epäasiallisen kommentin jälkeen RealClimate sivusto putosi omassa arvostuksessani pohjalukemiakin syvemmälle.
Posted by: Boris Winterhalter | January 30, 2016

Jälleen anteeksipyyntö lukijoilleni

Ikä ja muut hommat ovat syynä olemattomalle aktiviteetille tällä sivustolla. Jotta informaatiovuo ei tyrehtyisi kokonaan, ehdotan ensihätään vaikka lukemaan mitä ilmastofoorumin keskustelusivuilla kirjoitellaan. Nyt juuri on käsitelty aiemmin varsin mielenkiintoisen CO2-raportin uutisten kommentoinnin loppumista http://www.ilmastofoorumi.fi/foorumi/viewtopic.php?f=17&t=1735#p20352

Samalla ehdotan lukemaan Ilmastofoorumin puheenjohtaja Pasi Matilaisen Uudessa Suomessa olleen erinomaisen tekstin:

Se oikeasti epämiellyttävä totuus

Tällä viikolla tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Al Gore julkaisi elokuvansa Epämiellyttävä totuus. Elokuvansa ensi-illassa hän julisti maailmalla olevan enää kymmenen vuotta aikaa rajusti hillitä kasvihuonekaasupäästöjä, minkä jälkeen se olisi liian myöhäistä ja planeetta olisi hätätilassa.

Päästöjen hillitseminen jäi Al Goren pelottelusta huolimatta tekemättä. Päinvastoin, päästöjen kasvu vain kiihtyi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvoi 22 miljoonasosaa, joka on noin viidennes koko teollisen ajan eli 265 vuoden aikana tapahtuneesta kasvusta.

Hillitsemistoimenpiteiden puutteesta ei silti ole kyse. Esimerkiksi täällä Suomessa olemme luoneet rahantekoautomaatin kansainvälisille pääomasijoittajille erittäin anteliaiden tuulivoimatukiaisten muodossa. Myllyt eivät tietenkään pyöri silloin kun sähkön hinta ylittää tukien tason eli kovilla pakkasilla, mutta eihän niiden tarvitsekaan.

Tukiaiset ovat osaltaan ajaneet sähkön hintaa ennätyksellisen alas ja tehneet muista investoinneista kannattamattomia, mutta kuluttajien sähkölaskuilla se ei näy, mistä pitävät huolen siirtohintoihin sisältyvät ennätykselliset sähköverot.

Sama ilmiö näkyy huoltoasemilla. Öljyn markkinahinta on alimmillaan kolmeentoista vuoteen, mutta silti bensiinin litrahinta on korkeampi kuin Goren leffan aikaan. Kiitos osittain kalliille etanolille, jota polttoaineeseen on lain mukaan lisättävä, mutta erityisesti polttoaineen korkealle verotukselle. Autoilija maksaa kiltisti ja samalla lainsäätäjä poltattaa hänen moottorissaan maissintähkän kehitysmaan köyhän lapsen suusta.

Rakennamme liian tiiviitä hometaloja, ajamme puhdasta teollisuuttamme ja työpaikkojamme likaisiin maihin, väsäämme risupaketteja, näpertelemme loputtomiin mitättömien yksityiskohtien parissa ja tuhoamme valmiutemme varautua luonnollisiin ilmastonmuutoksiin.

Samaan aikaan maapallon ilmasto ei ole hiilidioksidipitoisuuden kiihtyvästä kasvusta huolimatta enää lämmennyt lähes kahteen vuosikymmeneen, pohjoiset merijäät ovat palautuneet normaalitasolle, eteläiset merijäät ovat nakutelleet useana vuotena uusia laajuusennätyksiä ja jääkarhujenkin kanta on suurimmillaan puoleen vuosisataan. Lisääntynyt hiilidioksidi on sen sijaan lisännyt maapallon vihreyttä ja kasvillisuutta sekä auttanut maanviljelyssä hehtaarisatojen kasvua uusiin ennätyksiin, myös Suomessa.

Mitä vielä pitää tapahtua, että heräämme tästä häpeällisestä unesta oikeasti epämiellyttävään totuuteen, siihen, että meitä on huijattu pahan kerran?

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Ilmastofoorumi ry
www.ilmastofoorumi.fi

 

 

 

Posted by: Boris Winterhalter | December 2, 2015

2 asteen haamuraja

Pasi Toiviainen veti äsken (2.12.2015) YLE:n Prisma-studiota, jossa SYKEn ja poliittisen Instituutin edustajat keskustelivat Pariisissa käynnistyneestä ilmastokokouksesta. Sen ohella, että teemana oli kokouksesta mahdollisesti saatava anti ja sen vaikutus ilmaston mahdollisen lämpenemisen torjuntaan, esille tuli myös 2:n asteen tavoitteessa pysyminen.

Pasi on kehittynyt vuosien varrella maltillisemmaksi ilmastouskovaiseksi ja tosiaan kysyi läsnäolleelta kahdelta tutkijalta mistä tämä 2 astetta on peräisin. Kumpikin totesi tämän tavoitteen olevan aiemmissa kokouksissa poliittisesti, ei siis tieteellisesti, päätetty raja-arvo, johon maapallon keskilämpötilan kohoaminen teollistumisen alkuajoilta saa korkeintaan nousta, jotta ilmastossa tuhoisat sääilmiöt eivät yleistyisi.

On todella niin, että tämä 2 astetta on “poskesta vedetty”, tai kuten brittiläisen Hadley Keskuksen ilmastotutkimusyksikön ehkä kaikkein nimekkäin ilmastotutkija, Phil Jones, totesi kysyttäessä “was plucked out of thin air” (poimittu ohuesta ilmasta). Todettakoon, että maapallon vuotuinen keskilämpötila on kohonnut esiteolliselta ajalta nykyiseen verrattuna 0,85 Celsius astetta.

Suhteutettuna todellisuuteen mainittu kahden asteen raja on todella vain “keksitty”. Käytännössä maapallon lämpötila osoittaa varsin suurta vuodenaikaista vaihtelua. Tammikuusta kesäkuuhun maapallon keskilämpötila nousee noin 3,8 astetta ja alenee tuon saman 3,8 astetta kesäkuusta joulukuuhun. Tällainen lähes tupla “pelottava” kahden asteen heilahdus tapahtuu kahdesti vuodessa, eikä kukaan huomaa sitä.

Selitys tälle on järkeen käyvä kun muistetaan, että pohjoisella pallonpuoliskolla on paljon enemmän maata kuin merivaltaisella eteläisellä pallonpuoliskolla. Lämpötilan vuoden aikainen vaihtelu on paljon suurempi maa-alueilla kuin merten päällä. Maapallon keskilämpötila onkin molempien pallonpuoliskoiden lämpötilojen keskiarvo. Silloin kun yhdellä puoliskolla on kuuma kesä niin toisella onkin kylmä talvi

Posted by: Boris Winterhalter | November 30, 2015

Ilmastopelottelua Pariisin tapaan.

Pariisin ilmastokokoukseen liittyen monet tahot tuovat toinen toistaan pelottavampia ilmastouhkia.

Äsken Naomi Klein Helsingin Sanomissa http://www.hs.fi/ulkomaat/a1447912454947#kommentit julistaa: “Ilmastonmuutoksen vähättely on moraalitonta” ja jo vuosia sitten pääministerinä Matti Vanhanen jyrähti: “Kaikkinainen ilmastonmuutoksen vähättely on lopetettava heti” , jne.

Kuitenkin ihmisen aiheuttamaksi väitetty uhkaava ilmastonmuutos perustuu vain ja ainoastaan monimutkaisilla ilmastomalleilla tehtyihin ennustuksiin (oikeammin “skenaarioihin”), joiden tieteellinen perustelu ontuu.

Nyt YLE:kin on liittynyt julistajien laumaan otsikolla Tuho vai täyskäännös http://yle.fi/uutiset/tuho_vai_tayskaannos__matkaa_vuoteen_2100_ja_katso_mita_ilmastonmuutos_tekee_sinun_ja_lastesi_elamalle/8477206#basic
Tuossa Yle:n voimakkaassa esilletulossa, uskottelulla ja pelottelulla höystetty kannanotto otsikolla: Merenpinnan nousu. ylitti sietorajani. Vaikka koko kirjoittelun sävy on harhaanjohtava ja suorastaan vääristelevä, vain yhteen pieneen selkeään yksityiskohtaan. Se koskee Tyynenmeren Kiribati-nimistä pientä saarivaltiota. Ympäristöintoilijat ovat pitkään pelotelleet Kiribatin poliitikkoja ilmastonmuutoksella, jonka seurauksena saarivaltiota uhkaa häviäminen meren aaltoihin. Nämä poliitikot huutavat nyt maailmaa apuun (=taloudellista hyötyä)

Yle:n mukaan “Pieni Kiribati siirtää viljelyspeltonsa ja ehkä myös ihmisensä 2000 kilometrin päähän.

Suurista ponnisteluista huolimatta ilmastonmuutoksen seurauksia kuten merenpinnan nousua ei pystytä estämään kokonaan. Erityisesti matalalla sijaitsevat maat ovat suurissa vaikeuksissa kuten Kiribatin pieni saarivaltio Tyynellämerellä.

Kiribati ostikin jo vuonna 2014 ensimmäisenä valtiona maailmassa maata muualta, 2000 kilometrin päässä sijaitsevalta Fidziltä. Maata aiotaan käyttää viljelyyn, mutta sinne voidaan siirtää myös ihmisiä. Merenpinta voi nousta jopa yli puoli metriä vuosisadan loppuun mennessä.”

Ruotsalainen geologikollegani Nils-Axel (Niklas) Mörner erikoistui vuosien saatossa maapallon merien pinnan heilahtelujen tutkimiseen. Syynä oli tietysti IPCC:n pelottelu ilmaston lämpenemisellä ja sen oletettuna seurauksena valtamerien pinnan nousulla.

Joitakin vuosia sitten hän rauhoitteli Malediivien saariryhmän väestöä turhasta pelosta. Tehtyjen mittausten perusteella Malediivien merenpinta ei osoittanut minkäänlaisia nousemisen merkkejä.

Nyt, 26.11.2015, Niklas on lähettänyt Kiribatin presidentti Anote Tong’lle kirjeen, jossa hän osoittaa tutkimustuloksillaan, että pelko saarivaltion tuhoutumisesta pinnan nousun seurauksena ei ole tieteellisesti perusteltavissa. Tuekseen Mörner on liittänyt kirjeeseen kuvia saariryhmän omista mareografeista (merenpinnan mittareista), jotka eivät tue käsitystä pinnan uhkaavasta nopeasta noususta.

Koko keskustelu perustuu tietokonemalleihin, joilla pyritään todistamaan ilmaston tulevaa kasvavien hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi väitettyä lämpenemistä ja sen seurauksena uhkaavaa merenpinnan nousua. Kirjeessään ja liitekuvissa hän osoittaa, että pelko on täysin aiheeton.

Kirjeen liitekuvassa (Figure 1) Mörner näyttää miten erilaisilla ilmastomalleilla saadut tulokset (siniset/vihreät viivat) tulevasta merenpinnan tasosta poikkeavat täysin mitatuista arvoista (punainen viiva). Kuvat 2 j 3 kuvaavat Kiribatin kahden mittausaseman veden korkeuksia, jossa Tyynenmeren oskillaatiosta (el Niño – ENSO) johtuvat vaihtelut näkyvät hyvin, mutta minkäänlaista trendiä (muutosta) ei kuvista voi havaita.

Liitekuva (Figure 4) näyttää ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuun perustuvan ja ilmastomallien ennustaman lämpötilan oletetun nousun suhdetta todellisiin mittaustuloksiin. Kuten huomataan, tulokset ovat ristiriidassa. Eiköhän sovita, että mallit ovat väärässä ja mittaustulokset oikeassa.

Posted by: Boris Winterhalter | November 20, 2015

Imastonmuutoksen mittarit Osa 2

Nyt se Ylen lähettämä BBC4:n “Ilmastonmuutoksen” mittarit, kakkososa on nähty ja ihmetelty. Kolmen brittiläisen matemaatikon, ei siis ilmastotutkijan, yritys selittää IPCC:n keskeistä sanomaa liittyen ihmistä syyllistävään ilmastonmuutokseen. Siinä keskeisenä roolina on maapallon ilmaston lämpeneminen yli pelottavaksi mielletyn kahden celsiusasteen rajan.

Ohjelmassa Tri Hannah Fry, Prof Norman Fenton ja Prof. David Spiegelhalter pyrkivät ratkaisemaan ilmastoon liittyvän kolmen ratkaisevan luvun perusteet. Numerot ovat (1) maapallon lämpeneminen 0,85 astetta, (2) tämä lämpeneminen on ihmisen aiheuttama 95%:n varmuudella ja (3) syyllisenä biljoona tonnia hiiltä.

Ensimmäisessä osassa selvitettiin syitä ja seurauksia säähavaintoasemien rekisteröimästä maapallon lämpötilan muuttumisesta (0,85 asteen noususta) viimeisten runsaan sadan vuoden aikana. Historia tosin kertoo maapallon lämpötilan vaihdelleen vuosisatojen ja -tuhansien aikana varsin rajustikin.

Toisessa osassa tarkastellaan syitä, joiden uumoillaan olevan nykyisen lämpötilamuutoksen taustalla. Katselin jaksoa useita kertoja yrittäen ymmärtää näiden matemaatikkojen tapaa analysoida ja perustella miten IPCC on päätynyt esittämään lämpenemisen olevan 95%:n todennäköisyydellä ihmisen aiheuttama, ainakin puoliksi.

Uhkaavaksi maapallon keskilämpötilan nousu muodostuu sen ylittäessä kahden asteen “maagisen” rajan laskettuna teollistumisen alkuajoista. Tällä hetkellä lämpötilan väitetään nousseen jo 0,85 astetta reilun sadan vuoden aikana. Dokumentin matemaatikkojen mielestä syylliseksi on aivan oikein esitetty ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt, jotka syntyvät fossiilisten polttoaineiden (maakaasu, öljy ja kivihiili) käytön seurauksena.

Katsottuani dokumentin molemmat osat useampaan kertaan voin vain todeta, että tuloksiin on päädytty mielestäni hieman heppoisin tilastollisin keinoin. Suurin epävarmuus liittyy ilmaston tulevaan ennustamiseen. Tosin IPCC itse varoo käyttämästä sanaa “ennustus” vaan käyttää “skenaariota”, koska tulokset vaihtelevat eri ilmastomallien ja niihin syötettyjen muuttujien välillä.

Olen liitetiedostossa pyrkinyt esittelemään dokumentissa käytettyjä matemaattisia ja tilastollisia menetelmiä, joissa itse, ilman laajaa matemaattista osaamista, näen loogista epäjohdonmukaisuutta. Valitettavasti ohjelma on poistumassa Yle Areenasta, joten sen katsominen ei ehkä enää onnistu, mutta lukekaa tekstini ja ihmetelkää. Itselläni tuo ohjelma on tallessa digiboksissani, jos joku haluaa sen nähdä.

Lopuksi muutama oma miete. Ehkä suurin epäilyni liittyy kyseenalaiseen uskoon selitysten taustalla oleviin äärimmäisen monimutkaisiin matemaattisiin ilmaston toimintaa kuvaaviin tietokonemalleihin. Mallintajat itsekin myöntävät, että malleja on jouduttu monin eri tavoin yksinkertaistamaan, monet heistä jopa kieltäisivät mallien käytön ilmastoennustamisessa. Mallien tärkein anti on tutkittaessa miten ja mitkä eri tekijät vaikuttavat ilmastoomme.

Kuten tekstissäni olevat kuvakaappaukset osoittavat päätelmät perustuvat malliajoihin, tilastoihin ja Monte-Carlo-simulointeihin ja uskoon, että säähavaintoasemien kuukausilämpötiloista laskettu maapallon vuotuinen keskilämpötila ja sen vaihtelu kuvastaa todellisuutta.

Posted by: Boris Winterhalter | November 6, 2015

YLE:n uusin “Ilmastonmuutoksen mittarit”

YLE esitti to 5.11.2015 uusintana (ma 15.6.2015 21.00 Yle Teema) BBC:n ohjelman Ilmastonmuutoksen mittarit, jakso 1/2 43 min

Nähtävissä: 6 pv 4849 katselua: http://areena.yle.fi/1-2680497#

Dokumentissa matemaatikot tarkastelevat kolmea ilmastonmuutokseen liittyvää lukua. Tässä jaksossa käsitellään maapallon keskilämpötilaa vuodesta 1880 nykypäivään.

Ensimmäinen luku jota tässä jaksossa tarkastellaan on IPCC:n maapallon lämpenemistä kuvaava 0,85 Celsius astetta. Tarina kertoo miten eri puolilta maapalloa kerätyistä lämpötilamittauksista on koostettu ja “korjattu” valtava aineisto. Tätä työtä tehtiin kolmessa eri tutkimuskeskuksessa käyttäen niiden omia korjausalgoritmeja, joilla poistettiin poikkeavia (virheellisiksi arvioituja) mittausarvoja ja täydennettiin maapalloa kattavaa verkostoa niiltä kohdin, joista mittausaineisto oli puutteellista (suoritettiin aineiston “homogenisointia).

Kun kolmen keskuksen (Global Historical Climatology Network, Goddard Institute of Space Studies sekä Met Office Hadley Centre) aineistoja verrattiin keskenään, ne kuvasivat samankaltaista nousevaa trendiä joskin myös “pientä häiritsevää” vaihtelua. Hallitusten välinen ilmastopaneeli (IPCC) halusi tarjota yleisölle yhden “luotettavan” luvun lämpötilan noususta. Kolmesta aineistosta laskettiin suoraviivainen trendi vuodesta 1880 nykypäivään ja saatiin lämpötilan nousulle arvot 0,86, 085 ja 0,82. Lopullinen arvo 0,85 astetta on se arvo jota IPCC pitää kaikkein luotettavimpana.

Ilmastoskeptikot eivät edes kysy onko lukuarvo todellinen (luotettava). Riittää, kun todetaan, että koko maapallon keskilämpötila ei oikeastaan kerro mitään maapallon ilmastosta. Kuten äskettäin edesmennyt ranskalainen meteorologi Marcel Leroux totesi, “Maapallolla ei ole keskimääräistä ilmastoa, vaan lukuisia toisistaan rajusti poikkeavia ilmastovyöhykkeitä, joten ei sillä voi olla myöskään keskiarvoista lämpötilaa.

Posted by: Boris Winterhalter | November 4, 2015

Pariisin ilmastokokouksen aattona hieman faktaa

Ilmastofoorumi ry:n puheenjohtaja, Pasi Matilainen on ollut netissä toimivan Maaradion haastateltavana ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvästä polemiikista. http://maaradio.fi/podcasts/2015/10/episode2/mr%20ep2-ilmastofoorumi.mp3

Kuuntelin lähes kolme tuntia (156.4 MB 160:52 min) kestäneen haastattelun, jossa sekä haastattelija että haastateltava hallitsivat hyvin aiheeseen liittyvät varsin vaikeatkin asiat. Olin todella hämmästynyt miten hyvin Pasi on vuosien saatossa omaksunut oikean skeptisen  (kriittisen) asenteen lähes uskonnoksi muodostunutta poliittisesti korrektia ilmastovouhotusta vastaan.

Suosittelen lämpimästi haastattelun kuuntelemista kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ilmastonmuutoksesta, mutta kokevat mediassa esitettävät uhkakuvat painostavina tai tieteen kannalta epäuskottavilta.

Posted by: Boris Winterhalter | March 9, 2015

“Faktantarkastus: EU:n talouskasvu ja CO2-päästöt”

Otsikoidussa Aki Suokon jutussa  todetaan, että EU:n talouskasvu ei ole irtautunut CO2-päästöjen kasvusta vastoin varsin yleistä harhaluuloa. Kehittyviin maihin on ulkoistettu melkein kaksi kertaa niin paljon CO2-päästöjä kuin omalla maaperällä vähennettiin 1990-2008.

Tämä on Suokon kriittinen vastaus eduskuntavaaliehdokas Jaana Pelkosen (kok) kirjoitukseen Maailmantalouden tekijät-blogissa: ”EU on onnistunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään yli 18 % vuoden 1990 tasosta.” Suokko toteaa heti kättelyssä, että Pelkosen väite ei pidä paikkaansa.

Luettuani Suokon kirjoituksen en malta olla kommentoimatta tekstiä seuraavanlaisesti:
Aki Suokolla on mielenkiintoisia ajatuksia ja tulevaisuuden skenaarioita, jotka valitettavasti rakentuvat IPCC:n ylläpitämään kyseenalaiseen tieteeseen.
1. Ilmakehän CO2 pitoisuuden kaksinkertaistumisen kuviteltu vaikutus maapallon keskilämpötilaan perustuu virheelliseen ilmastoherkkyyteen. Nykyinen herkkyys perustuu malleilla tehtyihin vertailuihin, jossa maapallon sekalaisesta mittausaineistosta muodostettu keskilämpötilan muutos 1900-luvun alusta ajetaan monilla ilmastomalleilla siten, että osa perustuu vain ns. luonnollisiin vaihteluihin ja osa hiilidioksidin nousun oletettuun lämpötilavaikutukseen. Menetelmän kuvaus löytyy IPCC:n raporteista (näistä selkein: http://www.ipcc.ch/publications_and_data/ar4/wg1/en/tssts-4-1.html ).
2. Ongelmana on mallien valtava hajonta, eli niiden luotettavuus on “nolla”. Lisäksi ns. luonnollisiin syihin sisältyvät vain ilmeisimmät, eli tulivuoret, auringon TSI (total solar insolation), mutta ei auringon suurinta tekijää, eli sen aktiivisuuden vaihtelua. Lisäksi tärkein tekijä maapallon lämpötilan itsesäätely on jäänyt torsoksi – missä on veden kolmen olomuodon.termodynaaminen säätely?
3. Mallien epäkelpoisuutta (suurta hajontaa) on John Christy käsitellyt omassa EPAa kritisoivassa kirjoituksessaan http://www.globalwarming.org/2014/12/10/epa-should-re-examine-scientific-basis-of-climate-rule-john-christy/  Hänen kirjoituksessa oleva toinen “spagettikäyräksi” monien tutkijoiden ristimä kuva näyttää kiistatta miten ilmastomallien trendit poikkeavat täysin todellisesta mittauksiin perustuvasta trendistä (sininen käyrä ja vihreät virhemarginaalit).
4. Lisäperustelut löytyvät historiallisesta geologiasta miljoonien vuosien takaisista ilmastoista, jotka eivät paljoa poikenneet nykyisistä vaikka ilmakehän CO2 pitoisuus on ajoittain ollut kymmeniä kertoja nykyistä korkeammat.
5. Kahden asteen pelätty raja ei perustu faktaan vaan on poliitikoiden vaatimuksesta “poskesta vedetty” arvo. Kuten hiljan edes mennyt ranskalainen ilmastotutkija Marcel Leroux totesi vajaa kymmenen vuotta sitten: “maapallolla ei ole keskimääräistä ilmastoa eikä sillä siksi voi olla mielekästä keskilämpötilaa.”

Posted by: Boris Winterhalter | March 6, 2015

Väitös aerosolien ja pilvien välisestä vuorovaikutuksesta

Filosofian maisteri Juha Tonttilan väitöskirja “From turbulence to cloud formation; modelling the aerosol-cloud interactions” tarkastetaan Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Väitöstilaisuus on tiistaina 10.3.2015 klo 15 Kumpulan kampuksella Exactumissa (auditorio CK112).

Pilvet ja aerosoli-pilvi-vuorovaikutukset ovat huomattava epävarmuustekijä ilmaston mallinnuksessa. Pilvien ominaisuuksissa on paljon suhteellisen pienen mittakaavan vaihteluita, joiden kuvaamiseen ilmastomallien laskentahilan erotuskyky on liian heikko. Tässä työssä tutkitaan pilvipisaroiden syntyprosessiin vaikuttavien ilman pystyvirtausten pienimittaista vaihtelua sekä kehitetään pilvien pienimittaisten vaihteluiden kuvausta ilmastomalleissa. Tutkimuksilla pyritään vastaamaan kolmeen ydinkysymykseen: 1) Mitkä ovat ilmakehän alaosissa esiintyvien pilviin vaikuttavien pystyvirtausten vaihteluiden tilastolliset ominaisuudet ja voidaanko ne esittää ilmakehämalleissa? 2) Miten pilvien pienimittaisen vaihtelun parametrisointi vaikuttaa ilmastomallin simuloimien pilvien ominaisuuksiin? 3) Miten pilvien pienimittaisten vaihteluiden parametrisointi vaikuttaa aerosolien epäsuoran säteilypakotteen ilmastomallipohjaisiin arvioihin?

Väitöskirja löytyy netissä:  https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153370/fromturb.pdf?sequence=1

Itse en ehdi tilaisuuteen, mutta ehkä joku ehtisi ja kertoisi tapahtuman kulusta meille skeptikoille.

 

 

Older Posts »

Categories