Posted by: Boris Winterhalter | March 9, 2015

“Faktantarkastus: EU:n talouskasvu ja CO2-päästöt”

Otsikoidussa Aki Suokon jutussa  todetaan, että EU:n talouskasvu ei ole irtautunut CO2-päästöjen kasvusta vastoin varsin yleistä harhaluuloa. Kehittyviin maihin on ulkoistettu melkein kaksi kertaa niin paljon CO2-päästöjä kuin omalla maaperällä vähennettiin 1990-2008.

Tämä on Suokon kriittinen vastaus eduskuntavaaliehdokas Jaana Pelkosen (kok) kirjoitukseen Maailmantalouden tekijät-blogissa: ”EU on onnistunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään yli 18 % vuoden 1990 tasosta.” Suokko toteaa heti kättelyssä, että Pelkosen väite ei pidä paikkaansa.

Luettuani Suokon kirjoituksen en malta olla kommentoimatta tekstiä seuraavanlaisesti:
Aki Suokolla on mielenkiintoisia ajatuksia ja tulevaisuuden skenaarioita, jotka valitettavasti rakentuvat IPCC:n ylläpitämään kyseenalaiseen tieteeseen.
1. Ilmakehän CO2 pitoisuuden kaksinkertaistumisen kuviteltu vaikutus maapallon keskilämpötilaan perustuu virheelliseen ilmastoherkkyyteen. Nykyinen herkkyys perustuu malleilla tehtyihin vertailuihin, jossa maapallon sekalaisesta mittausaineistosta muodostettu keskilämpötilan muutos 1900-luvun alusta ajetaan monilla ilmastomalleilla siten, että osa perustuu vain ns. luonnollisiin vaihteluihin ja osa hiilidioksidin nousun oletettuun lämpötilavaikutukseen. Menetelmän kuvaus löytyy IPCC:n raporteista (näistä selkein: http://www.ipcc.ch/publications_and_data/ar4/wg1/en/tssts-4-1.html ).
2. Ongelmana on mallien valtava hajonta, eli niiden luotettavuus on “nolla”. Lisäksi ns. luonnollisiin syihin sisältyvät vain ilmeisimmät, eli tulivuoret, auringon TSI (total solar insolation), mutta ei auringon suurinta tekijää, eli sen aktiivisuuden vaihtelua. Lisäksi tärkein tekijä maapallon lämpötilan itsesäätely on jäänyt torsoksi – missä on veden kolmen olomuodon.termodynaaminen säätely?
3. Mallien epäkelpoisuutta (suurta hajontaa) on John Christy käsitellyt omassa EPAa kritisoivassa kirjoituksessaan http://www.globalwarming.org/2014/12/10/epa-should-re-examine-scientific-basis-of-climate-rule-john-christy/  Hänen kirjoituksessa oleva toinen “spagettikäyräksi” monien tutkijoiden ristimä kuva näyttää kiistatta miten ilmastomallien trendit poikkeavat täysin todellisesta mittauksiin perustuvasta trendistä (sininen käyrä ja vihreät virhemarginaalit).
4. Lisäperustelut löytyvät historiallisesta geologiasta miljoonien vuosien takaisista ilmastoista, jotka eivät paljoa poikenneet nykyisistä vaikka ilmakehän CO2 pitoisuus on ajoittain ollut kymmeniä kertoja nykyistä korkeammat.
5. Kahden asteen pelätty raja ei perustu faktaan vaan on poliitikoiden vaatimuksesta “poskesta vedetty” arvo. Kuten hiljan edes mennyt ranskalainen ilmastotutkija Marcel Leroux totesi vajaa kymmenen vuotta sitten: “maapallolla ei ole keskimääräistä ilmastoa eikä sillä siksi voi olla mielekästä keskilämpötilaa.”

Posted by: Boris Winterhalter | March 6, 2015

Väitös aerosolien ja pilvien välisestä vuorovaikutuksesta

Filosofian maisteri Juha Tonttilan väitöskirja “From turbulence to cloud formation; modelling the aerosol-cloud interactions” tarkastetaan Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Väitöstilaisuus on tiistaina 10.3.2015 klo 15 Kumpulan kampuksella Exactumissa (auditorio CK112).

Pilvet ja aerosoli-pilvi-vuorovaikutukset ovat huomattava epävarmuustekijä ilmaston mallinnuksessa. Pilvien ominaisuuksissa on paljon suhteellisen pienen mittakaavan vaihteluita, joiden kuvaamiseen ilmastomallien laskentahilan erotuskyky on liian heikko. Tässä työssä tutkitaan pilvipisaroiden syntyprosessiin vaikuttavien ilman pystyvirtausten pienimittaista vaihtelua sekä kehitetään pilvien pienimittaisten vaihteluiden kuvausta ilmastomalleissa. Tutkimuksilla pyritään vastaamaan kolmeen ydinkysymykseen: 1) Mitkä ovat ilmakehän alaosissa esiintyvien pilviin vaikuttavien pystyvirtausten vaihteluiden tilastolliset ominaisuudet ja voidaanko ne esittää ilmakehämalleissa? 2) Miten pilvien pienimittaisen vaihtelun parametrisointi vaikuttaa ilmastomallin simuloimien pilvien ominaisuuksiin? 3) Miten pilvien pienimittaisten vaihteluiden parametrisointi vaikuttaa aerosolien epäsuoran säteilypakotteen ilmastomallipohjaisiin arvioihin?

Väitöskirja löytyy netissä:  https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153370/fromturb.pdf?sequence=1

Itse en ehdi tilaisuuteen, mutta ehkä joku ehtisi ja kertoisi tapahtuman kulusta meille skeptikoille.

 

 

Posted by: Boris Winterhalter | February 28, 2015

Eija Riitta Korholan uusi kirja

Eija-Riitta Korhola väitteli ansiokkaasti Helsingin Yliopistossa 15.11.2014 ilmastonmuutokseen liittyvistä poliittisista prosesseista. Väitöskirjan aiheena oli Kioton pöytäkirjan nousu ja tuho.  Alkuperäinen englannin kielinen väitöskirja on nyt saatavan suomenkielisenä e-kirjana <https://kirja.elisa.fi/ekirja/kioton-poytakirjan-nousu-ja-tuho-ilmastonmuutos-poliittisena-prosessina>, jonka jokaisen ilmastonmuutoksesta kiinnostuneen tulisi lukea.

Erinomaiseksi tutkijaksi kehittynyt Eija-Riitta Korhola selvittää yli 400 sivuisessa kirjassaan mistä ilmaston muutoksessa on kyse ja miten siitä on tullut “suurin uhka maapallon tulevaisuudelle”.  Kirjassa paljastuvat tapahtumien monenkirjavat vaiheet aina IPCC:n perustamisesta lähtien nykyiseksi megapoliittiseksi ruljanssiksi.  Luettuaan ja omaksuttuaan todella perusteellisen tutkielman, ettei sanoisi tieteellisen ja poliittisen jännityskertomuksen, lukija ei voi muuta kuin ihmetellä miten nykytilanteeseen on jouduttu.

https://kirja.elisa.fi/ekirja/kioton-poytakirjan-nousu-ja-tuho-ilmastonmuutos-poliittisena-prosessina

Posted by: Boris Winterhalter | January 14, 2015

Ylilyöntejä uutisoinnissa

Lähes viralliseksi mielletty CO2-raportti: http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=ilmastouutisia&news_id=4286 on jälleen erehtynyt  jatkamaan pelottelumantraa ilmastopakolaisista. Minun tietääkseni ainoat ilmastopakolaisiksi luokiteltavat ovat esimerkiksi pohjoisen Euroopan kansalaiset hakeutuessaan pimeätä syystalvea pakoon etelään Espanjaan, Portugaliin, Kanarialle, jne.  Vastaavasti Afrikasta Eurooppaan hakeutuvat pakolaiset ovat vain parempien elinehtojen toivossa lähteviä ja sehän on täysin luonnollista. Samaan kategoriaan on laskettava myös sotien jaloista pakenevat.

Tieteelliset kriteerit kokonaan sivuuttanut perusteeton pelottelu tukeutuu ontuviin tietokonesimulointeihin, joilla ei ole tekemistä reaalimaailman kanssa. Ilmastomallit, toisin kuin säämallit, rakentuvat virheellisesti ilmakehän lisääntyneen hiilidioksidin liioiteltuun lämmittävään vaikutukseen.

Todellinen muutos ilmakehän CO2 pitoisuudessa on prosentteina 0,03:sta 0,04:ään, mikä on merkityksetön muutos maapallon aiempaan historiaan verrattuna, sillä yhteyttävien kasvien kehittykisessä mm. lehtien hengitysrakojen lukumäärä kertoo kiistatta menneiden aikojentodella suurista CO2 pitoisuuden vaihteluista. Totuus on, että nykyiset kasvit elävät todellisessa CO2-puutteessa. Tämän tiedostavat monet kasvihuoneviljelijät. Siksi he lisäävät keinotekoisesti tätä kaikelle elämälle välttämätöntä hivenkaasua (kasviravinnetta).

Mainittu ilmakehän hieman noussut hiilidioksidipitoisuus näkyy nykyisten metsien lisääntyneenä kasvuna ja maapallon vihertymisenä. Hiilidioksidin ohella kasvun edellytyksenä on riittävä vesi ja valo. Lämpötilalla, joka tosin ei ole pariinkymmeneen vuoteen noussut lainkaan, on vain sekundäärinen vaikutus.

Väite, että luonnonkatastrofit ovat lisääntyneet ja tulevat edelleen lisääntymään ilmaston oletetun lämpenemisen takia, ei perustu faktoihin. Varsinkin tsunaamit ja tulivuorenpurkaukset ovat osa maapallon luontaista toimintaa eivätkä ole lisääntyneet kirjoitetun historian aikana. Sama koskee mm. USA:n tornaadoja, joista kirjoitin edellisessä jutussani.

Ainoa suurempi muutos löytyy maapallon väestön räjähdysmäisessä lisääntymisessä ja levittäytyminen riskialttiimmille alueille,.kuten ravinteikkaille tulva-alueille ja tulivuorten rinteille. Näinhän jutussa siteerattu Egelandkin toteaa.

Toivoisin, ettei uutisen tapaisia vihreän liikkeen innoittamia ylilyöntejä maapallomme tilasta julkaista ainakaan CO2-raportin tieteellisiksi tarkoitetuilla sivuilla.

Posted by: Boris Winterhalter | January 10, 2015

Myrskyt (tornadot) eivät ole lisääntyneet

Kaikki, jotka seuraavat ilmastonmuutoksesta käytävää debattia ovat kuulleet IPCC aktivistien väittävän, että sään ääri-ilmiöt kuten pyörremyrskyt ovat lisääntyneet väitetyn, mutta olemattomaksi muotoutuneen ns. lämpenemisen takia, voivat itse todeta, että USA:n tornadot eivät ole lisääntyneet vaan päinvastoin vähentyneet: https://www.flickr.com/photos/idvsolutions/7157010997/sizes/c/in/photostream/ .  Sivulla voi valita eri tarkkuudella yli 50 vuoden ajalta olevat kuvat tornadojen kulkuradoista ja kuvan vas. alh. näkyy vuosien mukaiset lukumäärät ja värin mukaan myös tornadon voimakkuus.

Posted by: Boris Winterhalter | September 22, 2014

Jälleen kerran Hesari ei noteeraa mielipidettäni

Helsingin Sanomat on tunnetusti IPCC:n tapaisen yksipuolisen ilmastopropagandan airut, eikä minua skeptikkona juurikaan hyväksytä lehden mielipidesivuille.

Seuraavan tekstin lähetin vastineeksi Juha Sattin kirjoitukseen 13.9.2014, enkä usko sen ajankohtaisuudesta huolimatta tavoittavan HS:n lukijoita, joten seuraavassa lyhyt tekstini halukkaitten luettavaksi:

To: mielipide@hs.fi
Subject: Utopistisia ajatuksia Juho Sattilla

Hyvä Helsingin Sanomien toimitus!

Lauantain mielipidesivuilla oli Juho Sattin kirjoitus, jossa hän maalailee utopistista kuvaa aurinkosähkön käytöstä korvaamaan fossiilista energiaa.

Haluaisin oikaista hänen näkemyksiänsä seuraavalla tekstillä, jolla pyrin samalla ohjaamaan vihreitä luontoaktiiveja realistisempaan energia-ajatteluun.

terveisin

Boris Winterhalter

*******************
Juho Satti esittää (HS 13.9.14) kultareunaisen kuvan maapallon toiminnasta ja aurinkoenergiasta. Hän on oikeassa korostaessaan uusiutumattomien luonnonvarojen kierrätyksen tarpeellisuutta, mutta tietääkseni tämä toiminta on jo nyt varsin hyvin toteutettu maapallon vauraammilla alueilla. Samoin uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä osataan jo nyt kohtuudella säännöstellä.

Aurinkoenergiaan tukeutuessaan Satti kuitenkin unohtaa realiteetit. Auringosta tulevan energian hyödyntäminen sujuu hyvin pienmuotoisen tarpeen tyydyttämisessä, mutta miten hän varmistaa vaikkapa suurkaupungin energian saannin tai sellaisen suurteollisuuden tarpeet (esim. paperiteollisuus, metallisulatot, ym.), jossa prosessien jatkumo edellyttää keskeytymätöntä sähköenergian saantia. Totuus on, että auringon säteilyenergia on ajoittaista ja sen energiatehokkuus (wattia per neliömetri) on varsin rajallinen.

Australialainen tutkija Ian Plimer on uusimmassa (2014) kirjassaan “Not for Greens” laskenut, mitä aurinkoisen Australian aurinkosähkötuotanto edellyttäisi, jos sillä haluttaisiin kattaa vaikkapa 20% mantereen suunnitellusta vuotuisesta uusiutuvasta energiatarpeesta (53.000.000 MWh). Siihen tarvittaisiin uusimman teknologian aurinkokennoilla huipputuotannolla vähintään 55,4 neliökilometriä maa-alaa per 1000 MW.

Ottaen huomioon muun muassa varjostus, huollon edellyttämät tiet ja käytävät kertyvän pölyn poistamiseksi, ym. kokonaispinta-alan tarve olisi noin 128 neliökilometriä per 1000 MW. Australian uusiutuvan energiatarpeen (20%) tyydyttämiseksi aurinkoenergialla tarvittaisiin tuolloin yhteensä 2.850.000 neliökilometriä kennoja sekä tuotantolaitoksen ja infran tarpeisiin kaiken kaikkiaan maata noin 6.860.000 neliökilometriä. Tämä tarkoittaisi 90% Australian 7.685,855 neliökilometrin maa-alasta. Alueelta olisi lisäksi poistettava häiritsevä kasvillisuus. Ei pidä myöskään unohtaa, että itse aurinkosähkövoimalan rakentaminen kuluttaisi runsaasti fossiilista energiaa ja lisäisi merkittävästi mantereen hiilidioksidipäästöjä. Australian kohdalla tämä edellyttäisi kivihiiltä käytävien höyryvoimaloiden lisärakentamista, koska vihertyneet poliitikot eivät ilmeisestikään varaisi siihen vähiten saastuttavaa energiaa eli ydinvoimaa.

Boris Winterhalter, fil. tri
merigeologian dosentti

Posted by: Boris Winterhalter | August 9, 2014

Auringon aktiivisuuden vaikutus ilmastoon on faktaa.

Viime aikoina on tullut useita tutkimuksia, joissa selkeästi osoitetaan auringon aktiivisuudella olevan selkeä vaikutus maapallon ilmastoon.

Uusin tutkimus tulee Kiinasta:

Periodicities of solar activity and the surface temperature variation of the Earth and their correlations
Cinese Science Bulletin,  2014, Vol. 59 Issue (14): 1284-1292    DOI: 10.1360/972013-1089

ZHAO XinHua & FENG XueShang
State Key Laboratory of Space Weather, Center for Space Science and Applied Research, Chinese Academy of Sciences, Beijing 100190, China

Based on the well-calibrated systematic measurements of sunspot numbers, the reconstructed data of the total solar irradiance (TSI), and the observed anomalies of the Earth’s averaged surface temperature (global, ocean, land), this paper investigates the periodicities of both solar activity and the Earth’s temperature variation as well as their correlations on the time scale of centuries using the wavelet and cross correlation analysis techniques. The main results are as follows. (1) Solar activities (including sunspot number and TSI) have four major periodic components higher than the 95% significance level of white noise during the period of interest, i.e. 11-year period, 50-year period, 100-year period, and 200-year period. The global temperature anomalies of the Earth have only one major periodic component of 64.3-year period, which is close to the 50-year cycle of solar activity. (2) Significant resonant periodicities between solar activity and the Earth’s temperature are focused on the 22- and 50-year period. (3) Correlations between solar activity and the surface temperature of the Earth on the long time scales are higher than those on the short time scales. As far as the sunspot number is concerned, its correlation coefficients to the Earth temperature are 0.31–0.35 on the yearly scale, 0.58–0.70 on the 11-year running mean scale, and 0.64–0.78 on the 22-year running mean scale. TSI has stronger correlations to the Earth temperature than sunspot number. (4) During the past 100 years, solar activities display a clear increasing tendency that corresponds to the global warming of the Earth (including land and ocean) very well. Particularly, the ocean temperature has a slightly higher correlation to solar activity than the land temperature. All these demonstrate that solar activity has a non-negligible forcing on the temperature change of the Earth on the time scale of centuries.
solar activity, global change, wavelet analysis, periodicity, correlation
doi: 10.1360/972013-1089

[vapaa käännös englannista] Kiinalainen tutkimus vahvistaa monien muiden tutkijoiden päätelmiä auringon aktiviisuuden ja maapallon lämpötilojen (maa ja meret) välistä yhteyttä. Zhao ja Feng toteavat muun muassa, että hyvin kalibroidut auringonpilkkuluvut ja auringon kokonaissäteilyn (TSI = total solar insolation) vaihtelut korreloivat erinomaisesti pitkän aikavälin maapallon keskilämpötilatietojen kanssa; selkeimmin 11 vuoden, 50 vuoden, 100 vuoden ja 200 vuoden jaksollisuuden kanssa. Maapallon keskilämpötila osoittaa pitkällä aikavälillä selkeätä jaksollisuutta 64,3 vuoden syklissä. t.s. varsin hyvin lähellä auringon 22 ja 50 vuoden jaksoja. Auringon aktiviisuus ja pintalämpötila korreloivat paremmin pidemmillä aikasarjoilla kuin lyhyillä. Aurinkopilkkuluvun ja maapallon lämpötilojen välinen korrelaatio on 0,31-0,35 vuosijaksolla, 0,58-0,70 11-vuodenliukuvalla keskiarvolla ja 0,64-0,78 22-vuoden jaksolla. TSI:llä on selkeämpi korrelaatio lämpötilan kanssa kuin pilkkuluvulla. Viimeisten 100 vuoden aikana auringon aktiviisuudessa havaitaan selkeä voimistuminen samalla kun maapallon keskilämpötila sekä merellä että maalla on noussut. Etenkin valtamerien lämpötila korreloi hieman paremmin auringon aktiivisuuden kanssa kuin maalämpötilat. kaikki havainnot osoittavat, että auringon aktiivisuudella ei ole merkityksetön vaikutus maapallomme lämpötilaan vuosisatojen aikajaksolla.

Posted by: Boris Winterhalter | May 11, 2014

Hesari edelleen sensuroi

Helsingin Sanomissa tulee lähes päivittäin kirjoituksia ilmastonmuutoksesta, sen “torjunnasta” ja samalla myös skeptikkojen mollaamista.

Ilmeisesti enemmistö kansalaisista alkaa kyllästyä jatkuvasta pelottelupropagandasta, etenkin kun säät vaihtelee joka tapauksessa. Aiheesta oli 4.5 Katja Boxbergin valitus Helsingin Sanomissa, että aiheesta puhutaan liian vähän. Siihen liittyen lähetin samana päivänä mielipidetoimitukseen seuraavan tekstin:

Ilmastokeskustelun avoimmuus?

Katja Boxberg (HS 4.5) pohtii vaisua ilmastokeskustelua ja hakee vastauksia Timo Vesalan ja Vesa-Matti Lahden mielipiteistä. Heistä kumpikaan ei näytä ymmärtävän, että yli kaksikymmentä vuotta jatkunut ilmastolla pelottelu ei juurikaan nykyihmistä hetkauta. Kysyttäessä pelottaako, monet nuoret ja etenkin naiset vastaavat myönteisesti juuri niillä samoilla sanoilla, joita media on suoltanut julkisuuteen. Samoin vastaavat valitettavasti myös monet tieteen ja talouden edustajat, joiden leipä on kiinni poliittisista ilmastopäätöksistä.

Todellista tietopohjaista keskustelua ei juurikaan käydä, sillä moniko korkeasti koulutettu tutkija todella hallitsee ilmaston säätelyyn liittyvät monimutkaiset prosessit? Tilannetta vääristää myös kriittisten tutkijoiden leimaaminen ilmastonmuutosta kieltäviksi “skeptikoiksi”. Todellisuudessa he yleensä toteavat maapallon ilmaston vaihtelevan luonnostaan eikä nykyinen kehitys osoita siitä poikkeavaa. Tämän osoittavat monet menneiden aikojen ilmastoja koskevat tutkimukset.

Tärkeintä olisi jatkaa avoimin mielin eri aikoina esiintyneiden ilmastoheilahdusten todellisten syiden selvittämistä eikä tyytyä puutteellisten ilmastomallien luomaan harhaan ihmiskunnan syyllisyydestä. Maapallon väestön räjähdysmäinen lisääntyminen on suurin ongelmamme ja siinä hiilen poltto vaikuttaa korkeintaan taajamien ilman puhtauteen.

Boris Winterhalter, fil. tri
Espoo

********

Hämmästyin lukiessani Hesarin mielipidesivua 7.5 kun Antero Järvinen, Kilpisjärven biologisen aseman johtaja, sai  julkaistua kirjoituksen, jossa todetaan mm. että luonnontiede ei tue poliittista ilmastopolitiikkaa. Järvisen taitavasti valitsemat sanat läpäisivät HS-sensuurin. Yksinkertainen toteamus oli, että jos ilmastomallit eivät vastaa havaintoja niin mallit ja niiden luomat ennustukset ovat selvästi väärässä.  Tämä toteamus on skeptikkojen tärkein argumentti väittelyssä IPCC:n pelotteludoktriinia vastaan.  KIITOS Antero!

 

Posted by: Boris Winterhalter | May 2, 2014

Media rajoittaa sananvapautta!

Olen vuosien varrella kokenut miten politisoitunut tiede pyrkii tukahduttamaan tieteelle ominaista ja välttämätöntä keskustelua. Helsingin Sanomien nurjaan asenteeseen totuin ja Matti Vanhasen pääministerikaudella, kun hän jyrähti: “kaikkinainen ilmastonmuutoksen vähättely on loputtava heti!”. Sen jälkeen olen saanut tekstejäni julkisuuteen mm. Suomen geologisen seuran Geologi-lehdessä. Nyt helmi/maalikuussa sekin tyssäsi, kun päätoimittaja katsoi, että kirjoitukseni, joka oli tarkoitettu vastineeksi Toni Eerolan kirja-arvostelulle, ei sovi lehden linjaan.

Olin uurastanut tekstin kanssa, joten saatan sen tiedoksi tämän blogini kautta. Eerolan teksti, jota kommentoin, löytyy osoitteesta: http://www.geologinenseura.fi/geologi-lehti/6-2013/Geologi_6_2013_kirjarv.pdf
Oma vastineeni löytyy vastaavasti: Sopeutuminenko ilmastonmuutokseen

Posted by: Boris Winterhalter | February 10, 2014

Hadley keskuksen uusi ilmastoennuste

IPCC:n tärkeimmän ilmastoaineiston tuottaja brittien Met Office Hadley keskus on julkaissut korjatun viiden vuoden ilmastoennusteensa: http://www.metoffice.gov.uk/media/pdf/1/8/decadal_forecast_2014-2018_jan2014.pdf

Hadley 2014 5 yr forecast

Kuva 1. Globaali vuotuinen lämpötila vuodesta 1960 alkaen sekä Met officen uusimman kymmenvuotisennustusjärjestelmän tammikuussa 2014 tuottama ennustekooste. Tumman siniset viivat kuvaavat 10 erillisen ennusteajon kehitystä alkaen tämä vuoden marraskuun 2013 ennusteella ja vaalean siniset viivat vastaavat viime vuoden ennusteita. Kaikki data perustuu vuotuisiin vieriviin keskiarvoihin. Katkos mustien ja tumman sinisten viivojen välillä johtuu marraskuulta 2012 lokakuuhun 2013 kattavan viimeisen havaintoarvon ja vastaavasti ennusteiden ensimmäisen jakso kattaa marraskuulta 2013 lokakuuhun 2014. Ohuet mustat viivat edustavat havaittuja vuotuisia keskiarvosarjoja kolmesta erillisestä aineistosta. Aiemmat ennusteet alkaen marraskuusta vuosilta 1960, 1965, …, 2005 on merkitty punaisella ja kytkettyjen mallien vertailuprojektin viidennen vaiheen CMIP5) mallisimulaatiot, joita ei ole sovitettu havaintoihin esitetään vihreällä värillä. Kummassakin tapauksessa varjostuksella kuvataan todennäköisintä vaihteluväliä siten, että havaintojen oletetaan sijoittuvan varjostuksen sisäpuolelle 90% ajasta. Kaikki lämpötilat esitetään poikkeamina vuosien 1981-2010 keskiarvosta.

Aineiston käsittelytavasta johtuen tuleva kehitys tulee todennäköisimmin noudattamaan vihreällä kuvatun alueen alarajaa. Syitä nykyisen lämpenemisen tyrehtymiselle on pyritty selittämään kolmessa Hadley keskuksen tuottamassa raportissa, jotka hakevat vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

*    Mitä trendejä on havaittavissa tämän aikajakson muissa ilmastoindikaattoreissa?
*    Mitkä ovat ne tekijät, jotka voisivat selittää nykyisen pysähdyksen?
*    Miten nykyinen pysähdys vaikuttaa tuleviin ilmastoennustuksiin (projektioihin)?

Ensimmäinen tutkimus pyrkii osoittamaan, että laaja valikoima ilmastoindikaattoreita kertovat edelleen muutoksista, jotka ovat sopusoinnussa lämpenevän maailman ja ymmärtämämme ilmastojärjestelmän toiminnan kanssa. http://www.metoffice.gov.uk/research/news/recent-pause-in-warming

Toisen tutkimuksen mukaan on vaikeata selittää nykyistä lämpenemisen hiipumista pelkästään planeetan vastaanottaman kokonaisenergian vähenemisellä, toisin sanoen auringosta tulevan kokonaisenergian ja maapallolta poistuvan lämpöenergian erotuksella. Ainakin osa lämpenemisen pysähtymisestä näyttäisi johtuvan muutoksista lämmön siirtymisissä ylimpien ja syvien merikerrosten välillä; havaintojen perusteella Tyyni Valtameri voisi olla taustavaikuttaja. http://www.metoffice.gov.uk/media/pdf/q/0/Paper2_recent_pause_in_global_warming.PDF

Viimeinen tutkimus osoittaa, että havaittu keskeytyminen globaalin pintalämpötilan nousussa ei asiallisesti muuta maapallon riskiä merkittävästä lämpenemisestä vuosisadan loppuun mennessä. Ei se myöskään kumoa ilmaston lämpenemiseen liittyvää perusfysiikkaa, ilmastomallien tieteellisiä perusteita eikä niiden arvioita ilmastoherkkyydestä.
http://www.metoffice.gov.uk/media/pdf/3/r/Paper3_Implications_for_projections.pdf

Kuten arvata saattaa, kyseiset kolme tutkimusta pyrkivät selittämään IPCC:n omaksumalla tavalla havaittu lämpenemisen pysähtyminen huomioimatta muita mahdollisia selityksiä, kuten vaikkapa auringon magneettisen aktiivisuuden vaihtelulla, kosmisen säteilyn pilvivaikutuksella, vesiplaneetan termostaattivaikutuksella tai vain siksi, että maapallon ilmasto on luonnostaan vaihteleva ja nykyinen lämpeneminen on vain toipumista pienestä jääkaudesta, jota taasen edelsi nykyisen tapainen keskiajan lämpökausi ilman hiilidioksidipakotteita, jne.

Older Posts »

Categories

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.