Posted by: Boris Winterhalter | December 1, 2018

Ilmastoskeptikko jo kolme vuosikymmentä sitten

Löysin äsken pöytälaatikostani kopion tekstistä, jonka olin laatinut lähes 30 vuotta sitten ja lähettänyt Helsingin Sanomien toimitukseen. En muista julkaistiinko se vai ei – siihen aikaan HS vielä suhtautui kirjoitteluihini myötämielisesti, mutta suhde sai vuonna 2007 äkkilopun kun Matti Vanhanen pääministerin ominaisuudessa jyrähti Hesarin etusivulla: “kaikkinainen ilmastonmuutoksen vähättely on lopetettava heti.” Minä tietysti heti “ärähdin” viestillä Vanhaselle koskien puuttumista akateemiseen vapauteen, mutta eihän siihen koskaan vastattu

Löytämäni teksti oli osoitettu Hesariin helmikuussa 1992. Kaksi vuotta aiemmin Hallitusten välinen ilmastopaneeli (IPCC) oli julkaissut ensimmäisen maapallon ilmastoa koskevan raporttinsa, luin sen ja kummastuin. Kaiken elämän perustana olevasta hiilidioksidista oltiin poliittisilla päätöksillä tekemässä pelottavaa mörköä, vaikka sen pitoisuus ilmakehässä oli vain 0,03%.

Lähetetty: Sanomaprint 358 0 1205456 06.02 15:15

Espoo 06.02.92

KASVIHUONEILMIÖ – MAAPALLON LÄMPIÄMINEN?

(Tutkijan tunnepohjainen purkaus kasvihuonehysteriaa vastaan!)

Väitetään, että maapallo tulee lähimpien vuosikymmenien aikana lämpiämään n.s. kasvihuoneilmiön ansiosta. Ihmisiä pelotellaan merenpinnan nousulla, joka hukuttaa alleen alavilla mailla olevat kaupun-git, jopa Helsingin isät pelästyivät miten käy JOS merenpinta nousee. “Tieto”-tulva on ollut niin valtaisa, ettei kukaan pysähdy ajattelemaan faktojen merkitystä tai edes tiedon paikkansapitävyyttä. Tutkijoiden enemmistö on lähtenyt kelkkaan mukaan, koska se kelkka vie rahasammon luo. Suomalaisena kelkkamäkenä voidaan pitää vaikkapa Suomen Akate-mian rahoittamaa Silmu-projektia. Muutama lämpimämmältä tuntuva vuosi ja ihmiset ovat heti valmiit hyväksymään ajatuksen ilmaston lämpe-nemisestä. Viljelijät ja metsäihmiset puhuvat jo vakavissaan uusista jalos-tustarpeista ja metsäluontomme muuttumisesta. Hurjimmat tuomiopäivän julistajat väittävät jopa koko luonnollisen tasapainon järkkyvän.

Tarkastelkaamme lähemmin aiheeseen liittyviä todellisia ja oletettuja ilmiöitä, joihin voidaan lukea:
– Kasvihuonekaasujen määrän lisäys ilmakehässä,
– ilmaston lämpeneminen,
– meriveden lämpölaajeneminen – tulva,
– napajäätiköiden sulaminen.
Ensiksi haluaisin muistuttaa lukijoita siitä, että maapallomme pinta-lämpötila on geologisten tietojen perusteella ollut lähes samankaltainen satojen miljoonien vuosien aikana, mitä nyt joitakin jääkausiksi nimettyjä poikkeustiloja. Paikallisia ja laajempiakin alueita kattavia ilmastohäiriöitä tunnetaan runsaasti sekä historialliselta ajalta että geologisten faktojen perusteella.

Kasvihuonekaasut

Kasvihuonekaasuihin luettavan hiilidioksidin määrä ilmakehässä on kiistatta kasvamassa. Syynä pidetään fossiilisten polttoaineiden käytön valtaisa lisääntyminen. Hiilidioksidin luonnollinen poistuma yhteyttävien kasvien (merien leväkasvusto mukaan lukien) kautta ei tällä hetkellä näytä pysyvän tahdissa mukana. Tässä täytyy kuitenkin pitää mielessä, että luonnon omalla häiriöiden poistomekanismilla on, sen valtaisat mitta-suhteet huomioiden, oletettavasti melkoinen hitausmomentti. Biosfääristä hiili poistuu vain muuttuessaan geologiseksi muodostumiksi, jollaisia ovat turvesuot ja meri- ja järvialtaiden orgaanispitoiset pohjakerrostumat ja ennen kaikkea valtamerien orgaanista alkuperää olevat syvänmeren kalkkiliejut.

Toinen hyvin merkittävä, joskin vielä puutteellisesti tunnettu prosessi, liittyy koralliriuttojen kasvuun. Jotta heikosti ymmärrettyjen vaikuttajien luettelo saisi lisäväriä, on hiilidioksidin kierrossa muistettava myös epäorgaaninen saostuminen lämpimien merien matalissa lahdissa. Vaikka me käytämme suruttomasti pitkien geologisten aikojen kuluessa kertyneitä fossiilisia polttoaineita, valtaosa hiilestä on kuitenkin sitoutunut kalkki-kiviin ja vastaaviin geologisiin muodostumiin.

Ilmaston lämpeneminen vai kylmeneminen?

Hiilidioksidin merkitystä maapallomme ilmaston säätelijänä on pohdiskeltu jo toista sataa vuotta (m.m. J.Tyndal, 1861) ja samoja pohdiskeluja voidaan käydä edelleen. Hyväksytään ajatus, että hiilidioksidi sekä muut mahdol-liset kasvihuonekaasut aiheuttaisivat lämpötilan nousua, eikö tällöin veden haihtuminen lisäänny samalla? Luonnollisen seurauksena on vesihöyryn määrän kasvu, mikä vuorostaan voi johtaa kasvavaan pilvisyyteen. Tämä vuorostaan vähentää maahan lankeavan auringonvalon määrää ja näin ollen alentaa lämpötilaa – luonnon oma termostaatti.

On ilmeistä, että fossiilisten polttoaineiden käyttö ja muu teollinen toiminta on omiaan lisäämään kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. Tosin, ei pidä unohtaa toimivien tulivuorten osuutta kaasupäästöjä arvioitaessa. Tulivuorten kohdalla on lisäksi muistettava valtaisat klooripäästöt ja niiden kytkeminen otsonikysymykseen. Tulivuorista purkautuvat kaasut ja pöly-hiukkaset ovat osoittautuneet merkittäviksi ilmaston säätelijöiksi. Näin oli Indonesiassa Krakatao-tulivuoren räjähdystä seuranneina muutamana vuonna. Mt. St.Helena USA:n luoteisosassa, ja Meksikon sekä, nyt äskettäin Pinatubo Filippiineillä ovat kaikki työntäneet valtavia määriä kaasumaisia ja kiinteitä aineksia ilmakehän ylimpiin osiin, joiden uskotaan omalta osaltaan aiheuttavan maailmanlaajuisia ilmastomuutoksia. Maapallon geologisen historian aikana ilmastoon vaikuttavat mullistukset ovat tulleet ja menneet; aina on maapallo toipunut.

Valtameren pinnan nousu – tulvat?

Vielä joitakin vuosia sitten kasvihuoneilmiön ja oletetun lämpötilan nousun katsottiin johtavan napajäätiköiden sulamiseen. Laskettiin, että valtameren pinta nousee 65 m kun Etelämantereen ja Grönlannin jäät sulavat. Uhka-kuvien maalaajat unohtivat, että lämpötilan nousu johtaa vääjäämättä sadannan lisääntymiseen ja näin ollen jäätiköiden pienenemisen asemesta niiden paksuuden kasvuun. Tämän suuntaisia havaintoja on tehty ainakin Antarktiksella (esim. H.Hirvas 1991)

On myös esitetty, että ilmaston lämpiämisen kautta meriveden lämpölaaje-neminen ja tilavuuden kasvu johtaisi merenpinnan nousuun ja sitä kautta tulviin.

Viite:
Tyndall, J. (1861), On the absorption and radiation of heat by gas and vapours, and on the physical connection of radiation, absorption and conduction. Phil.Mag., 22, ser. , 169-194, 273-285.

Epiloogi: Nyt 01.12.2018 näkemykseni poliittisesta ilmastohölmöilystä ei ole muuttunut, päinvastoin varmistunut. Uusimmat uutiset korostavat auringon aktiivisuuden hiipumista, joka todennäköisesti tietää ilmaston huononemista, peräti kohti 1500-1800 lukujen Pientä Jääkautta.

Advertisements
Posted by: Boris Winterhalter | November 12, 2018

Richard Lindzen luento Lontoossa 08-10-2018

Richard Lindzen piti Lontoossa 08-10-2018

luennon, jossa hän käsitteli ilmastopelotetta toteamalla IPCC:n dogman olevan väärässä ja jota valitettavasti harhaan johdetut päättäjät vievät kohti turmiota, missä etenkin köyhimmät kärsivät eniten.

 

Maapallon lämpeneminen kahdessa eri kulttuurissa

Richard Lindzen

Yli puoli vuosisataa sitten, kirjailija ja fysikokemisti C. P. Snow, joka palveli useissa tärkeissä julkisissa tehtävissä ja lyhyen ajan myös Britannian valtion hallinnossa, tunnetaan myös pohdiskeluistaan kahden rinnakkaiskulttuurin välisestä suhteesta:

Snow: “Olen monasti ollut mukana ihmisten joukkotapaamisissa, joissa perinteisen kulttuurimääritelmän mukaan paikallaolijat ovat oletettavasti korkeasti koulutettuja [sivistyneitä] henkilöitä, mutta jotka suurella antaumuksella esittävät ihmettelevänsä tiedemiesten joukossa vallitsevaa lukutaidon puutetta. Olen kerran tai kaksi provo-soitunut kysymään tällaiselta ryhmältä, moniko heistä voisi selittää termodynamiikan toista lakia. Palaute jätti kylmäksi: se oli myös kielteinen. Kuitenkin luonnontieteellinen kysymykseni oli verrattavissa sellaiseen, jossa olisin kysynyt: oletteko lukeneet edes yhtä Shakespearen teosta?

Nyt uskon, että jos olisin esittänyt yksinkertaisemman kysymyksen – kuten mitä tarkoittaa sana massa tai kiihtyvyys, joka on luonnontieteellinen vastine kysymykselle: osaatteko lukea? – korkeintaan yksi kymmenestä näistä “korkeasti” oppineista olisi tuntenut puhuvansa kanssani samaa kieltä. Näin modernin fysiikan mahtava ajatusrakennelma kehittyy ja enemmistö länsimaiden fiksuimmista ihmisistä ymmärtää siitä yhtä paljon kuin neoliittiset esi-isämme olisivat siitä ymmärtäneet.”

Pelkään, että tuskin mikään on muuttunut C. P. Snow’n esittämästä arvioinnista 60 vuotta sitten. Vaikka jotkut saattavat väittää, että tietämättömyys fysiikasta ei vaikuta poliittisiin kykyihin; se ehdottomasti vaikuttaa luonnontieteestä tietämättömien poliitikkojen kykyyn käsitellä tavanomaisia luonnontieteeseen perustuvia asioita. Tällöin ymmärryksen puute voi myös altistaa hänet vihamielisen [rikollisen] hyväksikäytön uhriksi. Koska demokratia edellyttää, että luonnontieteisiin perehtymättömät poliitikot joutuvat joka tapauksessa ottamaan kantaa myös tieteellisiin ongelmiin, voi tällöin usko ja luulo helposti korvata ymmärryksen; tosin liian yksinkertainen ja virheellinen kerronta voi antaa tieteeseen perehtymättömille poliitikoille mielikuvan, etteivät he ole täysin vailla luonnontieteellistä “ymmärrystä”. Maapallon lämpeneminen, tarjoaa tästä kaikesta lukuisia esimerkkejä.

Haluaisin aloittaa luentoni yrityksellä pakottaa yleisössä olevat tiedeihmiset tajuamaan ilmastojärjestelmän todellisen luonteen ja auttaa niitä motivoituneita “epätieteellisiä” kuulijoita, jotka lukeutuvat C. P. Snow’n ryhmään “yksi kymmenestä”, kohoamaan triviaalisten yksinkertaistusten yläpuolelle.

Ilmastojärjestelmä

Seuraava kuvaus ilmastojärjestelmästä ei sisällä mitään, mikä olisi vähimmässä määrin ristiriitaista ja odotan, että jokainen, jolla on luonnontieteellinen tausta pystyy helposti seuraamaan esitystäni. C. P. Snow’n havainnoista huolimatta yritän tehdä kuvaukseni ymmärrettäväksi myös vailla luonnontieteellistä taustaa oleville kuuljoille.

Järjestelmä, johon tutustumme, muodostuu kahdesta keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevasta turbulentista [pyörteisestä] fluidista (ilmakehä ja meret). Turbulenssilla tarkoitan yksinkertaisesti sellaista vaihtelevaa pyörteisyyttä, jota tavataan solisevassa purossa tai kiehuvassa vedessä, vaikka se tapahtuukin merien ja ilmakehän planetaarisessa mittakaavassa. Turbulenttisen virtauksen vastakohta on laminaarinen virtaus, mutta jokainen neste/kaasu, joka pakotetaan virtaamaan tarpeeksi nopeasti, muuttuu pyörteiseksi ja vähentää tällaisen pyörteisen virtauksen ennustettavuutta. Vuorovaikutuksella tarkoitan yksinkertaisesti, että ne aiheuttavat keskinäistä paine- ja lämmönvaihtoa.

Nämä fluidit sijaitsevat pyörivällä planeetalla, jota aurinko lämmittää epätasaisesti. Liik-keet ilmakehässä (ja hieman vähemmän myös merissä) johtuvat auringon epätasaisesti jakautuneesta vaikutuksesta. Aurinko itse voi olla vakaa, valaisten tropiikkia kohtisuoraan mutta vain hipoo Maan napoja. Merten säätelijät ovat huomattavasti monimutkaisempia; niissä vaikuttavat tuulien painevaihtelut ja kylmien ja suolaisten vesien vajoaminen syvyyteen. Myös maapallon pyörimisellä on monia seuraumuksía, mutta tässä vaiheessa tyydymme yksinkertaisesti toteamaan säteilyn jakautuvan leveyspiirien mukaan.

Merissä esiintyvien kiertojen ja virtojen kestot vaihtelevat vuosista vuosituhansiin kuljettaen lämpöä merenpinnalle ja siitä pois. Merten mittakaavasta ja [veden] tiheydestä johtuen, virtausnopeudet ovat yleensä huomattavasti alhaisemmat kuin ilmakehässä ja liittyvät myös paljon pitempiin aikajaksoihin. Se tosiseikka, että nämä virtaukset kuljettavat lämpöä vuoroin pinnalle ja vuoroin pinnalta pois, tarkoittaa, että itse merenpinta ei ole koskaan lämpötasapainossa maapallon ulkopuolisen avaruuden kanssa. Toisin sanoen, auringosta tuleva lämpö ja maan pinnalta avaruuteen karkaava [lämpö]säteily eivät koskaan ole täsmällisessä lämpötasapainossa keskenään. Tämä johtuu siitä, että lämpöä jatkuvasti sekä varastoituu meriin että myös poistuu meristä mikä näkyy jonkinlaisena vaihteluna pintalämpötiloissa.

Merien ohella ilmakehä on vuorovaikutuksessa myös erittäin vaihtelevien maan pinnan-muotojen kanssa. Ilmavirtojen kulkiessa vuorijonojen yli, itse virtaus vääristyy voimak-kaasti. Siksi topografialla [maan pinnanmuodoilla] on merkittävä muokkaava vaikutus alueelliseen ilmastoon. Tällaisten vääristyneiden ilmavirtausten tuottamat aaltomaiset fluidivirtaukset voivat muuttaa ilmastoa kaukaisillakin alueilla. Ilmaston tietokone-simulointi (mallintaminen) ei yleensä onnistu kuvaamaan tyydyttävästi tämän kaltaisia ilmiöitä.

Vesi on sekä nesteenä, kiinteänä että höyrynä [kaasuna] elintärkeä osa ilmakehän koostumusta ja muutokset sen eri olomuotojen (faasien) välillä vaikuttavat erittäin voimakkaasti ilmakehän energiavirtoihin. Kullakin olomuodolla on myös oma tärkeä säteilyvaikutuksensa. Te kaikki tiedätte, että jään sulattamiseen tarvitaan lämpöä ja lisälämpöä tarvitaan edelleen, jotta sulaneesta vedestä muodostuisi vesihöyryä. Sanalla humiditeetti (kosteus) kuvataan ilman sisältämän vesihöyryn määrää. Lämmön kulku muuttuu käänteiseksi, kun olomuodon muutos tapahtuu päinvastaiseen suuntaan; toisin sanoen lämpöä vapautuu, kun höyry tiivistyy jälleen vedeksi ja edelleen kun vesi jäätyy. Lämmön vapautuminen vesihöyryn tiivistyessä synnyttää ukkospilviä (tunnetaan nimellä cumulonimbus) ja ukkospilvissä piilevä energia voidaan verrata vetypommin laukaisussa vapautuvaan energiaan. Tämän sanon vain korostaakseni näiden energiamuunosten suurta merkitystä. Pilvet sisältävät vettä pieninä pisaroina ja jäätä pieninä kiteinä. Yleensä nämä pienet pisarat ja jääkiteet pysyvät pilvessä ylöspäin suuntautuvan ilmavirran voimasta, mutta kun ne kasvavat riittävän suuriksi, ne vajoavat nousevan ilmavirran läpi pudoten maanpinnalle vetenä tai lumena [rakeina].

Eivät vain nämä olomuotomuutokseen vaikuttavat energiat ole tärkeitä, vaan myös vesi-höyry ja pilvet (sekä jää- että vesimuodossa) vaikuttavat voimakkaasti [lämpö] säteilyyn. Vaikka en ole vielä käsitellyt kasvihuoneilmiötä, niin olette kaikki varmaan kuulleet, että hiilidioksidi on kasvihuonekaasu ja, että tämä selittää sen lämmittävän vaikutuksen. Teidän tulisi siksi ymmärtää, että kaksi todella tärkeintä kasvihuonevaikuttajaa ovat vesihöyry ja pilvet. Pilvet ovat lisäksi erinomaisia auringon valon heijastajia.

Energiavirtojen kuvaamisessa käytetty suure on wattia per neliömetri. Tämän järjestel-män energiabudjetti käsittää absorption ja uudelleensäteilyn suuruudeltaan noin 200 wattia per neliömetri. Ilmakehän hiilidioksidin kaksinkertaistuminen aiheuttaa noin 2%:n häiriön tähän budjettiin. Yhtä suuren vaikutuksen aiheuttaisivat myös pienet muutokset pilvisyydessä ja muissa tekijöissä ja sellaiset muutokset ovat yleisiä. Maapallo saa auringosta keskimäärin noin 340 wattia per neliömetri, mutta siitä noin 140 wattia per neliömetri heijastuu maanpinnalta ja etenkin pilvistä takaisin avaruuteen. Näin ollen jää noin 200 wattia per neliömetri, jota maapallon tulisi säteillä avaruuteen ylläpitääkseen energiatasapainon. Aurinko säteilee näkyvän valon spektrialueella, koska sen lämpötila on noin 6000 K. “K” viittaa Kelvin lämpötila-asteikkoon, joka on yksinkertaisesti Celsius-asteet plus 273. Nolla K on alhaisin mahdollinen lämpötila ja Celsius asteina -273 C. Lämpötila määrittelee säteilyn spektrin. Jos maapallolta puuttuisi ilmakehä (mutta argumentoinnin vuoksi maanpinta edelleen heijastaisi 140 wattia per neliömetri), sen tulisi säteillä n. 255 K:ssä; tässä lämpötilassa säteily tapahtuisi pääosin infrapuna-alueella.

Mutta Maata ympäröivät ilmakehä sekä meret mistä seuraa joukko hankaluuksia. Varoitan, että se, mistä nyt puhun, edellyttää teiltä jonkinverran keskittymistä. Valtamerestä tapahtuva haihtuminen lisää ilmakehän vesihöyrypitoisuutta. Vesihöyry sekä absorboi että emittoi erittäin voimakkaasti [spektrin] infrapuna-alueella. Tätä tarkoitamme, kun kutsumme vesihöyryä kasvihuonekaasuksi. Juuri vesihöyry estelee infrapuna-säteilyn poistumista maanpinnalta ja kohottaa näin maanpinnan välittömässä tuntumassa olevan ilman lämpötilaa.Tällöin konvektio [nousuliike] alkaa toimia kuin kuumenevassa vesikannussa. Koska ilman tiheys [ja myös paine] alenee korkeuden kasvaessa kelluvat ainesosat [molekyylit] laajenevat noustessaan. Tämä johtaa ilman jäähtymiseen, ja samalla sekoittumisen ansiosta molekyylien lämpötila laskee korkeuden kasvaessa, sen sijaan, että lämpötila säilyisi muuttumattomana. Tilanne mutkistuu, kun ilman kyky pidättää siinä olevaa vesihöyryä vähenee nopeasti lämpötilan laskiessa. Tietyn korkeuden yläpuolella vesihöyryä on niin vähän, että [infrapuna] säteily pääsee karkaamaan avaruuteen. Tällä korkeudella (noin 5 km) lämpötilan tulee olla noin 255 K, jotta vallitsisi tasapainotila tulevan säteilyn kanssa. Konvektion aiheuttama lämpötilan lasku korkeuden kasvaessa edellyttää kuitenkin, että maanpinnan lämpötilan tulee olla yli 255 K. Havaitaan, että se onkin 288 K, joka on maapallon pinnan keskilämpötila. Tätä siis kutsutaan kasvihuoneilmiöksi.

Onkin mielenkiintoinen sattuma, että, jos konvektio olisi ylläpitänyt tasaista lämpötilaa, ei kasvihuoneilmiötä olisikaan. Kuitenkin todellisuus on vielä monimutkaisempi. Muun muassa ylätason cirruspilvet, jotka absorboivat ja emittoivat infrapunasäteilyä hyvin tehokkaasti, estävät alhaalta tulevan infrapunasäteilyn pääsyä ylöspäin. Siksi tällaisten pilvien esiintyessä yli 5 km:n korkeudessa, niiden yläpinta, eikä suinkaan 5 km:n korkeus, määrittää tason, millä korkeudella infrapunasäteily saavuttaa avaruuden. Muiden kasvihuonekaasujen (kuten hiilidioksidin) lisääminen nostaa tätä emissiokorkeutta, ja konvektiivisen sekoittumisen takia uusi taso on kylmempi. Tämä alempi lämpötila taasen vähentää poistuvan infrapunasäteilyn vuota. Jotta säteilytasapaino palautuisi, ilmakehän tulisi lämmetä. Hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistumisen arvioidaan aiheuttavan noin 3,7 wattia per neliömetri suuruisen lisäpakotteen, mikä on hieman alle 2% sisään tulevasta säteilystä (200 wattia per neliömetri). Monet tekijät kuten pilvisyysalueen laajuus ja korkeus, lumipeite ja merivirrat aiheuttavat [luonnostaan] yleisesti tämän suuruisia muutoksia.

On tärkeätä huomata, että sellaisen järjestelmän, heilahdusaika vaihtelee sekunneista vuosituhansiin, jopa ilman muita selkeitä pakotteita kuin vakaa aurinko. Suuri osa populäärikirjallisuudesta (ilmastodebatin molemmilta puolilta) olettaa, että kaikki muutokset ovat jonkin ulkopuolisen tekijän aiheuttamia. Ilmastojärjestelmää ohjaa tietysti aurinko, mutta vaikka aurinkopakote olisi vakio, niin ilmasto vaihtelisi joka tapauksessa. Tämänhän te kaikki olette pitkään tienneet, vaikka ette ole sitä ehkä mieltäneet. Kyllähän teidän on helppo todeta, että viulun jousen tasainen työntö aiheuttaa kielessä värinää tuottaen ääntä. Samalla tavalla ilmakehä- ja valtamerijärjestelmä vastaa tasaiseen pakotteeseen omilla vaihtelutavoillaan (jotka toki ovat monimutkaisempia kuin viulun kielen moodit). Lisäksi valtamerien massiivinen luonne aiheuttaa sen, että tällaiset vaihtelut voivat kestää pikemmin vuosituhansia kuin millisekuntteja. El Niño on verrattain lyhyt esimerkki, joka kestää muutamia vuosia, mutta useimmat näistä sisäisistä vaihteluista ovat niin pitkiä, ettei meidän verraten lyhyt mittaushistoriamme kykene niitä edes tunnistamaan. Luonnosta löytyy lukuisia esimerkkejä sisäisestä vaihtelusta, mukaan lukien noin 11-vuoden mittaiset aurinkopilkkujaksot ja Maan magneettikentän napavaihdot muutaman sadan tuhannen vuoden jaksoissa. Tässä mielessä ilmastojärjestelmä ei poikkea muista luonnon järjestelmistä.

Toki tällaiset järjestelmät vastaavat myös ulkoisiin pakotteisiin, mutta järjestelmien vaihtelevuuden osoittamiseksi ei pakotteita tarvita. Vaikka edellä sanottu on täysin kiistatonta, olkaa hyvät ja pohtikaa sitä hetken. Ajatelkaa järjestelmän valtavaa heterogeenisyyttä ja monimutkaisuutta sekä vaihtelumekanismien kirjavuutta, silti tämän hetken kertomusta [ilmastovaihtelusta] pidetään yleisesti “ratkaistuna tieteenä” (“settled science”)!

Populääri kertomus ja sen poliittinen alkuperä

Seuraavassa kerron ilmastojärjestelmään sisältyvästä tämän hetkisestä populäärikertomuksesta. Sen mukaan ilmasto, monimutkainen, monien muuttujien järjestelmä, tiivistetään yhteen ainoaan muuttujaan eli maailman keskilämpötilaan, jota pääasiallisesti säätelee noin 1-2 prosentin poikkeama energiabudjetissa. Poikkeaman taasen aiheuttaisi vain yksi ainoa muuttuja – [ilmakehän] hiilidioksidi – eikä monien muiden muuttujien merkitystä huomioida, vaikka niillä jokaisella olisi vähintään saman suuruinen vaikutus.

Tämä on varsin erikoinen väitepari, joka perustuu lähes maagista päättelyä muistutta-vaan ajatusjuoksuun. Se on kuitenkin tarina, joka on laajalti hyväksytty, jopa monien skeptikkojen piirissä. Tällainen hyväksyntä on voimakas osoitus C. P. Snow’n tunnistamasta kultturiongelmasta.

Monet poliitikot ja tieteelliset seurat menevät vielä pidemmälle: hyväksyvät hiilidioksidin määrääväksi muuttujaksi, vaikka ihmiskunnan CO2-päästöt ovat pienet verrattuna paljon suurempaan, mutta epätarkasti tunnettuun merten ja biosfäärin aiheuttamaan luonnollisen CO2 vaihteluun. He uskovat varmasti tietävänsä tarkalleen, mitä toimenpiteitä tarvitaan hiilidioksiditasojen säätelemiseksi.

Vaikka jotkut tiedemiehet olivat tarjonneet tätä näkemystä jo 200 vuotta sitten, siitä oli 1980-luvulle tultaessa yleisesti luovuttu. Kun NASA’n tiedemies, James Hansen, vuonna 1988, kertoi USA:n senaatissa, että silloinen kesän lämpö johtui hiilidioksiditason noususta, jopa Science-lehti kertoi ilmastontutkijoiden epäilevän väitettä. Tämän ääriasenteen muuttuminen nykyiseksi dogmaksi [opiksi] johtuu poliittisista toimijoista ja muista tahoista, jotka etsivät itselleen hyödyntämismahdollisuuksia monen miljardin suuruisesta energiasektorista. Yhtenä esimerkkinä oli maailmalla operoiva byrokraatti ja “helppoheikki” Maurice Strong, joka vietti viimeiset vuotensa Kiinassa yrittäen välttää syytettä roolistaan YK:n Oil for Food ohjelmaan liittyvässä skandaalissa. Strongia on usein kiitetty maapallon lämpiämistä koskevan liikkeen alullepanijana varhain 1980-luvulla. Seuraavaksi hän auttoi Rion konferenssin masinoimisessa, jonka tuloksena oli UN Framework Convention on Climate Change [YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus]. Myös monet muut kuten pääministeri Olof Palme ja hänen ystävänsä Bert Bolin, josta tuli IPCC:n (hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin) ensimmäinen puheenjohtaja, olivat aktiivisia niinkin varhain kuin 1970-luvulla.

Poliittinen intomielisyys on vain lisääntynyt sen jälkeen, kun poliittinen ideologia on alkanut esittää merkittävää osaa ilmastoasiassa. Muutama vuosi sitten, Christiana Figueres, joka oli tuolloin YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen pääsihteeri, totesi ihmiskunnan olevan ensimmäistä kertaa historiassa asettamassa itselleen tehtävää, jonka tarkoituksena on muuttaa [maapallon] talousjärjestelmää.

Neiti Figueres ei ole ainoa tässä uskossaan. Paavi Francisin läheisin neuvonantaja arvosteli ankarasti konservatiivisia ilmastonmuutosskeptikkoja USA:ssa syyttäen heidän näkemyksistään kapitalismia. Keskustellessaan lehdistön kanssa Kardinaali Oscar Rodriguez Maradiaga kritisoi tiettyjä liikkeitä Yhdysvalloissa, jotka olivat ennakoiden asettuneet vastustamaan suunniteltua paavillista kiertokirjettä, joka koski ilmastonmuutosta. Hän sanoi, että “ympäristöasioita koskeva ideologia on liian tiukasti sitoutunut kapitalismiin, joka ei halua lopettaa “ympäristön pilaamista”, koska he eivät halua luopua voitoistaan.

Menneenä elokuuna ilmestyi Proceedings of the National Academy of Sciences- lehdessä (USA:n kansallisen tiedeakatemian julkaisu) kirjoitus, joka vilisi sanoja kuten “saattaa olla” ja “voisi ehkä olla”, ja joka päätyi toteamukseen, että tarvitaan “kollektiivinen ihmiskunnan päätös” ohjaamaan “Maan järjestelmä” pois uhkaavalta jyrkänteeltä ja pitämään Maa asuttuna. Kirjoittajat totesivat tämän edellyttävän “koko maallisen järjestelmän hallintaa – biosfääriä, ilmastoa ja yhteiskuntia. Näin voitaisiin vaatia myös koko globaalitalouden irrottamista hiiliriippuvuudesta, biosfäärin hiilinielujen parantamista, käyttäytymistapojen muutoksia, teknologisia innovaatioita, uusia hallintojärjestelmiä sekä sosiaalisten arvojen muutoksia.”

Huomatkaa, että maailmassa, jossa tukeudutaan sekavaan “varovaisuusperiaatteeseen” pelkkä väite etäisestä mahdollisuudesta tekee äärimmäiset toimeenpiteet oikeutetuiksi.

Todennäköisesti näiden ihmisten epätoivoisesti tavoittelema määräysvalta sisältää myös vallan, jolla peruutetaan se asema ja hyvinvointi, jonka tavallinen ihminen on saavuttanut ja edelleen saavuttaa fossiilisten polttoaineiden käytön mahdollistaman teollisen vallankumouksen ansiosta. Tällä vallassaolijat palauttavat tavalliset ihmiset mielestään soveliaammalle tasolle eli “maaorjiksi”. Samalla riistetään entistä useammilta maailman köyhimmiltä mahdollisuus parantaa olojaan.

Kaikesta huolimatta näitä vaatimuksia esitettään meidän yhteisöjemme johtajille, yhdessä sen tekovalheen kanssa, että 97% tiedemiehistä yhtyy ilmastouhkiin. Johtajamme eivät uskalla olla eri   mieltä ja jatkavat sopulimaisesti kohti teollistuneen yhteiskunnan itsemurhaa. Jälleen mikään ei paremmin kuvaa ongelmaa, jonka C.P.Snow tunnisti.

On mielenkiintoista, että “tavalliset” ihmiset (toisin kuin “sivistynyt” eliitti) näkevät läpi tämän esitetyn hölynpölyn. Mistä johtunee, että elittimme on niin haavoittuvainen ja mikä panee niin monet tiedemiehistämme kannattamaan tällaista hölmöyttä? Vastaus tustkin imartelee kumpaakaan ryhmää.

Arvioikaamme ensiksi “haavoittuvaista” eliittiämme.

1. Heidät on koulutettu järjestelmässä, jossa menestymisen oletetaan liittyvän kykyyn miellyttää opettajiaan. Toisin sanoen heidät on ehdollistettu suhtautumaan kaikkeen rationaalisesti.

2. Vaikka he ovatkin haavoittuvaisia väärille narratiiveille, he ovat paljon vähemmän taloudellisesti haavoittuvaisia kuin tavalliset ihmiset. He uskovat olevansa riittävän varakkaita kestääkseen ehdotetun politiikkamuutoksen aiheuttamaa tuskaa ja että he ovat riittävän ovelia saadakseen usein jopa taloudellista hyötyä tällaisesta politiikkamuutoksesta.

3. Narratiivi on tarpeeksi yksinkertainen, jotta eliitti voi kuvitella “ymmärtävänsä” luonnontiedettä.

4. Monille etenkin poliittisesti oikealla oleville, tarve esiintyä älykkäinä panee heidät pelkäämään, että asettuminen vastustamaan kaikkea, mikä kalskahtaa “luonnon-tieteelliseltä”, saattaisi leimata heidät tietämättömiksi, ja tämä pelko ylittää minkä tahansa ideologiselle vapaudelle omistautumisen, joka heillä saattaisi olla.

Mikään näistä tekijöistä ei sovellu “tavalliseen“ [tervejärkiseen] ihmiseen. Tämä saattaisi olla vahvin argumentti kansanvaltaisen demokratian puolesta ja vastustaa sellaista johtajuuta “joka tietää parhaiten”

Entä tiedemiehet?

1. Tiedemiehet ovat spesialisteja. Vain harvat heistä ovat ilmastoasiantuntijoita. Tämä koskee myös oletettuja “ilmastotieteilijöitä”, jotka sotkeutuivat aiheeseen toivoen hyötyvänsä siihen liittyvän rahoituksen valtavasta lisäyksestä globaalin ilmastohysterian seurauksena.

2. Tiedemiehet ovat ihmisiä omine poliittisine näkemyksineen ja monet ovat innostuneet käyttämään omaa tiedetaustaansa ajaakseen poliittista näkemystään (kuten monet julkisuuden henkilöt, joihin jotkut tutkijat haluavat samaistua). Esimerkeiksi sopivat ydinaseiden vastaiset liikkeet, strategisen puolustusaloiteen vastustaminen, Vietnamin sodan vastustaminen, jne.

Tiedemiehet ovat myös herkästi ja kyynisesti tietoisia epätieteilijöiden tietämättö-myydestä ja siitä pelosta, minkä se synnyttää. Tällainen pelko saa haavoittuvaisen eliitin erityisen helpottuneeksi, kun vakuutetaan, että pelottelun taustalla oleva teoria on triviaalisen yksinkertainen ja, että “kaikki” tiedemiehet ovat samaa mieltä. Entinen senaattori ja ulkoministeri John F. Kerry on tyypillinen [politiikko], joka, viitaten kasvihuonekaasujen aiheuttamaan lämpenemiseen, sanoo “Tiedän joskus muistavani, että ollessani lukiossa ja korkeakoulussa, jotkut asiat kemiassa ja fysiikassa olivat vaikeita. Mutta tämä ei ole vaikeata. Se on yksinkertaista. Nuorimmat lapsetkin voivat tämän ymmärtää”. Kuten olette jo ehkä huomanneet kasvihuoneilmiö ei ole niinkään helppoa. Vain todella välkyt lapset voisivat ymmärtää sen. Kerryn myöhemmät selostukset ilmastosta ja sen taustafysiikasta, osoittavat selvästi, että hän ei ole ollut tehtävänsä tasalla.

Todistusaineisto

Tässä vaiheessa ehkä jotkut teistä ihmettelevät vaaralliseen ilmastonmuutokseen liittyviä niin sanottuja todisteita. Entä arktisen alueen häviävä jääpeite, merenpinnan nousu, äärimmäiset sääilmiöt, nälissään olevat jääkarhut, Syyrian sisällissota ja kaikki muukin? Väitteiden valtava kirjo tekee mahdottomaksi osoittaa mitään erityistä syytä [virhettä] joka sopisi niihin kaikkiin. Tietenkään olemassa olevien muutosten luetteleminen ei sellaisenaan merkitsisi kasvihuonelämpiämistä, vaikka havainnot olisivat oikeita (joskin hämmästyttävän usein ne eivät sitä ole). Eikä myöskään viittaisi vaaraan. Huomatkaa, että suurin osa niin sanotuista todisteista viittaavat asioihin, joista teillä ei ole omakohtaista kokemusta. Jotkut väitteistä, kuten äärimmäisiin sääilmiöihin viittaavat, ovat ristiriidassa sekä fysiikan teorioiden että havaintoaineiston kanssa. Tällaisten väitteiden tarkoituksena on ilmeisesti pelotella ja hämmentää yleisöä sekä uskotella todisteiksi sellaista, mikä ei ole edes totta. Jos jostain haetaan todisteita, niin ne löytyvät C.P.Snow’n havaintojen paikkansapitävyydestä. Esitän joitakin esimerkkejä, joilla valaisen mitä tarkoitan.

Ensinnäkin, jotta jokin kelpaisi todisteeksi, sen olisi pitänyt olla yksiselitteisesti ennustet-tavissa. (Tämä on välttämätön, joskaan ei aina riittävä ehto). Kuva 1 näyttää IPCC:n eri mallien ennustukset kesäisen Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen “hupenevasta” levinneisyydestä vuoteen 2100 mennessä verrattuna tilanteeseen vuosina 1980-2000. Kuten huomaatte siinä on malli mille tahansa tulokselle. Se muistuttaa hieman kaavaa, millä tarkkuusampuja voi osoittaa olevansa mestari: “ammu ensin ja totea, että mikä tahansa osuma oli se mihin tähtäsit”.

Arctic Ice extent2.

Kuva 1.   21 ilmastomallin projektiot [ennusteet] arktisen jään häviämisnopeudesta.

Tarkastelkaamme äärimmäisten lämpötilojen kysymystä, eli onko mitään tutkimusaineistoa, joka edes tukisi syytä huoleen? Näihin ääri-ilmiöihin liittyen tutkimusaineisto ei osoita minkäänlaista muutosta [trendiä pahempaan] ja sen myös IPCC myöntää. Jopa Gavin Schmidt, Jim Hansenin seuraaja NASA:n New Yorkin GISS:n toimipaikassa, on huomauttanut, että “ääri-ilmiöistä esitetyt yleiset väittämät puuttuvat lähes täysin kirjallisuudesta, mutta esiintyvät runsaina yleisessä mediassa”. Hän jatkoi, “että tarvitaan vain muutaman sekunnin oivallus, kun todetaan, että yleinen käsitys globaalista lämpenemisestä tarkoittaa samalla myös kaikkien ääri-ilmiöiden lisääntymistä; se onkin silkkaa hölynpölyä”.

Tämän hölynpölyn keskiössä on kyvyttömyys erottaa säätä ilmastosta. Näin ollen ilmaston lämpenemisellä tarkoitetaan tervetullutta noin yhden asteen lämpötilan nousua pienen jääkauden päättymisestä noin 200 vuotta sitten. Toisaalta sään ääri-ilmiöiden muodostuminen edellyttää noin 20 C asteen suuruista lämpötilan muutosta. Näin isoilla muutoksilla on aivan eri luokan alkuperä kuin mainitulla ilmaston lämpenemisellä. Karkeasti sanottuna ne syntyvät tuulista, jotka kuljettavat lämmintä ja kylmää ilmaa kaukaisilta alueilta, jotka ovat joko hyvin kuumia tai hyvin kylmiä. Nämä tuulet ovat aaltomaisia. Tällaisten aaltojen voima riippuu tropiikin ja pohjoisen napa-alueen lämpötilojen eroista (suurempi ero synnyttää voimakkaampia aaltoja). Kaikki mallit, joilla ennustetaan maapallon ilmaston lämpenemistä, kertovat lämpötilaerojen mieluummin alenevan kuin kasvavan. Siten äärilämpötilaerojen kasvu tukisi pikemmin maapallon jäähtymistä kuin sen lämpenemistä. Kuitenkin, luonnontieteiden suhteen lukutaidottomat ihmiset näyttävät olevan kykenemättömiä erottamaan toisistaan ilmaston globaalin lämpenemisen ja paikallisessa säässä ilmenevät äärilämpötilat. Oikeastaan, kuten aiemmin todettiin, äärisääoloissa ei tunnu olevan havaittavissa minkäänlaista muutostrendiä. Löytyy vain median suurempi kiinnostus sääasioihin, sekä näiden uutisten hyödyntäminen sellaisten ihmisten toimesta, jotka tajuavat, että tällaisten katastrofien projisointi kaukaiseen tulevaisuuteen tuskin pakottaa mihinkään toimeen. Siksi heidän on keksittävä keinot, millä vakuuttaa yleisöä, että vaara on todellinen, vaikka se ei sitä olekaan.

Tämä koskee myös valtameren pinnan nousua. Merenpinta on noussut satoja vuosia noin 8 tuumaa [20 cm] vuosisadassa ja sen kanssa olemme selvästi pärjänneet. Pelon lietsomiseksi haetaan kuitenkin apua sellaisista malleista, jotka ennustavat paljon suurempaa vedenpinnan nousunopeutta. Käytännössä on tiedetty pitkään, että useimmilla rannikkoalueilla, missä korkeusmuutoksia seurataan vuorovesimittareilla [mareografeilla], muutokset merenpinnan korkeudessa johtuvat pääasiallisesti maankuoren korkeusmuutoksista, jotka taasen johtuvat tektoniikasta [maankuoren pystyliikkeistä] ja maankäytön muutoksista.

Sitä paitsi pieni muutos maapallon keskilämpötilassa (oikeastaan lämpötilan nousuno-peudessa) on paljon pienempi kuin IPCC:n käyttämien tietokonemallien ennustuksissa. Vaikka kaikki muutokset olisivat ihmiskunnan aiheuttamia, niin olisi joka tapauksessa johdonmukaista käyttää hiilidioksidipitoisuuden lisäyksestä nykyistä alempaa herkkyyttä, vaikka IPCC väittää, että suurin osa (ei kaikki) lämpenemisestä viimeisten 60 vuoden aikana johtuu ihmisen toimista. Näin ollen ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ei näytäkään olevan niin vakava ongelma. Tämä tuskin kuitenkaan estää tietämättömiä poliitikkoja julistamasta, että IPCC:n esittämä syy-yhteys on yhtäkuin yksiselitteinen todistus tulevasta katastrofista.

“Kirsikanpoiminta” on aina oma tapauksensa. Kuten, äsken on väitetty, että Grönlannin jäätikön sulaminen on kiihtymässä ja se tulee pahenemaan lämpötilan noustessa. Tiedotteesta oli kuitenkin jäänyt mainitsematta NOAA:n ja Tanskan Meteorologian laitoksen havainnot, että Grönlannin jäämassa on päinvastoin lisääntynyt. Todellisuudessa molemmat väitteet voivat pitää paikkansa, sillä jäämassan lisääntyminen työntää samalla jään reunoja merelle.

Virheellinen tulkinta, liioittelu, kirsikanpoiminta, tai peräti suora valehtelu selittää pääosin kaikki niin sanotut todisteet.

Johtopäätökset

Tässä ne ovat. Epätodennäköinen arvailu, taustanaan väärä todistusaineisto, jatkuvasti toistettuna muodostuu poliittisesti oikeaksi “tiedoksi”, jolla edistetään teollisen sivilisaation kaatumista. Se, minkä jätämme lapsenlapsillemme ei ole teollisen edistyksen vahingoittama planeetta, vaan kertomus mittaamattomasta tyhmyydestä ja taantuneesta ympäristöstä ruostuvine tuulipuistoineen ja hajoavine aurinkopaneelei-neen. Vääristellyt väitteet 97% yksimielisyydestä eivät pelasta meitä, mutta tiedemiesten suu supussa olo todennäköisesti vähentää merkittävästi luonnontieteeseen kohdistettua luottamusta ja taloudellista tukea. Tämä ei ehkä sittenkään ole niin huono asia – ei aina-kaan mikäli se koskee vain virallista tiedettä.

Tässä tilanteessa on ainakin yksi myönteinen näkökohta. Tuskin mitkään ehdolla olevista poliittisista toimintaohjeista vaikuttaisivat merkitsevästi kasvihuonekaasuihin. Siksi tulemme hyötymään ainakin yhdestä asiasta, joka voidaan selvästi liittää [ilmakehän] kohonneeseen hiilidioksidipitoisuuteen: nimittäin, sen tehokas vaikutus kasvilannoitteena ja kyky parantaa kuivuudesta kärsivien kasvien sietokykyä. Samaan aikaan IPCC vaatii, että meidän tulee estää 0,5 asteen lisälämpeneminen, vaikka koettua 1 asteen nousua on seurannut ihmiskunnan historian suurin hyvinvoinnin lisääntyminen. “Ota nyt siitä selvää?” kuten meillä oli lapsina Bronx’ssä tapana sanoa.

************************************************************************************

Tämä käännös valmistui 11.11.2018 Boris Winterhalterin toimesta; hakasuluilla olen pyrkinyt helpottamaan Lindzenin puheen ymmärtämistä.

Luennoitsijan tausta

Richard S.Lindzen hoiti vuosikymmeniä eläköitymiseensä saakka vuonna 2013, Alfred S. Sloanin nimeä kantavaa meteorologian professuuria MIT:n lyhenteellä tunnetussa maailman eturivin yliopistossa (Massachusetts Institute of Technology). Hän on yli 200 meteorologiaa ja ilmastotiedettä käsittelevän tutkimuksen tekijä. Hän on myös USA:n Kansallisen Tiedeakatemian pitkäaikainen jäsen.

Professori Lindzen on eittämättä maailman eturiviin kuuluva ilmastotutkija, joka on vuosikymmeniä korostanut ilmastotutkimuksen tärkeyttä, joskin siihen vaikuttavien tapahtumaketjujen syy/seuraus yhteyksien ymmärtäminen edellyttää, hänen mukaan, todella erittäin kompleksisten prosessien ymmärtämistä, mihin käytössä oleville supertietokoneille laaditut matemaattiset ilmastomallit eivät kuitenkaan vielä sovellu.

Richard S Lindzenin Lontoossa 8 lokakuuta 2018 englannin kielellä pitämän luennon olen monien tuskien kautta kääntänyt suomeksi. Miksi tuskien kautta? Koska halusin välittää mahdollisimman hyvin Lindzenin varovaista, hiljaista ja kimuranttia puhetapaa.

Ensimmäisen kerran tapasin Lindzenin Göteborgissa 03.05.2006 kun hänelle myönnet-tiin Gösta Wallinin sukusäätiön LEO palkinto tieteessä osoitetusta rohkeudesta toimia valtavirtaa vastaan: http://www.kolumbus.fi/boris.winterhalter/LEOprize/LEO%20Prize.htm. Sen jälkeen olen kuullut hänen esiintyvän lukuisissa keskustelu-tilaisuuksissa ja väittelyissä. Hän on myös ollut USA:n senaatin kuultavana kuten useat muutkin nimekkäät ilmastotutkijat, myös sellaiset, jotka eivät hyväksy IPCC:n vääristelevää ja toisinaan jopa valheellista ilmastopropagandaa.

Viite: Alkuperäiseltä nimeltä GLOBAL WARMING FOR THE TWO CULTURES;
sen transkriboitu teksti löytyy: https://www.thegwpf.org/richard-lindzen-
global-warming-for-the-two-cultures/ Kyseessä on The Global Warming Policy Foundation:n (GWPF) vuoden 2018 korkean profiilin luento, joita on pidetty vuosittain Lontoossa, Institution of Mechanical Engineers’n tiloissa.

 

Posted by: Boris Winterhalter | August 4, 2017

MISTÄ TULET, MINNE MENET GREENPEACE?

Greenpeace Internationalin varhaiseen johtajistoon kuulunut Tri Patrick 
Moore tuskastui yhdistyksen toimintaan kun häntä ainoana akateemisen 
loppututkinnon suorittaneena haluttiin mukaan mm kloorin kieltämiseen 
maapallolta. Moore oli johtajistosta ainoa, joka yritti vakuuttaa ettei 
klooria voida julistaa pannaan. Kun hänen perustelunsa kaikuivat kuuroille 
korville hän päätti erota.

Nyttemmin hän suhtautuu Greenpeace:iin hyvin kriittisesti kuten käy selvästi
ilmi hänen 15.10.2015 pitämästä luennosta: 

Jotta englantia huonosti hallitsevat lukijat voisivat omaksua Mooren aja-
tuksia olen vapaasti kääntänyt hänen luentotekstinsä suomeksi:

PATRICK MOORE: PITÄISIKÖ MEIDÄN JUHLIA HIILIDIOKSIDIA?

15.10.2015 Lontoossa GWFP-säätiön vuotuisessa juhlapuheessa tri Patrick Moore kertoo roolistaan GreenPeace järjestön perustamisessa, sen vaiheista ja miksi hän erosi järjestöstä, jonka näkemykset eivät perustu rehelliseen tieteeseen.

Videoitu esitelmä löytyy: http://www.thegwpf.com/video-of-patrick-moores-gwpf-lecture-should-we-celebrate-co2/
tai http://www.thegwpf.com/28155/ englanninkielisenä tekstinä

 

Hyvät Lordit ja Ladyt, naiset ja herrat.

Kiitän minulle suodusta mahdollisuudesta kertoa näkemyksistäni koskien ilmastonmuutosta. Olen lukuisissa julkisissa tilaisuuksissa esittänyt, että minkäänlaista tieteellistä todistetta ei löydy näkemykselle hiilidioksidin osuudesta maapallon ilmaston vähäisessä lämpenemisessä viimeisten 300 vuoden aikana, eli Pienen jääkauden jälkeen. Jos päteviä testattuja todisteita olisi saatavilla eiköhän niistä olisi jo kirjoitettu kaikkien nähtäväksi.

Olettamus ihmisperäisten päästöjen merkittävä vaikutus ilmastoomme on yksinkertaisesti hypoteesi, olettamus, eikä suinkaan mikään yleisesti hyväksytty tieteellinen teoria. On siksi oikein ellei peräti tieteellisen tradition mukaan pakollista kyseenalaistaa niitä, jotka väittävät, että “tiede on selvitetty” ja “väittely on päättynyt”.

Sen sijaan on kiistämätöntä, että hiilidioksidi on kaiken elämän perusta maapallollamme ja ilman sen riittävää läsnäoloa ilmakehässämme kyseessä olisi kuollut planeetta. Kuitenkin tänään lapsillemme ja yhteiskumnnan jäsenille opetetaan, että CO2 on myrkyllinen “saaste”, joka tulee tuhoamaan elämää saattaen sivilisaatiomme polvilleen. Toivon, että tänä iltana voivani kääntää tämän vaarallisen ihmisperäisen propagandan päälaelleen. Tulen osoittamaan, että CO2-päästöt ovat jo nyt pelastaneet maapallomme elämää ennenaikaisesta lopusta.

Mutta ensiksi hieman taustatietoa.

Synnyin ja vartuin pienessä Winter Harbour nimisessä kylässä Vancouver saaren luoteisimmassa kärjessä, Tyynenmeren sademetsässä. Kylään ei ollut tietä, joten kahdeksan vuoden aikana minut ja muutamat muut lapset vietiin veneellä läheiseen kalastajakylän yksihuoneiseen kouluun. Myöhemmin minut lähetettiin sisäoppilaitokseen Vancouveriin, jossa menestyin luonnontieteissä. British Columbian yliopistossa keskityin biologiaan, biokemiaan, genetiikkaan ja metsätieteisiin. Sielä, ennen kuin sana oli tavoittanut laajemman yleisön, löysin ekologian, eli tieteen jossa tutkitaan miten kaikki eloperäiset ovat keskenään sidoksissa ja mekin niihin. Kylmän ja Vietnamin sodan keskellä ja kaiken tuhoavan ydinsodan häilyessä orastava ympäristötietoisuuteni minusta tuli radikaali ympäristöaktivisti. Ekologiaan liittyvien tohtoriopintojen lomassa liityin 1971 paikallisen kirkon kellarissa toimivaan aktivistiryhmään tavoitteena protestoida Yhdysvaltojen Alaskassa tekemiä vetypommikokeita vastaan.

Osoitimme, että sekalainen ryhmä aktivisteja saattoi purjehtia vanhalla kalastaja-aluksella pohjoisella Tyynellä merellä muuttamaan historian kulkua. Me loimme kohteen johon media saattoi kytkeä kansalaisten vastustuksen kokeita kohtaan. Kun Yhdysvallat marraskuussa 1971 räjäyttivät vetypomminsa, siitä tuli Yhdysvaltojen viimeinen, vaikka koesarjaan kuului vielä neljä koetta. Presidentti Nixon perui yleisen painostuksen takia, jonka olimme olleet mukana luomassa.

Ylpeinä voitostamme, matkalla kotiin Alaskasta meidät vihittiin veljiksi Namgas Kansan Alert-lahden Suurtalossa lähellä pohjoista kotiani Vancouver saarella. Tästä Greenpeace omaksui ajatuksen Sateenkaaren sotilaista (Warriors of the Rainbow), kuten vanha Cree-intiaanitaru ennusti kaikkien rotujen ja uskontojen yhdistyvän maapallon pelastamiseksi tuholta. Annoimme laivallemme nimen Rainbow Warrior ja itse toimin seuraavat 15 vuotta järjestön pääkomiteassa, ympäristöliikkeen eturintamassa, meidän kehittyessä kirkon kellarista maailman suurimmaksi ympäristöaktivistiseksi järjestöksi.

Seuraavaksi kohteeksi otimme Ranskan Etelämeren ilmakehässä suoritetut ydinkokeet, mutta ne osoittautuivat huomattavasti amerikkalaisia haastavammiksi ja kesti vuosia ennen kuin saimme ajettua ne maan alle Mururoan Atollilla Ranskan Polynesiassa. Vuonna 1985, presidentti Mitterandin suoralla käskyllä, ranskalaiset kommandot pommittivat ja upottivat Rainbow Warrior aluksen Aucklandin satmassa tappaen meidän valokuvaajan. Nuo protestit jatkuivat kauan senkin jälkeen kun olin jättänyt Greenpeacen.

Palatakseni vuoteen 1975, Greenpeace otti tehtäväkseen pelastaa valaat sukupuutosta valtavien tehdasmaisten valaanpyyntilaivastojen toimesta. Pohjoisella Tyynellä merellä yhytimme Neuvostoliiton valaanpyyntilaivaston ja asetuimme pienissä kumiveneissämme heidän harppuunatykkiensä eteen suojellaksemme pakenevia valaita. Tapahtuma levisi televisiouutisina ympäri maapallon tuoden “pelastakaa valaat liikkeen” ensimmäistä kertaa ihmisten koteihin. Neljä vuotta kestänyt meritoiminta johti lopulta 1979 tehdasmaisen valaanpyynnin kieltämiseen Pohjoisella tyynellä merellä ja 1981 kielto ulottui kaikille valtamerille.

Vuonna 1978 istuin hyljepoikasen päällä suojelemassa sitä metsästäjän nuijalta. Minut vangittiin ja pantiin vankilaan, hylkeen poikanen tapettiin nuijalla ja nyljettiin, mutta valokuva minusta istumassa hylkeenpoikasen päällä levisi seuraavana päivän yli 3000 sanomalehteen. Me saimme miljoonien ihmisten huomion ja ymmärtämään hylkeen poikasten teurastuksen olevan aikansa elänyttä, julmaa ja tarpeetonta.

Miksi minä sitten jätin Greenpeacen oltuani sen johtoportaassa 15 vuotta? Greenpeacen alkutaipaleella meillä oli voimakas humanitäärinen tavoite pelastaa ihmiskunta kaiken tuhoavalta ydinsodalta. Vuosien varrella “peace” (rauha) Greenpeacen nimessä hiipui ja järjestöni yhdessä muun ympäristösuojeluliikkeen kanssa ajautui kuvitelmaan, että ihmiset ovat maapallomme vihollisia. Minä uskon humanitääriseen ympäristönsuojeluun, koska olemme osa luontoa, emme siitä erossa. Ekologian ensimmäinen periaate toteaa meidän kaikkien kuuluvan samaan ekosysteemiin, tai kuten Barbara Ward totesi, “Yksi ihmisperhe Maa-avaruusaluksella” ja muunlainen julistus opettaisi, että maailma olisi parempi ilman meitä. Kuten tulemme edempänä osoittamaan, on erittäin hyvä syy nähdä ihmiskunta edellytyksenä elämän säilymiselle tällä planeetalla.

1980-luvun puolivälissä huomasin olevani ainoa Greenpeace Internationalin johtaja, jolla on muodollinen tieteellinen koulutuspohja. Muu johtajisto oli päättänyt ehdottaa uudeksi kampanjaksi “kloorin kieltämisen maailman laajuisesti”, kutsuen sitä “saatanan aineeksi” (The Devils Element). Tuohon huomautin, että kloori on yksi alkuaine jaksollisessa järjestelmässä, maailman kaikkeuden rakennuspalikka ja 11. Yleisin alkuaine maapallomme kuoressa. Painotin myös, että kloori on yksi tärkeimmistä alkuaineista yleisterveydessä ja lääketieteessä. Kloorin lisäämistä juomaveteen osoittautui suurimmaksi uudistukseksi julkisen lääketieteen historiassa ja useimmat synteettiset lääkkeet perustuvat kloorin kemiaan. Tämä kuitenkin osui kuuroille korville ja minulle se oli viimeinen oljenkorsi. Minun oli pakko poistua.

Kun jätin Greenpeacen vannoin kehittäväni ympäristöohjelman, joka perustuu tieteeseen ja logiikkaan eikä suinkaan sensaation tavoitteluun, disinformaatioon, anti-inhimillisyyteen tai pelkoon. Klassisessa esimerkissä, Greenpeace johti protestia Filippiineillä, jossa pääkallo ja ristikkäin olevat luut viittasivat kultariisiä kuolemaan, kun todellisuudessa kultariisi saattaa pelastaa kaksi miljoonaa lasta vuodessa A-vitamiinipuutteen takia kuolemalta.

Ilmakehän CO2 pitoisuutta ilmakehässsä vuodesta 1959 kuvastavan n.s. Keeling-käyrän katsotaan liittyvän katastrofaaliseen ilmaston muutokseen. Me oletamme että teollistumisen alussa ilman CO2 pitoisuus oli 280 ppm (miljoonasosaa), ennen ihmisen merkittävää panosta. Minä myönnän, että pitoisuuden nousu 280:stä 400 ppm:ään saattaa johtua ihmiskunnan CO2-päästöistä, joskin osa voi johtua sen karkaamisesta meristä niiden lämpenemisen seurauksena.

NASA kertoo meille “hiilidioksidin säätelevän maapallomme lämpötilaa” ja lapsenomaisesti kieltää monien muiden tekijöiden osuuden ilmastonmuutoksessa. Tämä muistuttaa NASAn väitettä, että Marssissa voisi olla elämää. Vielä vuosikymmenten jälkeen siitä kun oli todettu, ettei Marssissa ole elämää, NASA kuitenkin jatkaa väitettään käyttäen sitä houkuttimena julkisen rahoituksen saamiseksi punaisen planeetan tutkimusretkien jatkamiseksi. Nyt ilmastonmuutokseen liittyvän pelon lietsominen ajaa samaa tarkoitusta. Kuten Bob Dylan oli ennustanut, “raha ei puhu, se kiroilee”, jopa ehkä maapallon kaikkein arvostetummassa tiedeorganisaatiossa.

Poliittisessa eturintamassa G7:n johtajisto suunnittelevat “lopettavansa äärimmäisen köyhyyden ja nälänhädän” poistamalla asteittain käytöstä 85% maapallon energiavarannosta kattaen myös 98% energiasta jolla kuljetetaan ihmisiä ja tuotteita, mukaan lukien ruokaa. Maapallon hallitsijat näyttävät olevan puetut kokouksen päätösvalokuvassa, mutta kuva lienee “photoshopattu”. Heidät olisi pitänyt seisottaa kuvassa alasti laadittuaan niin tyhmän lausuman.

Maailman merkittävin ilmastoelin, Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC), on toivottoman ristiriitainen koostumukseltaan ja tehtävänasettelultaan. Paneeli koostuu maailman meteorologisesta organisaatiosta (WMO), sääennustajista, ja YK:n ympäristöohjelman (UNEP), ympäristönsuojelijoista. Molemmat organisaatiot keskittyvät lyhyen aikavälin tapahtumiin, ehkä päivistä vuosisataan tai kahteen. Ehkä kuitenkin suurin ristiriita koskee paneelin YK:lta saamansa mandaattia. Heidän tulee keskittyä vain siihen “ilmastonmuutokseen, joka johtuu suoraan tai välillisesti siitä ihmistoiminnasta, joka muuttaa ilmakehän koostumusta ollen lisänä ilmaston luonnollisessa vaihtelussa.”? Jos, siis IPCC:n johtopäätöksen mukaan ilmastonmuutos ei johtuisikaan ihmisen aiheuttamasta ilmakehän muutoksesta tai sitä ei katsottaisi “vaaralliseksi”, paneelin olemassaolo voitaisiin lopettaa. Näin ollen heidät on todellisuudessa määrätty pysymään tuhoa ennustavien puolella.

Tieteellistä ehdottomuutta, poliittista kähmintää, toivottoman ristiriitainen IPCC, ja nyt vielä Paavi, katolisen kirkon hengellinen johtaja, rohkealla liikkeellä vahvistaakseen ajatusta alkuperäisestä synnistä, toteaa maapallon näyttävän “valtavalta törkykasalta” ja että meidän täytyy palata esiteolliseen autuuteen, vai olisiko se surkeuteen?

On kuitenkin se todellinen valtava törkykasa jota meille syötetään vähintään kolmasti päivässä vihreän median toimesta, kuohuva pata väistämätöntä tuhoa, ikään kuin olisimme jo tuomitut Helvetin kadotukseen juurikaan ilman Pelastuksen mahdollisuutta. Pelkään valistuksen loppua. Pelkään henkistä vankileiriä, jossa Greenpeace toimii vanginvartijanani.

Aloittakaamme siitä mitä tiedämme maapallomme pitkän historian aikaisista lämpötiloista ja ilmakehämme hiilidioksidipitoisuuksista. Voimme eri tietolähteistä perustellusti olettaa, että maapallomme ensimmäisten neljän miljardin vuoden aikana ilmakehän CO2 pitoisuus oli korkeampi kuin se on koskaan ollut Kambrikaudesta nykyaikaan. Keskityn menneisiin 540 miljoonaan vuoteen siitä kun nykyiset elämänmuodot rupesivat kehittymään. On ilmiselvää, että lämpötila ja CO2 osoittavat käänteistä riippuvuussuhdetta (korrelaatiota) yhtä usein kuin niiden välillä esiintyy selkeä suora riippuvuussuhde. Selkeästä käänteisestä korrelaatiosta on ainakin kaksi esimerkkiä, 150 miljoona vuotta ja 50 miljoonaa vuotta sitten. Jura-kauden lopulla lämpötila laski dramaattisesti vaikka CO2 pitoisuus huipentui. Eoseenikauden termisen maksimin aikana lämpötila oli ilmeisesti korkeampi kuin kertaakaan edellisten 500 miljoonan vuoden aikana vaikka CO2 pitoisuus oli alenevalla kurssilla 100 miljoonaa vuotta. Tämän pitäisi jo sellaisenaan olla riittävä perustelu hiilidioksidin ja lämpötilan välisen tiukan kausaalisuuden kyseenalaistamiseen.

Devoni kauden alku 400 miljoonaa vuotta sitten oli elämän maalle tunkeutumisen huipentuma. Kasvit kehittyivät tuottamaan ligniiniä, joka yhdessä selluloosan kanssa muodosti puuainesta sallien ensimmäistä kertaa kasvien kasvaa pituutta kilpaillessaan keskenään auringon valosta. Laajojen metsien levitessä maalle, eloperäinen biomassa lisääntyi moninkertaisesti, imien ilmakehästä CO2:ta muodostaen puuainesta. Ligniinin hajottaminen on vaikeata eikä tuolloin ollut hajottajia, joilla olisi ollut sopivia hajottaja entsyymejä. Puut kuolivat toistensa päälle satakunta metriä paksuksi kerrokseksi. Tästä alkoivat suurten hiilikerrostumat eri puolilla maapalloa, kun hiilen poistuminen ilmakehästä jatkui 90 miljoonaa vuotta. Tulevan elämän onneksi lahottajasienet kehittyivät muodostamaan ligniiniä hajottavia entsyymejä mikä johti hiilikauden päättymiseen.

Ei ollut minkäänlaisia takeita, että sienet tai muut hajottajalajit olisivat kehittäneet ligniinin hajottamiseen tarvittavan entsyymiseoksen. Ellei näin olisi tapahtunut, niin ilmakehän CO2-pitoisuus olisi jatkanut hupenemistaan nykyiselle tasolle ensimmäistä kertaa maapallomme historiassa huveten edelleen puiden jatkaessa kasvamista ja kuolemista. Tosin kunnes CO2-pitoisuus lähenisi arvoa 150 ppm missä kasvit aluksi kärsisivät ravinnon puutteesta, lopettaisivat kasvamisen ja kuolisivat; ei koskisi vain puisia kasveja vaan kaikkia kasveja. Seurauksena olisi useimpien, ellei kaikkien, maalla elävien lajien kuten eläinten, hyönteisten ja selkärangattomien nälkiintyminen ja ajautuminen sukupuuttoon. Ihmiskuntaa ei olisi myöskään syntynyt. Tämä oli ensimmäinen kerta kun elämä läheni omaa sammumistaan CO2:n puutteen takia; CO2 on maapallon elämän edellytys.

Hyvin dokumentoitu maapallon lämpötiloja sisältävä todistusaineisto, kattaen viimeiset 65 miljoonaa vuotta, osoittaa meidän olleen laajassa kylmenevässä ajanjaksossa sitten Eoseenikauden lämpömaksimin 50 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin Maa oli keskimäärin 16 astetta lämpimämpi, ja pääosa lämmöstä lisääntyi korkeammilla leveyspiireillä. Koko planeetta, mukaan lukien napa-alueet olivat jäästä vapaita, maa-alueiden ollessa metsäisiä. Maapallon kaikkien nykyisten lajien esimuodot selviytyivät ajasta joka lienee ollut elävän historian lämpimin. Tämä panee ihmettelemään uhkaavia ennusteita, että esiteollisesta ajasta kahden celsiusasteen lämpötilan nousu johtaisi massiivisiin sukupuuttoihin ja sivilisaatiomme tuhoutumiseen. Jäätiköiden muodostuminen Etelämantereella alkoi 30 miljoonaa vuotta sitten ja pohjoisella pallonpuolikolla 3 miljoonaa vuotta sitten. Tänään, keskellä Pleistoseeni jääkauden nykyistä interglasiaalisjaksoa koemme Maan historian kylmimpiä ilmastoja.

Lähestyessämme nykyaikaa olemme Etelämantereen jääkairausnäytteistä oppineet, että viimeisten 800.000:n vuoden aikana on ollut useita laajoja jäätiköitymisiä ja niiden välissä noin 100.000 vuoden jaksoissa lämpimämpiä interglasiaaliaikoja. Nämä jaksot ajoittuvat Maan kiertoradan eksentrisyyttä ja Maan akselin kaltevuutta kuvaavien Milankovichin syklien kanssa. On hyvin mahdollista, että nämä syklit liittyvät auringon säteilyyn ja vuodenaikojen mukaisen auringon lämmön jakautumisen maan pinnalle. Lämpötilojen ja ilmakehän CO2-pitoisuuksien välillä on voimakas korrelaatio näiden toistuvien jäätiköitymisten yhteydessä mahdollisesti osoittaen jonkinlaista syy-seurausyhteyttä näiden välillä. CO2:n vaihtelu seuraa lämpötilaa keskimäärin noin 800 vuoden viipeellä viimeisten 400.000 vuoden aikana, mikä viittaa lämpötilan olevan säätelijä, sillä seuraus ei voi koskaan edeltää syytä.

Viimeisen 50.000 vuoden lämpötiloja ja ilmakehän CO2 pitoisuuksien tarkastelu osoittaa, että muutokset CO2:ssa seuraavat lämpötilan vaihtelua. Tämä onkin odotettavissa, koska Milankovichin syklit ovat paljon todennäköisempiä syitä lämpötilan muutoksille kuin muutokset CO2:ssa. Ja muutos lämpötilassa johtaa paljon todennäköisemmin muutoksiin ilmakeän CO2-pitoisuuteen; lähinnä meriin imeytyneen hiilidioksidin poistuminen ilmaan lämpimien aikojen yhteydessä ja vastaavasti CO2:n liukeneminen meriveteen kylmien aikojen yhteydessä. Kuitenkin ilmastopelottelijat inttävät, että CO2 aiheuttaa muutoksia lämpötiloihin, väitteen epäloogisuudesta huolimatta.

On tervehdyttävää ajatella ilmaston vaihtelua viimeisten 20.000 vuoden aikana, siitä kun viimeisimmän jäätiköitymisen huippu oli sivuutettu. Tuolloin kolmen miljoonan asukkaan Montrealin alueetta peitti 3,3 km paksu jää. Tuolloin 95% Kanadan pinta-alasta oli jään peitossa. Jopa niin etelässä kuin Chicagon alueella jääkenttä oli lähes kilometrin paksuinen. Jos Milankovichin syklisyys jatkuu, eikä ole syytä ajatella toisin, ellei sitten mietteemme CO2:päästöistä muuta ajatuksiamme, tilanne toistuu hitaasti seuraavien 80.000 tuhannen vuoden aikana. Voivatko ehkä CO2 päästömme torjua seuraavan jäätiköitymisen kuten James Lovelock on ehdottanut. Tälle tuskin löytyy paljoakaan toivoa, sillä huolimatta siitä, että kolmas osa kaikista viimeisten 18 vuoden aikana tapahtuneista CO2-päästöistä Britannian ilmatieteen laitoksen mukaan ilmastossa ei ole havaittu tällä vuosisadalla tilastollisesti merkittävää lämpenemistä.

Viimeisen jäätiköitymisen huippuhetkinä valtameren pinta oli noin 120 metriä alempana kuin tänään. Matalilla keskileveyspiirien alueilla jäätiköt olivat sulaneet jo noin 7000 vuotta sitten. Merenpinnan tasovaihteluista ei tuon jälkeen ole selkeätä yhteisymmärrystä vaikka monet tiedemiehet ovat päätellet, että merenpinta oli Holoseenikauden termisen optimin aikoihin noin 9000-5000 vuotta sitten nykyistä korkeammalla kun samalla Sahara oli vehreä. Merenpinta on saattanut keskiajan lämpökaudella olla myös nykyistä korkeammalla.

Sadat saaret päiväntasaajan tienoilla Papulla ja Indonesiassa ovat meren vaikutuksesta kuluneet tavalla, joka luo uskottavuutta oletukselle, että merenpinnan taso on viimeisten vuosituhansien aikana kokenut vain pieniä merenpinnan vaihteluita. Vaaditaan todella runsaasti aikaa jotta rauhaisa merenkäynti trooppisella merellä olisi voinut aiheuttaa havaitun määrän eroosiota.

Palataksemme nykyajan lämpötilan ja CO2:n väliseen suhteeseen havaitsemme, että lämpötila on noussut tasaisen hitaasti Keski-Englannissa aina 1700-luvulta saakka kun ihmiskunnan CO2 päästöt olivat merkityksettömiä aina 1850 saakka, minkä jälkeen pitoisuudet lähtivät eksponentiaaliseen nousuun 1950 jälkeen. Tämä ei kuitenkaan osoita näiden kahden suoraa kausaalista riippuvuutta. Pienen jääkauden aikana Thames-joki jäätyi toistuvasti aina vuoteen 1814 saakka minkä jälkeen maapallo siirtyi uuteen vaiheeseen, jota kutsuttakoon moderniksi lämpökaudeksi.

IPCC totea olevan erittäin todennäköistä, että ihmiskunnan päästöt ovat dominoiva syy ilmaston lämpenemiseen viime vuosisadan puolivälistä lähtien, eli 1950-luvulta. He väittävät “erittäin todennäköisen” tarkoittavan 95%:n varmuudella, vaikka luku 95 on taian omaisesti “vedetty poskesta”. Lisäksi “todennälöisesti” ei ole tieteellinen määritelmä vaan viittaa arvioon, toisin sanoen mielipiteeseen.
Vuosina 1910-1940 oli 30-vuotinen lämmin jakso, jota seurasi viileneminen vuodesta 1940 vuoteen 1970, juuri kun hiilidioksidipäästöt lisääntyivät kiihtyvällä vauhdilla. Tätä seurasi jälleen 30 vuotta kestävä lämpeneminen muistuttaen kestoltaankin edellistä lämpenemistä 1910-1940. Pitääkin kysyä mikä aiheutti tuon lämpenemisen vuosina 1910-1940, koska ihmisperäisistä päästöistä ei voinut olla kyse? Jos syynä olisivatkin olleet luonnolliset tekijät, mistä tiedämme, että samat luonnolliset tekijät eivät olisi aiheuttaneet myös vuosien 1970-2000 lämpenemiseen? Ei tarvitse mennä satoja miljoonia vuosia taaksepäin ajassa huomatakseen loogiset puutteet IPCC:n väitteen ihmiskuntaa syyllistävässä varmuudessa.

Vesi on selkeästi tärkein kasvihuonekaasu ja on ainoa molekyyli, joka esiintyy ilmakehässä kaikissa kolmessa olomuodoissaan, kaasuna, nesteenä ja kiinteänä. Kasvihuonekaasuna vesi on
vain kaasumuodossa (höyrynä), ei neste- eikä kiinteässä muodossa. Nesteenä vesi muodostaa pilviä, jotka heijastavat auringon säteilyn takaisin avaruuteen päiväsaikaan ja yöllä taasen pidättävät lämpöä. On täysi mahdottomuus, että ilmastoa kuvaavat tietokoneohjelmat voisivat ennustaa ilmassa olevan veden nettolämpövaikusta ilmakehässä korkeammassa CO2 pitoisuudessa. Kuitenkin lämpenemiseen uskovat tahot väittävät korkeamman CO2-pitoisuuden aiheuttavan vedestä johtuvan positiivisen palautteen, voimistaen pelkästään CO2:n lämmittävää vaikutusta 2-3 kertaiseksi. Toiset tutkijat taasen uskovat vedellä olevan joko neutraali tai peräti negatiivinen vaikutus CO2:een. Tämän vuosisadan alun havaintoaineisto näyttää vahvistamaan viimeksi mainittua hypoteesia.

Kuinka moni poliitikko tai median tai yleisön edustaja on tietoinen tästä IPCC:n vuoden 2007 ilmastonmuutosväitteestä? “Meidän tulisi ymmärtää olevamme tekemisissä kytketyn epälineaarisen kaoottisen järjestelmän kanssa, jossa pitkänajan tulevien ilmastojen ennustaminen on mahdotonta.

Olemassa oleva kaaviokuva kertoo ilmastomallien suuresti liioitelleen tulevaa lämpenemistä tukien edellä olevaa IPCC:n toteamusta. Ilmastomallit osaavat “ennustaa oikein” vain menneiden aikojen jo tapahtuneita ilmastotrendejä.

Lähestyessäni esitelmäni ydintä, totean CO2:n olevan elämän valuutta ja maapallomme kaiken elollisen perusrakenneosa. Kaikki elämä perustuu hiileen, mukaan luettuna meidänkin. Ei ole epäillystäkään, etteikö hiilen kiertokulkua ja sen keskeistä merkitystä elollisen kehityksessä tulisi opettaa lapsillemme sen sijaan, että CO2:ta demonisoidaan, väittämällä hiilen olevan
saaste, joka on uhka elämän jatkumiselle. Tiedämme varmuudella, että CO2 on elämälle välttämättömyys ja sen pitoisuuden tulee olla ilmakehässä riittävän korkea kasvien selviämiseksi ja siten varmistavan kaikelle elämälle sille välttämättömän perusravinnon saannin. Eikö meidän tulisi kannustaa kansalaisiamme, opiskelijoita, opettajia, poliitikkoja, tiedemiehiä ja muita edistyksellisiä juhlimaan hiilidioksidia elämän antajana sellaisena kuin se todellisuudessa on.

On kiistatta osoitettu, että kasvit, puut ja kaikki viljelykasvit voivat kasvaa nykyistä paljon nopeammin nykyistä korkeammassa ilmakehän CO2-pitoisuudessa. Jopa tämän päivän ilmakehän CO2 pitoisuus, 400 ppm, tarkoittaa kasvien kärsivän ravinnon puutteesta. Kasveille otollisin ilman hiilidioksidipitoisuus on noin viisinkertainen, 2000 ppm, kuitenkin ilmastopelottelijat varoittavat nykyisen 400 ppm pitoisuuden olevan liian korkea. Siksi on tärkeätä, että jokainen henkilö, joka on tässä asiassa omaksunut oikean totuuden, tulisi kyseenalaistaa IPCC:n perättömät väitteet. CO2 on elämän antaja ja meidän tulisi juhlia CO2:ta eikä mustamaalata sitä kuten nyt on tapana.

Olemme todistamassa “maapallomme vihertymistä” korkeammassa CO2 pitoisuudessa, fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntyneistä päästöistä, on kiihdyttänyt kasvien kasvua eri hiiltä CO2:napuolilla maapalloa. Tämän ovat vahvistaneet CSIRO:n tutkijat Australiassa, Saksassa ja Pohjois-Amerikassa. Vain puolet hiilidioksidipäästöistämme näyttävät löytävän tien ilmakehään. Loppuosa hakeutuu muualla ja parhaat tutkimukset kertovat sen päättyvän maapallon biomassan lisääntymiseen. Olisiko väärin, jos metsät ja viljelykasvit olisivat tuotavampia?

Ilmakehän kaikki CO2 on lähtöisin maapallon sisältä valtavien tulivuoripurkausten seurauksena. Tällainen oli yleisempää maapallon varhaishistorian aikoina kun sisusta oli nykyistä kuumempi. Viimeisten 150 miljoonan vuoden aikana CO2:n lisääntyminen ei ole riittänyt kattamaan sedimenttikerrostumiin poistuvaa osaa.

Katsokaamme missä kaikki maapallomme hiili on ja miten se kiertää. Tänä päivänä pitoisuuden ollessa 400ppm, ilmakehässä on 850 miljardia tonnia hiiltä hiilidioksidiin sitoutuneena. Vertailuna, nykyisten elämän muotojen kehittyessä yli 500 miljoonaa vuotta sitten, ilmakehässä oli lähes 15.000 miljardia tonnia hiiltä, nykyiseen verrattuna 17-kertainen määrä. Kasvit ja maaperä sisältävät yhdessä yli 2.000 miljardia tonnia hiiltä kaksi kertaa enemmän kuin maapallon koko ilmakehä. Valtameret sisältävät 38.000 miljardia tonnia hiiltä veteen liuenneena hiilidioksidina, 45 kertaa enemmän kuin ilmakehässä. Ilmakehästä hiilidioksidia imeneistä kasveista muodostuneet fossiiliset polttoaineet sisältävät 5.000-10.000 miljardia tonnia hiiltä, 6-12 kertaa ilmakehää enemmän.

Todella pöyristyttävä määrä ilmakehässä ollutta hiiltä on varastoituneena kalkkikiviin, 100.000.000 miljardia tonnia, eli kvadriljoona (?) tonnia hiiltä on muuttunut kiveksi merieliöiden toimesta, jotka olivat oppineet rakentamaan itselleen suojapanssarin yhdistämällä kalsiumia ja hiiltä kalsiumkarbonaatiksi. Kalkkikivi, liitu, ja marmori ovat kaikki eloperäisiä muodostaen 99,9% kaikesta maapallomme ilmakehässä olleesta hiilestä. Doverin valkoiset liitukalliot ovat muodostuneet kokkolitofoorien kuorista, pienistä merellisistä kasviplanktoneista.

Valtaosa ilmakehästä peräisin olevasta hiilidioksidista on pysyvästi sidottu kalkkikiviin, josta kasvit eivät pysty sitä hyödyntämään. 540 miljoonaa vuotta sitten kambrikauden alussa selkärangattomat merieliöt kehittivät kyvyn hallita kalkkiutumista ja muodostaa suojakuoren pehmytkudostensa suojaksi. Merenelävät kuten kotilot ja simpukat, korallit, kokolitofoorit (kasviplanktonit) ja foraminifeerit (eläinplanktonit) kehittivät kyvyn yhdistää vedessä liuenneena oleva hiilidioksidi kalsiumiin ja näin poistamaan hiiltä eliöpiiristä näiden eliöiden vaipuessa kuolleina merenpohjaan sedimentiksi; 100.000.000 miljardia tonnia kalkkisedimenttiä. On ironista, että elämä itse, kehittämällä suojapanssarin, määräsi oman tulevan tuhonsa, poistaessaan jatkuvasti ilmakehästä hiilidioksidia. Tämä hiilen poisto ja pysyvä varasointi määritteli kehityksen. Nämä lisääntyvät karbonaattisedimentit muodostavat niitä liuskekerrostumia, joista me tänä päivänä säröitämme kaasua ja öljyä. Ja minä kannatan niitä, jotka sanovat “OK, kuningaskuntamme ryhtykäämme säröittämään.

Viimeisten 150 miljoonan vuoden aikana CO2:ta on tasaisesti poistunut ilmakehästä. Tähän liittyvät monet prosessit, mutta merkittävin lopputulos on, että keskimäärin 37.000 tonnia hiiltä on 150 miljoonan vuoden aikana poistunut vuosittain ilmakehästä. Tänä aikana ilmakehän CO2 pitoisuus on vähentynyt noin 90:llä prosentilla. Tämä tarkoittaa, että vulkaaniset CO2 päästöt ovat monimiljoonaisten vuosien aikana jääneet tappiolle verrattuna hiilen häviämiselle kalkkisedimentteihin.

Jos tämä suuntaus jatkuu, hiilidioksidipitoisuus putoaa vääjäämättä tasolle, jossa kasvien selviäminen vaarantuu, niiden vaatiessa vähintään 150 ppm:n CO2-pioisuutta. Jos kasveja menehtyy, samalla myös niistä riippuvaiset eläimet ja hyönteiset ja selkärangattomat kokevat saman kohtalon.

Miten kauan kestää kunnes nykyisen hiilidioksidipitoisuuden väheneminen jatkuu tasolle, jossa CO2:n puute uhkaa sukupuutolla osaa tai kaikkea maapallon elämää.

Pleistoseenikauden mannerjäätiköitymisten aikoina CO2-pitoisuus laski minimiinsä toistuvien jäätiköitymisten saavuttaessa suurimman laajuutensa. Viimeisen jäätiköitymisen laajetessa maksimiinsa noin 18.000 vuotta sitten, CO2 saavutti pohjanoteerauksensa 180 ppm, todennäköisimmin alimman tason koko maapallon historian aikana. Tämä on vain 30 ppm yli sen tason, jossa kasvien tiedetään kärsivän ja kuolevan. Paleontologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että jo 180 ppm:ssä kasvien selviytymisen olleen ankarasti rajoittunutta ravintopuutteen takia. Jääkauden päättyessä lämpimämmän interglasiaalisajan aikana CO2 pitoisuus kasvoi 280 ppm:ään. Kuitenkin, jopa tänä päivänä ihmisen aiheuttamien päästöjen nostettua CO2 pitoisuuden 400 ppm:ään ravinnon puute rajoittaa edelleen kasvien kasvunopeutta, joka olisi paljon suurempi jos CO2 taso olisi 1000-2000 ppm.

Sitten hurja uutinen. Elleivät ihmiset olisi ryhtyneet hyödyntämään osaa hiilenä varastoituneita fossiilisia polttoaineita, jotka kaikki olivat olleet ilmassa CO2:na ennen yhteyttäviä kasveja ja niitä hyödyntäviä eliöitä, elämä maapallolla kärsisi tämän ratkaisevan ravinnon puutteesta ja lopulta päättyisi. Ajatellen jääkausien ja niiden välisten interglasiaalien jatkumoa, tähän olisi todennäköisesti päädytty alle 2 miljoonassa vuodessa, vain vilahdus luonnon silmissä, 0,5% elämän historian 3,5 miljardista vuodesta.

Mikään muu eliölaji ei olisi pystynyt palauttamaan ilmakehään edes osan sitä hiilidioksidista, jonka kasvit ja eläimet olivat poistaneet ja tallentaneet maan kuoreen vuosimiljoonien saatossa. Tämän takia kunnioitan tämän illan luennossani James Lovelockia. Jim uskoi monta vuotta ihmisten olevan yksi ja ainoa Gaiassa vaikuttava roistolaji, joiden kohtalona oli synnyttää tuhoisa ilmaston lämpeneminen. Itse nautin Gaia hypoteesista mutten suhtaudu siihen uskovaisen tapaan sen muistuttaessa liikaa lähinnä perisyntiä. Ikään kuin ihmiset olisivat maapallon ainoa pahuutta edustava eliölaji.

Kuitenkin James Lovelock näki valon ja tajusi ihmiskunnan olevan osa Gaian suunnitelmaa, ja tähän hänellä oli perusteltu syy. Siksi kunnioitan häntä, koska vaaditaan rohkeutta muuttaa mielensä sijoitettuaan niin paljon arvovallastaan vastakkaiseen mielipiteeseen. Sen sijaan, että pitäisi ihmistä Gaian vihollisena, Lovelock näkee meidät yhteistyössä Gaian kanssa torjumassa uutta jääkautta, tai merkittävää jäätiköitymistä. Tämä olisi paljon mahdollisempaa kuin vallitsevaan pelotteluun liittyvä skenaario, sillä meidän ilmakehään lisäämät CO2-päästöt ovat selkeästi kääntäneet tämän elämälle oleellisen ravinteen alenevan suuntauksen ja toivottavasti saattaa vähentää ilmaston mahdollista liukumista kohti uutta jäätiköitymisen aikakautta. Me voimme ainakin olla varmoja, että kohoava CO2-taso johtaa kasvillisuuden ja biomassan lisääntymiseen. Me emme tosiaankaan tiedä estääkö tai vähentääkö korkeampi CO2 pitoisuus mahdollisen liukumisen toiseen suureen jäätiköitymiseen. Itse en ole tällaiseen toiveikas, sillä pitkän ajan historia ei vain tue ajatusta voimakkaasta CO2:n ja lämpötilan riippuvuussuhteesta.

Ajatellen mitä tiedämme ilmakehän CO2-pitoisuuden pitkäaikaisesta alenemisesta, mieltä ihmetyttää miksi ihmiskunnan päästöjä ei tunnusteta pelastuksen ihmeenä. Suorista havainnoista me jo tiedämme, että äärimmäiset ennustukset CO2:n vaikutuksesta maapallon lämpötilaan ovat todella varsin epätodennäköiset, etenkin todettaessa, että noin kolmas osa meidän kaikista päästöistä ovat tapahtuneet viimeisten 18 vuoden aikana, eikä tänä aikana ole havaittu minkäänlaista tilastollisesti merkittävää lämpenemistä. Ja jos jonkinlaista lisälämpenemistä olisi ollut, niin eikö se olisi ollut suotavampaa kuin kaikkien tai useimpien eliölajien tuhoutuminen planeetallamme.

Kuulitte täällä. “Ihmiskunnan CO2-päästöt ovat pelastaneet elämän maapallolla CO2:n puutteen aiheuttamalta väistämättömältä nälältä ja kuolemalta. Käyttääksemme atomikelloanalogiaa, jos Maa olisi 24 tuntia vanha me olisimme 38 sekuntia ennen puoltayötä kun käänsimme kehityksen ennen ajan loppua. Ellei tuota lueta hyväksi uutiseksi, en tiedä mikä olisi. Eihän sitä joka päivä vältä Armageddonia.

Haastan kenet tahansa esittämään perustellun argumentin, joka kumoaa esittämäni analyysin historiallisesta 150 miljoonan vuoden aineistosta ja ennusteeni CO2:n puutteesta [kasvien nälkiintymisestä]. “Ilmastokieltäytyjiin” kohdistuvat ad hominem hyökkäykset jäävät minulta huomiotta. Tiedostan, että yhteiskunnan enemmistöä on johdettu kollektiivisesti harhaan, uskomaan, että globaali CO2-pitoisuus jka lämpötila ovat liian korkeat, kun todellisuudessa päinvastainen tilanne pätee kumpaankin. Kieltääkö kukaan, etteivätkö kasvit kuole CO2-pitoisuuden laskiessa alle 150 ppm:ään? Kieltääkö kukaan, etteikö maapallomme ole ollut 50 miljoonan vuoden ajan viilenevässä vaiheessa ja että tämä pleistoseeni ajan jääkausi olisi kylmin ajanjakso planeettamme historiassa?

Olettakaamme, että ihmiskunnan päästöt ovat tähän päivään mennessä lisänneet karkeasti 200 miljardia tonnia CO2:ta ilmakehäämme ja vaikka tänään keskeyttäisimme fossiilisten polttoaineiden käytön, olemme jo ostaneet maapallon elämälle uudet 5 miljoonaa vuotta. Mutta emmehän me lopeta maapallomme sivistyksen ylläpitoa luopumalla fossiilisten polttoaineiden käytöstä, joten on mahdollista, että voimmekin hidastaa CO2:n puutteesta johtuvat kasvikuolemat vähintään 65 miljoonalla vuodella. Kun fossiiliset polttoaineet lopulta lopulta vähenevät, meillä on vielä kalkkikivissä hiiltä kvadriljoona tonna, jonka voimme muuttaa kalkiksi ja CO2:ksi valmistaaksemme sementtiä. Osaamme jo käyttää sen valmistukseen sekä aurinko- että ydinenergiaa. Jo tämä, riippumatta fossiilisen polttoaineen käytöstä, korvaa sen CO2:n vähenemisen, joka johtuu kalsiumkarbonaatin hautautumisesta merenpohjan kerrostumiin. Epäilemättä ihmiskunta mahdollistaa toiminnallaan Maamme elämän säilymistä 100 miljoonalla vuodella. Me siis emme ole luonnolle vihollisia vaan sen pelastajia.

Jälkikirjoituksena haluaisin hieman kommentoida kolikon toista puolta, väitetystä vaarallisesta ilmaston muutoksesta, energiapolitiikastamme, etenkin pahoista fossiilisista polttoaineista; hiili, öljy ja maakaasu.

Riippuen hieman laskutavasta, fossiiliset polttoaineet muodostavat 85-88% maapallon koko energian kulutuksesta ja yli 95% ihmisten ja tavaroiden ja ruoan kuljetukseen käytetystä energiasta.

Aiemmin tänä vuonna [2015] G7 maiden johtajat olivat päättäneet lopettaa fossiilisten polttoaineiden käytön vuoteen 2100 mennessä; todella eriskummallinen päätös. Tosin, tuskin kukaan järkevä ihminen uskoo, että tällaista voisi tapahtua, mutta onhan se testamentti eliitin vallasta, sen kokoonnuttua ihmiskunnan aiheuttaman katastrofaalisen ilmaston muutoksen ympärille ja huijaus, johon niin monien maailman johtajien oli pakko osallistua. Miten voisimme vakuuttaa heitä arvostamaan CO2:ta sen sijaan, että sitä mustamaalataan.

Fossiilisesta polttoaineesta sanotaan paljon inhottavia asioita, vaikka paljolti niiden ansiosta elämme pitkään, vauraudessa ja mukavuudessa.

Hiilivedyt, fossiilisten polttoaineiden energiakomponentit, ovat 100%:sesti orgaanisia, kuten orgaanisessa kemiassa. Ne muodostuivat auringon energialla muinaisissa merissä ja metsissä. Poltettaessa ne tuottavat energian ohella pääosin vettä ja CO2:ta, eli kahta elämälle tärkeintä ravintoainetta. Lisäksi fossiiliset polttoaineet muodostavat Maan ylivoimaisesti suurimmat suoran aurinkoenergian varastot. Mikään vastaava ei vedä sille vertoja, paitsi ydinvoima ja silläkin on alkuperä “auringossa”, eli se muodostui kuolevissa tähdissä.

Tänä päivänä, Greenpeace protestoi venäläisiä ja amerikkalaisia öljynporauslauttoja vastaan 3000 hevosvoiman dieselkäyttöisillä laivoilla ja käyttävät lauttoja vallatessaan 200 hevosvoiman perämoottoreita ja ripustavat öljyä vastustavia öljystä tehtyjä muovisia bannereita. Sitten julkistavat media tiedotteen, jossa kerrotaan, että meidän on lopetettava riippuvuutemme öljystä. En armaan välittäisi niin paljon, jos Greenpeace ajaisivat polkupyörillä purjealuksilleen ja soutaisivat pienillä veneillään lautoille ripustamaan orgaanisesta puuvillasta tehtyjä bannereitaan. Meillä ei ollut vetypommia laivalla Greenpeace’n ensimmäisessä ydinkokeita vastustavassa kampanjassamme.

Osa maailman öljystä tulee kotimaastani, Kanadan pohjois-Albertan öljyhiekoista. En ollut aiemmin tekemisissä öljyn liittyvien intressien kanssa, kunnes raivostuin valheista, joita maani öljytuotannosta levitettiin liittolaistemme pääkaupungeissa eri puolilla maapalloa. Pääti vierailla öljyhiekkaan liittyvillä tuotantoalueilla selvittääkseni itselleni, mitä siellä tapahtui.

On totta, että näkymät eivät olleet kauniit, kun maanpinta kuoritaan puhtaaksi, jotta päästäisiin käsiksi öljyä sisältävään hiekkaan. Oikeastaan Kanada on puhdistamassa historian suurin luonnollista öljyvuotoa samalla saaden siitä voittoa. Öljy pääsi pintaan, kun Kalliovuoret työntyivät ylös Tyynenmeren laatan törmäyksessä. Kun hiekka palautetaan maahan, siitä on poistettu 99% niin sanotusta “myrkkyöljystä”.

Öljynvastaiset aktivistit väittävät öljyhiekkaoperaatioiden tuhoavan Kanadan boreaalimetsät. Kanadan boreaalimetsä kattaa 10% maapallomme kaikista metsistä ja siihen verrattuna öljyhiekka-alue on kuin norsulla oleva finni. Laki määrää, että jokainen öljyhiekan poiston muokkaama neliötuuma maata on palautettava luonnolliseksi boreaalimetsäksi. Milloinkahan luonnontilaisen metsänsä tuhonneet kaupungit kuten Lontoo, Bryssel tai New York palautetaan alkuperäiseen luonnolliseen tilaansa?

Ekologiseen ennallistamiseen liittyvä taito ja tiede tai maisemointi, kuten se tunnetaan vuoriteollisuudessa, on hyvin vakiintunut toiminta. Alue voidaan maisemoida, alkuperäinen maaperä voidaan palauttaa kuten myös kasvit ja puut. On myös mahdollista tasamaalla muodostaa, painanteita, joiden lajirunsautta voidaan lisätä rakentamalla lampia ja järviä, missä kosteikko kasvit, hyönteiset ja vesilinnusto voivat asettua ennallistettuun maisemaan.

Jätealtaat, joihin puhdistettu hiekka on palautettu, näyttävät alussa muutaman vuoden todella rumilta, kunnes ruohikkomaat valtaavat ne. Fort McKayn Ensimmäisen Kansan kanssa on sovittu biisonilauman paimentamisesta entisöidyn jätealtaan maisemassa. Kaikki jätealtaat tullaan entisöimään sitä mukaan, kun toiminta niiden aleella on saatu päätökseen.

Ekologina ja ympäristöaktiivina yli 45 vuotta toimineena tällaiset toimet tyydyttävät minua. Maata on häiritty geologisen ajankulun mukaan silmänräpäyksen ajan ja sen jälkeen palautettu kestäväksi boreaalimetsäiseksi ympäristöksi puhtaamman hiekan kera. Bonuksena olemme saaneet polttoainetta ruohonsyöjille, skoottereille, moottoripyörille, henkilö- ja kuorma-autoille, busseille, junille ja lentokoneille.

Päätteeksi toistan, että fossiilisista polttoaineista peräisin oleva CO2 on elämän perusta, sen tuki, sen edellytys, ja peräti Maan kaiken elämän selkäranka.

Minulle on ollut suuri kunnia tulla valituksi pitämään teille vuosittaisen juhlaesitelmänne. KIITOS!

 

Posted by: Boris Winterhalter | February 18, 2017

Kylmä siirtyi etelään

Minun pohdiskeluni talven luonteesta meni hieman pieleen, kuten niin usein muillakin tahoilla(meteorologeilla) kaoottisesta ilmastosta (säästä) puhuttaessa. Tällä kerralla Atlantin voimakkaat matalapaineet pystyivät estämään idän korkeapaineiden asettumasta Suomen päälle.

Ennustamisen vaikeus johtuu tietysti Suomen sijainnista mantereisen (talvella kylmä) ja merellisen ilmastovyöhykkeen rajalla. Sivulla: http://www.climate4you.com/Text/Climate4you_January_2017.pdf ja siinä Page (sivu) 2 löytyy maapallomme tammikuun keskilämpötilan poikkeama viimeisen 10 vuoden keskiarvosta oli Fennoskandian asemesta päättänyt jäähdyttää eteläistä Eurooppaa ja peräti pohjoista Afrikkaa.

Posted by: Boris Winterhalter | November 10, 2016

Onko tuleva talvi 2016/2017 kylmä vai leuto

Meteorologi Paul Dorian (Vencore, Inc) mainitsee viime talvesta, että se oli USA’n koillisosassa tavallista lämpimämpi. Sen sijaan tämän vuoden talvesta näyttää tulevan hyvin erilainen, eli tavallista kylmempi. Tätä ennakoivat hänen mukaansa useat tekijät, kuten Tyynen meren heikko La Niña ja tavallista lämpimämmät pintavedet Tyynen valtameren koillisosassa. Myös arktisen oskillaation lokakuinen negatiivinen trendi, pohjoisen pallonpuoliskon kasvava lumipeite sekä auringon heikko aktiivisuus ja myös sen samankaltaisuus analogisten menneiden vuosien kanssa), viittaavat tavallista kylmempiin olosuhteisiin. <http://tinyurl.com/q3rdj6t&gt;

Paul Dorianin teksti antoi minulle aiheen päivittää mitä olin syksyllä 2013 kirjoittanut tulevasta talvesta:
Siinä mainitsin tuttavani Jalle Ahlbeckin havainneen <http://tinyurl.com/yldnlrh> että Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Venäjällä vallitsee kylmä talvinen sää kun QBO on negatiivinen (itäinen virtaus)  ja alhainen auringon aktiivisuus aiheuttaa negatiivisen AO-indeksin. Vastaavasti QBO:n läntisen tuulen yhteydessä tilanne muuttuu päinvastaiseksi. Kuitenkin itäisen tuulen (negatiivinen QBO-indeksi) vallitessa heikko auringon aktiivisuus vaikuttaa AO-indeksiin voimakkaammin kuin päinvastaisessa tilanteessa (positiivinen QBO). Siksi pitkäkestoisemmat auringon matalan aktiivisuuden vaiheet voivat tulevaisuudessa ilmetä voimakkaan negatiivisena AO-indeksinä ja johtaa erittäin kylmiin talviin Pohjois-Amerikassa, Euroopassa  ja Venäjällä.

Onko meille nyt tulossa aikaisen talven ohella myös todellinen lumitalvi. Tätä yritän PDF tekstissäni 2016-talvi-wordpress pohdiskella ja tutkia Jallen mainitsemia meteorologisia indeksejä ja miten vallitseva sää niissä heijastuu.

Posted by: Boris Winterhalter | January 30, 2016

Kolleega on poistunut

Suruviesti tuli Australiasta, vanha tuttavani Tri Robert (Bob) Carter (74 v) on kuollut (sydänkohtaukseen). Hän oli kuten minäkin merigeologi, joka oli ehkä parhaiten tunnettu australialainen ilmastoskeptikko, joka osallistui samanmielisten kanssa kansainväliseen taisteluun IPCC:n virheellisiä oppeja vastaan. Hän kävi Suomessa muutamia kertoja, jolloin opin hänet henkilökohtaisesti tuntemaan todella pätevänä tiedemiehenä, joka paneutui ilmastoasioihin koko sydämellään. Hänestä lisää mm. http://australianclimatemadness.com/2016/01/20/vale-bob-carter/#comments

Maltillisena ihmisenä en millään voinut uskoa todeksi, että RealClimate.org:ssa, eli siellä missä Michael Mann ym. levittävät väritettyä ilmastotietoa, toimii myös törkeästi kuolemaan suhtautuva William Connolley. Jotkut skeptikot meilläkin ehkä muistavat k.o. herran, joka toimi Wikipediassa innokkaana toimittajana. Vuosien ajan hän antaumuksella siivosi pois Wikipedian sivuilta kaikki yritelmät kritisoida IPCC:n esittämää väritettyä ilmastodoctriinia. Jossain vaiheessa (en muista tarkkaa päivämäärää) hän onneksi sai potkut Wikistä epäasiallisesta toiminnasta.

Nyt hän tuli julki RealClimate.org:ssä irvailtuaan Bob Carterin kuolemalla todeten mm “ilmastotiede etenee kuoleman avulla”: http://www.climatedepot.com/2016/01/21/sick-warmist-scientist-william-connolley-cheers-death-of-climate-skeptic-dr-bob-carter-as-an-advancement-in-science-gloats-science-advances-one-funeral-at-a-time/?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed%3A+ClimateDepot+%28Climate+Depot%29

Tällaisen epäasiallisen kommentin jälkeen RealClimate sivusto putosi omassa arvostuksessani pohjalukemiakin syvemmälle.
Posted by: Boris Winterhalter | January 30, 2016

Jälleen anteeksipyyntö lukijoilleni

Ikä ja muut hommat ovat syynä olemattomalle aktiviteetille tällä sivustolla. Jotta informaatiovuo ei tyrehtyisi kokonaan, ehdotan ensihätään vaikka lukemaan mitä ilmastofoorumin keskustelusivuilla kirjoitellaan. Nyt juuri on käsitelty aiemmin varsin mielenkiintoisen CO2-raportin uutisten kommentoinnin loppumista http://www.ilmastofoorumi.fi/foorumi/viewtopic.php?f=17&t=1735#p20352

Samalla ehdotan lukemaan Ilmastofoorumin puheenjohtaja Pasi Matilaisen Uudessa Suomessa olleen erinomaisen tekstin:

Se oikeasti epämiellyttävä totuus

Tällä viikolla tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Al Gore julkaisi elokuvansa Epämiellyttävä totuus. Elokuvansa ensi-illassa hän julisti maailmalla olevan enää kymmenen vuotta aikaa rajusti hillitä kasvihuonekaasupäästöjä, minkä jälkeen se olisi liian myöhäistä ja planeetta olisi hätätilassa.

Päästöjen hillitseminen jäi Al Goren pelottelusta huolimatta tekemättä. Päinvastoin, päästöjen kasvu vain kiihtyi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvoi 22 miljoonasosaa, joka on noin viidennes koko teollisen ajan eli 265 vuoden aikana tapahtuneesta kasvusta.

Hillitsemistoimenpiteiden puutteesta ei silti ole kyse. Esimerkiksi täällä Suomessa olemme luoneet rahantekoautomaatin kansainvälisille pääomasijoittajille erittäin anteliaiden tuulivoimatukiaisten muodossa. Myllyt eivät tietenkään pyöri silloin kun sähkön hinta ylittää tukien tason eli kovilla pakkasilla, mutta eihän niiden tarvitsekaan.

Tukiaiset ovat osaltaan ajaneet sähkön hintaa ennätyksellisen alas ja tehneet muista investoinneista kannattamattomia, mutta kuluttajien sähkölaskuilla se ei näy, mistä pitävät huolen siirtohintoihin sisältyvät ennätykselliset sähköverot.

Sama ilmiö näkyy huoltoasemilla. Öljyn markkinahinta on alimmillaan kolmeentoista vuoteen, mutta silti bensiinin litrahinta on korkeampi kuin Goren leffan aikaan. Kiitos osittain kalliille etanolille, jota polttoaineeseen on lain mukaan lisättävä, mutta erityisesti polttoaineen korkealle verotukselle. Autoilija maksaa kiltisti ja samalla lainsäätäjä poltattaa hänen moottorissaan maissintähkän kehitysmaan köyhän lapsen suusta.

Rakennamme liian tiiviitä hometaloja, ajamme puhdasta teollisuuttamme ja työpaikkojamme likaisiin maihin, väsäämme risupaketteja, näpertelemme loputtomiin mitättömien yksityiskohtien parissa ja tuhoamme valmiutemme varautua luonnollisiin ilmastonmuutoksiin.

Samaan aikaan maapallon ilmasto ei ole hiilidioksidipitoisuuden kiihtyvästä kasvusta huolimatta enää lämmennyt lähes kahteen vuosikymmeneen, pohjoiset merijäät ovat palautuneet normaalitasolle, eteläiset merijäät ovat nakutelleet useana vuotena uusia laajuusennätyksiä ja jääkarhujenkin kanta on suurimmillaan puoleen vuosisataan. Lisääntynyt hiilidioksidi on sen sijaan lisännyt maapallon vihreyttä ja kasvillisuutta sekä auttanut maanviljelyssä hehtaarisatojen kasvua uusiin ennätyksiin, myös Suomessa.

Mitä vielä pitää tapahtua, että heräämme tästä häpeällisestä unesta oikeasti epämiellyttävään totuuteen, siihen, että meitä on huijattu pahan kerran?

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Ilmastofoorumi ry
www.ilmastofoorumi.fi

 

 

 

Posted by: Boris Winterhalter | December 2, 2015

2 asteen haamuraja

Pasi Toiviainen veti äsken (2.12.2015) YLE:n Prisma-studiota, jossa SYKEn ja poliittisen Instituutin edustajat keskustelivat Pariisissa käynnistyneestä ilmastokokouksesta. Sen ohella, että teemana oli kokouksesta mahdollisesti saatava anti ja sen vaikutus ilmaston mahdollisen lämpenemisen torjuntaan, esille tuli myös 2:n asteen tavoitteessa pysyminen.

Pasi on kehittynyt vuosien varrella maltillisemmaksi ilmastouskovaiseksi ja tosiaan kysyi läsnäolleelta kahdelta tutkijalta mistä tämä 2 astetta on peräisin. Kumpikin totesi tämän tavoitteen olevan aiemmissa kokouksissa poliittisesti, ei siis tieteellisesti, päätetty raja-arvo, johon maapallon keskilämpötilan kohoaminen teollistumisen alkuajoilta saa korkeintaan nousta, jotta ilmastossa tuhoisat sääilmiöt eivät yleistyisi.

On todella niin, että tämä 2 astetta on “poskesta vedetty”, tai kuten brittiläisen Hadley Keskuksen ilmastotutkimusyksikön ehkä kaikkein nimekkäin ilmastotutkija, Phil Jones, totesi kysyttäessä “was plucked out of thin air” (poimittu ohuesta ilmasta). Todettakoon, että maapallon vuotuinen keskilämpötila on kohonnut esiteolliselta ajalta nykyiseen verrattuna 0,85 Celsius astetta.

Suhteutettuna todellisuuteen mainittu kahden asteen raja on todella vain “keksitty”. Käytännössä maapallon lämpötila osoittaa varsin suurta vuodenaikaista vaihtelua. Tammikuusta kesäkuuhun maapallon keskilämpötila nousee noin 3,8 astetta ja alenee tuon saman 3,8 astetta kesäkuusta joulukuuhun. Tällainen lähes tupla “pelottava” kahden asteen heilahdus tapahtuu kahdesti vuodessa, eikä kukaan huomaa sitä.

Selitys tälle on järkeen käyvä kun muistetaan, että pohjoisella pallonpuoliskolla on paljon enemmän maata kuin merivaltaisella eteläisellä pallonpuoliskolla. Lämpötilan vuoden aikainen vaihtelu on paljon suurempi maa-alueilla kuin merten päällä. Maapallon keskilämpötila onkin molempien pallonpuoliskoiden lämpötilojen keskiarvo. Silloin kun yhdellä puoliskolla on kuuma kesä niin toisella onkin kylmä talvi

Posted by: Boris Winterhalter | November 30, 2015

Ilmastopelottelua Pariisin tapaan.

Pariisin ilmastokokoukseen liittyen monet tahot tuovat toinen toistaan pelottavampia ilmastouhkia.

Äsken Naomi Klein Helsingin Sanomissa http://www.hs.fi/ulkomaat/a1447912454947#kommentit julistaa: “Ilmastonmuutoksen vähättely on moraalitonta” ja jo vuosia sitten pääministerinä Matti Vanhanen jyrähti: “Kaikkinainen ilmastonmuutoksen vähättely on lopetettava heti” , jne.

Kuitenkin ihmisen aiheuttamaksi väitetty uhkaava ilmastonmuutos perustuu vain ja ainoastaan monimutkaisilla ilmastomalleilla tehtyihin ennustuksiin (oikeammin “skenaarioihin”), joiden tieteellinen perustelu ontuu.

Nyt YLE:kin on liittynyt julistajien laumaan otsikolla Tuho vai täyskäännös http://yle.fi/uutiset/tuho_vai_tayskaannos__matkaa_vuoteen_2100_ja_katso_mita_ilmastonmuutos_tekee_sinun_ja_lastesi_elamalle/8477206#basic
Tuossa Yle:n voimakkaassa esilletulossa, uskottelulla ja pelottelulla höystetty kannanotto otsikolla: Merenpinnan nousu. ylitti sietorajani. Vaikka koko kirjoittelun sävy on harhaanjohtava ja suorastaan vääristelevä, vain yhteen pieneen selkeään yksityiskohtaan. Se koskee Tyynenmeren Kiribati-nimistä pientä saarivaltiota. Ympäristöintoilijat ovat pitkään pelotelleet Kiribatin poliitikkoja ilmastonmuutoksella, jonka seurauksena saarivaltiota uhkaa häviäminen meren aaltoihin. Nämä poliitikot huutavat nyt maailmaa apuun (=taloudellista hyötyä)

Yle:n mukaan “Pieni Kiribati siirtää viljelyspeltonsa ja ehkä myös ihmisensä 2000 kilometrin päähän.

Suurista ponnisteluista huolimatta ilmastonmuutoksen seurauksia kuten merenpinnan nousua ei pystytä estämään kokonaan. Erityisesti matalalla sijaitsevat maat ovat suurissa vaikeuksissa kuten Kiribatin pieni saarivaltio Tyynellämerellä.

Kiribati ostikin jo vuonna 2014 ensimmäisenä valtiona maailmassa maata muualta, 2000 kilometrin päässä sijaitsevalta Fidziltä. Maata aiotaan käyttää viljelyyn, mutta sinne voidaan siirtää myös ihmisiä. Merenpinta voi nousta jopa yli puoli metriä vuosisadan loppuun mennessä.”

Ruotsalainen geologikollegani Nils-Axel (Niklas) Mörner erikoistui vuosien saatossa maapallon merien pinnan heilahtelujen tutkimiseen. Syynä oli tietysti IPCC:n pelottelu ilmaston lämpenemisellä ja sen oletettuna seurauksena valtamerien pinnan nousulla.

Joitakin vuosia sitten hän rauhoitteli Malediivien saariryhmän väestöä turhasta pelosta. Tehtyjen mittausten perusteella Malediivien merenpinta ei osoittanut minkäänlaisia nousemisen merkkejä.

Nyt, 26.11.2015, Niklas on lähettänyt Kiribatin presidentti Anote Tong’lle kirjeen, jossa hän osoittaa tutkimustuloksillaan, että pelko saarivaltion tuhoutumisesta pinnan nousun seurauksena ei ole tieteellisesti perusteltavissa. Tuekseen Mörner on liittänyt kirjeeseen kuvia saariryhmän omista mareografeista (merenpinnan mittareista), jotka eivät tue käsitystä pinnan uhkaavasta nopeasta noususta.

Koko keskustelu perustuu tietokonemalleihin, joilla pyritään todistamaan ilmaston tulevaa kasvavien hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi väitettyä lämpenemistä ja sen seurauksena uhkaavaa merenpinnan nousua. Kirjeessään ja liitekuvissa hän osoittaa, että pelko on täysin aiheeton.

Kirjeen liitekuvassa (Figure 1) Mörner näyttää miten erilaisilla ilmastomalleilla saadut tulokset (siniset/vihreät viivat) tulevasta merenpinnan tasosta poikkeavat täysin mitatuista arvoista (punainen viiva). Kuvat 2 j 3 kuvaavat Kiribatin kahden mittausaseman veden korkeuksia, jossa Tyynenmeren oskillaatiosta (el Niño – ENSO) johtuvat vaihtelut näkyvät hyvin, mutta minkäänlaista trendiä (muutosta) ei kuvista voi havaita.

Liitekuva (Figure 4) näyttää ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuun perustuvan ja ilmastomallien ennustaman lämpötilan oletetun nousun suhdetta todellisiin mittaustuloksiin. Kuten huomataan, tulokset ovat ristiriidassa. Eiköhän sovita, että mallit ovat väärässä ja mittaustulokset oikeassa.

Posted by: Boris Winterhalter | November 20, 2015

Imastonmuutoksen mittarit Osa 2

Nyt se Ylen lähettämä BBC4:n “Ilmastonmuutoksen” mittarit, kakkososa on nähty ja ihmetelty. Kolmen brittiläisen matemaatikon, ei siis ilmastotutkijan, yritys selittää IPCC:n keskeistä sanomaa liittyen ihmistä syyllistävään ilmastonmuutokseen. Siinä keskeisenä roolina on maapallon ilmaston lämpeneminen yli pelottavaksi mielletyn kahden celsiusasteen rajan.

Ohjelmassa Tri Hannah Fry, Prof Norman Fenton ja Prof. David Spiegelhalter pyrkivät ratkaisemaan ilmastoon liittyvän kolmen ratkaisevan luvun perusteet. Numerot ovat (1) maapallon lämpeneminen 0,85 astetta, (2) tämä lämpeneminen on ihmisen aiheuttama 95%:n varmuudella ja (3) syyllisenä biljoona tonnia hiiltä.

Ensimmäisessä osassa selvitettiin syitä ja seurauksia säähavaintoasemien rekisteröimästä maapallon lämpötilan muuttumisesta (0,85 asteen noususta) viimeisten runsaan sadan vuoden aikana. Historia tosin kertoo maapallon lämpötilan vaihdelleen vuosisatojen ja -tuhansien aikana varsin rajustikin.

Toisessa osassa tarkastellaan syitä, joiden uumoillaan olevan nykyisen lämpötilamuutoksen taustalla. Katselin jaksoa useita kertoja yrittäen ymmärtää näiden matemaatikkojen tapaa analysoida ja perustella miten IPCC on päätynyt esittämään lämpenemisen olevan 95%:n todennäköisyydellä ihmisen aiheuttama, ainakin puoliksi.

Uhkaavaksi maapallon keskilämpötilan nousu muodostuu sen ylittäessä kahden asteen “maagisen” rajan laskettuna teollistumisen alkuajoista. Tällä hetkellä lämpötilan väitetään nousseen jo 0,85 astetta reilun sadan vuoden aikana. Dokumentin matemaatikkojen mielestä syylliseksi on aivan oikein esitetty ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt, jotka syntyvät fossiilisten polttoaineiden (maakaasu, öljy ja kivihiili) käytön seurauksena.

Katsottuani dokumentin molemmat osat useampaan kertaan voin vain todeta, että tuloksiin on päädytty mielestäni hieman heppoisin tilastollisin keinoin. Suurin epävarmuus liittyy ilmaston tulevaan ennustamiseen. Tosin IPCC itse varoo käyttämästä sanaa “ennustus” vaan käyttää “skenaariota”, koska tulokset vaihtelevat eri ilmastomallien ja niihin syötettyjen muuttujien välillä.

Olen liitetiedostossa pyrkinyt esittelemään dokumentissa käytettyjä matemaattisia ja tilastollisia menetelmiä, joissa itse, ilman laajaa matemaattista osaamista, näen loogista epäjohdonmukaisuutta. Valitettavasti ohjelma on poistumassa Yle Areenasta, joten sen katsominen ei ehkä enää onnistu, mutta lukekaa tekstini ja ihmetelkää. Itselläni tuo ohjelma on tallessa digiboksissani, jos joku haluaa sen nähdä.

Lopuksi muutama oma miete. Ehkä suurin epäilyni liittyy kyseenalaiseen uskoon selitysten taustalla oleviin äärimmäisen monimutkaisiin matemaattisiin ilmaston toimintaa kuvaaviin tietokonemalleihin. Mallintajat itsekin myöntävät, että malleja on jouduttu monin eri tavoin yksinkertaistamaan, monet heistä jopa kieltäisivät mallien käytön ilmastoennustamisessa. Mallien tärkein anti on tutkittaessa miten ja mitkä eri tekijät vaikuttavat ilmastoomme.

Kuten tekstissäni olevat kuvakaappaukset osoittavat päätelmät perustuvat malliajoihin, tilastoihin ja Monte-Carlo-simulointeihin ja uskoon, että säähavaintoasemien kuukausilämpötiloista laskettu maapallon vuotuinen keskilämpötila ja sen vaihtelu kuvastaa todellisuutta.

Older Posts »

Categories