Greenpeace Internationalin varhaiseen johtajistoon kuulunut Tri Patrick
Moore tuskastui yhdistyksen toimintaan kun häntä ainoana akateemisen
loppututkinnon suorittaneena haluttiin mukaan mm kloorin kieltämiseen
maapallolta. Moore oli johtajistosta ainoa, joka yritti vakuuttaa ettei
klooria voida julistaa pannaan. Kun hänen perustelunsa kaikuivat kuuroille
korville hän päätti erota.
Nyttemmin hän suhtautuu Greenpeace:iin hyvin kriittisesti kuten käy selvästi
ilmi hänen 15.10.2015 pitämästä luennosta:
Jotta englantia huonosti hallitsevat lukijat voisivat omaksua Mooren aja-
tuksia olen vapaasti kääntänyt hänen luentotekstinsä suomeksi:
PATRICK MOORE: PITÄISIKÖ MEIDÄN JUHLIA HIILIDIOKSIDIA?
15.10.2015 Lontoossa GWFP-säätiön vuotuisessa juhlapuheessa tri Patrick Moore kertoo roolistaan GreenPeace järjestön perustamisessa, sen vaiheista ja miksi hän erosi järjestöstä, jonka näkemykset eivät perustu rehelliseen tieteeseen.
Videoitu esitelmä löytyy: http://www.thegwpf.com/video-of-patrick-moores-gwpf-lecture-should-we-celebrate-co2/
tai http://www.thegwpf.com/28155/ englanninkielisenä tekstinä
Hyvät Lordit ja Ladyt, naiset ja herrat.
Kiitän minulle suodusta mahdollisuudesta kertoa näkemyksistäni koskien ilmastonmuutosta. Olen lukuisissa julkisissa tilaisuuksissa esittänyt, että minkäänlaista tieteellistä todistetta ei löydy näkemykselle hiilidioksidin osuudesta maapallon ilmaston vähäisessä lämpenemisessä viimeisten 300 vuoden aikana, eli Pienen jääkauden jälkeen. Jos päteviä testattuja todisteita olisi saatavilla eiköhän niistä olisi jo kirjoitettu kaikkien nähtäväksi.
Olettamus ihmisperäisten päästöjen merkittävä vaikutus ilmastoomme on yksinkertaisesti hypoteesi, olettamus, eikä suinkaan mikään yleisesti hyväksytty tieteellinen teoria. On siksi oikein ellei peräti tieteellisen tradition mukaan pakollista kyseenalaistaa niitä, jotka väittävät, että “tiede on selvitetty” ja “väittely on päättynyt”.
Sen sijaan on kiistämätöntä, että hiilidioksidi on kaiken elämän perusta maapallollamme ja ilman sen riittävää läsnäoloa ilmakehässämme kyseessä olisi kuollut planeetta. Kuitenkin tänään lapsillemme ja yhteiskumnnan jäsenille opetetaan, että CO2 on myrkyllinen “saaste”, joka tulee tuhoamaan elämää saattaen sivilisaatiomme polvilleen. Toivon, että tänä iltana voivani kääntää tämän vaarallisen ihmisperäisen propagandan päälaelleen. Tulen osoittamaan, että CO2-päästöt ovat jo nyt pelastaneet maapallomme elämää ennenaikaisesta lopusta.
Mutta ensiksi hieman taustatietoa.
Synnyin ja vartuin pienessä Winter Harbour nimisessä kylässä Vancouver saaren luoteisimmassa kärjessä, Tyynenmeren sademetsässä. Kylään ei ollut tietä, joten kahdeksan vuoden aikana minut ja muutamat muut lapset vietiin veneellä läheiseen kalastajakylän yksihuoneiseen kouluun. Myöhemmin minut lähetettiin sisäoppilaitokseen Vancouveriin, jossa menestyin luonnontieteissä. British Columbian yliopistossa keskityin biologiaan, biokemiaan, genetiikkaan ja metsätieteisiin. Sielä, ennen kuin sana oli tavoittanut laajemman yleisön, löysin ekologian, eli tieteen jossa tutkitaan miten kaikki eloperäiset ovat keskenään sidoksissa ja mekin niihin. Kylmän ja Vietnamin sodan keskellä ja kaiken tuhoavan ydinsodan häilyessä orastava ympäristötietoisuuteni minusta tuli radikaali ympäristöaktivisti. Ekologiaan liittyvien tohtoriopintojen lomassa liityin 1971 paikallisen kirkon kellarissa toimivaan aktivistiryhmään tavoitteena protestoida Yhdysvaltojen Alaskassa tekemiä vetypommikokeita vastaan.
Osoitimme, että sekalainen ryhmä aktivisteja saattoi purjehtia vanhalla kalastaja-aluksella pohjoisella Tyynellä merellä muuttamaan historian kulkua. Me loimme kohteen johon media saattoi kytkeä kansalaisten vastustuksen kokeita kohtaan. Kun Yhdysvallat marraskuussa 1971 räjäyttivät vetypomminsa, siitä tuli Yhdysvaltojen viimeinen, vaikka koesarjaan kuului vielä neljä koetta. Presidentti Nixon perui yleisen painostuksen takia, jonka olimme olleet mukana luomassa.
Ylpeinä voitostamme, matkalla kotiin Alaskasta meidät vihittiin veljiksi Namgas Kansan Alert-lahden Suurtalossa lähellä pohjoista kotiani Vancouver saarella. Tästä Greenpeace omaksui ajatuksen Sateenkaaren sotilaista (Warriors of the Rainbow), kuten vanha Cree-intiaanitaru ennusti kaikkien rotujen ja uskontojen yhdistyvän maapallon pelastamiseksi tuholta. Annoimme laivallemme nimen Rainbow Warrior ja itse toimin seuraavat 15 vuotta järjestön pääkomiteassa, ympäristöliikkeen eturintamassa, meidän kehittyessä kirkon kellarista maailman suurimmaksi ympäristöaktivistiseksi järjestöksi.
Seuraavaksi kohteeksi otimme Ranskan Etelämeren ilmakehässä suoritetut ydinkokeet, mutta ne osoittautuivat huomattavasti amerikkalaisia haastavammiksi ja kesti vuosia ennen kuin saimme ajettua ne maan alle Mururoan Atollilla Ranskan Polynesiassa. Vuonna 1985, presidentti Mitterandin suoralla käskyllä, ranskalaiset kommandot pommittivat ja upottivat Rainbow Warrior aluksen Aucklandin satmassa tappaen meidän valokuvaajan. Nuo protestit jatkuivat kauan senkin jälkeen kun olin jättänyt Greenpeacen.
Palatakseni vuoteen 1975, Greenpeace otti tehtäväkseen pelastaa valaat sukupuutosta valtavien tehdasmaisten valaanpyyntilaivastojen toimesta. Pohjoisella Tyynellä merellä yhytimme Neuvostoliiton valaanpyyntilaivaston ja asetuimme pienissä kumiveneissämme heidän harppuunatykkiensä eteen suojellaksemme pakenevia valaita. Tapahtuma levisi televisiouutisina ympäri maapallon tuoden “pelastakaa valaat liikkeen” ensimmäistä kertaa ihmisten koteihin. Neljä vuotta kestänyt meritoiminta johti lopulta 1979 tehdasmaisen valaanpyynnin kieltämiseen Pohjoisella tyynellä merellä ja 1981 kielto ulottui kaikille valtamerille.
Vuonna 1978 istuin hyljepoikasen päällä suojelemassa sitä metsästäjän nuijalta. Minut vangittiin ja pantiin vankilaan, hylkeen poikanen tapettiin nuijalla ja nyljettiin, mutta valokuva minusta istumassa hylkeenpoikasen päällä levisi seuraavana päivän yli 3000 sanomalehteen. Me saimme miljoonien ihmisten huomion ja ymmärtämään hylkeen poikasten teurastuksen olevan aikansa elänyttä, julmaa ja tarpeetonta.
Miksi minä sitten jätin Greenpeacen oltuani sen johtoportaassa 15 vuotta? Greenpeacen alkutaipaleella meillä oli voimakas humanitäärinen tavoite pelastaa ihmiskunta kaiken tuhoavalta ydinsodalta. Vuosien varrella “peace” (rauha) Greenpeacen nimessä hiipui ja järjestöni yhdessä muun ympäristösuojeluliikkeen kanssa ajautui kuvitelmaan, että ihmiset ovat maapallomme vihollisia. Minä uskon humanitääriseen ympäristönsuojeluun, koska olemme osa luontoa, emme siitä erossa. Ekologian ensimmäinen periaate toteaa meidän kaikkien kuuluvan samaan ekosysteemiin, tai kuten Barbara Ward totesi, “Yksi ihmisperhe Maa-avaruusaluksella” ja muunlainen julistus opettaisi, että maailma olisi parempi ilman meitä. Kuten tulemme edempänä osoittamaan, on erittäin hyvä syy nähdä ihmiskunta edellytyksenä elämän säilymiselle tällä planeetalla.
1980-luvun puolivälissä huomasin olevani ainoa Greenpeace Internationalin johtaja, jolla on muodollinen tieteellinen koulutuspohja. Muu johtajisto oli päättänyt ehdottaa uudeksi kampanjaksi “kloorin kieltämisen maailman laajuisesti”, kutsuen sitä “saatanan aineeksi” (The Devils Element). Tuohon huomautin, että kloori on yksi alkuaine jaksollisessa järjestelmässä, maailman kaikkeuden rakennuspalikka ja 11. Yleisin alkuaine maapallomme kuoressa. Painotin myös, että kloori on yksi tärkeimmistä alkuaineista yleisterveydessä ja lääketieteessä. Kloorin lisäämistä juomaveteen osoittautui suurimmaksi uudistukseksi julkisen lääketieteen historiassa ja useimmat synteettiset lääkkeet perustuvat kloorin kemiaan. Tämä kuitenkin osui kuuroille korville ja minulle se oli viimeinen oljenkorsi. Minun oli pakko poistua.
Kun jätin Greenpeacen vannoin kehittäväni ympäristöohjelman, joka perustuu tieteeseen ja logiikkaan eikä suinkaan sensaation tavoitteluun, disinformaatioon, anti-inhimillisyyteen tai pelkoon. Klassisessa esimerkissä, Greenpeace johti protestia Filippiineillä, jossa pääkallo ja ristikkäin olevat luut viittasivat kultariisiä kuolemaan, kun todellisuudessa kultariisi saattaa pelastaa kaksi miljoonaa lasta vuodessa A-vitamiinipuutteen takia kuolemalta.
Ilmakehän CO2 pitoisuutta ilmakehässsä vuodesta 1959 kuvastavan n.s. Keeling-käyrän katsotaan liittyvän katastrofaaliseen ilmaston muutokseen. Me oletamme että teollistumisen alussa ilman CO2 pitoisuus oli 280 ppm (miljoonasosaa), ennen ihmisen merkittävää panosta. Minä myönnän, että pitoisuuden nousu 280:stä 400 ppm:ään saattaa johtua ihmiskunnan CO2-päästöistä, joskin osa voi johtua sen karkaamisesta meristä niiden lämpenemisen seurauksena.
NASA kertoo meille “hiilidioksidin säätelevän maapallomme lämpötilaa” ja lapsenomaisesti kieltää monien muiden tekijöiden osuuden ilmastonmuutoksessa. Tämä muistuttaa NASAn väitettä, että Marssissa voisi olla elämää. Vielä vuosikymmenten jälkeen siitä kun oli todettu, ettei Marssissa ole elämää, NASA kuitenkin jatkaa väitettään käyttäen sitä houkuttimena julkisen rahoituksen saamiseksi punaisen planeetan tutkimusretkien jatkamiseksi. Nyt ilmastonmuutokseen liittyvän pelon lietsominen ajaa samaa tarkoitusta. Kuten Bob Dylan oli ennustanut, “raha ei puhu, se kiroilee”, jopa ehkä maapallon kaikkein arvostetummassa tiedeorganisaatiossa.
Poliittisessa eturintamassa G7:n johtajisto suunnittelevat “lopettavansa äärimmäisen köyhyyden ja nälänhädän” poistamalla asteittain käytöstä 85% maapallon energiavarannosta kattaen myös 98% energiasta jolla kuljetetaan ihmisiä ja tuotteita, mukaan lukien ruokaa. Maapallon hallitsijat näyttävät olevan puetut kokouksen päätösvalokuvassa, mutta kuva lienee “photoshopattu”. Heidät olisi pitänyt seisottaa kuvassa alasti laadittuaan niin tyhmän lausuman.
Maailman merkittävin ilmastoelin, Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC), on toivottoman ristiriitainen koostumukseltaan ja tehtävänasettelultaan. Paneeli koostuu maailman meteorologisesta organisaatiosta (WMO), sääennustajista, ja YK:n ympäristöohjelman (UNEP), ympäristönsuojelijoista. Molemmat organisaatiot keskittyvät lyhyen aikavälin tapahtumiin, ehkä päivistä vuosisataan tai kahteen. Ehkä kuitenkin suurin ristiriita koskee paneelin YK:lta saamansa mandaattia. Heidän tulee keskittyä vain siihen “ilmastonmuutokseen, joka johtuu suoraan tai välillisesti siitä ihmistoiminnasta, joka muuttaa ilmakehän koostumusta ollen lisänä ilmaston luonnollisessa vaihtelussa.”? Jos, siis IPCC:n johtopäätöksen mukaan ilmastonmuutos ei johtuisikaan ihmisen aiheuttamasta ilmakehän muutoksesta tai sitä ei katsottaisi “vaaralliseksi”, paneelin olemassaolo voitaisiin lopettaa. Näin ollen heidät on todellisuudessa määrätty pysymään tuhoa ennustavien puolella.
Tieteellistä ehdottomuutta, poliittista kähmintää, toivottoman ristiriitainen IPCC, ja nyt vielä Paavi, katolisen kirkon hengellinen johtaja, rohkealla liikkeellä vahvistaakseen ajatusta alkuperäisestä synnistä, toteaa maapallon näyttävän “valtavalta törkykasalta” ja että meidän täytyy palata esiteolliseen autuuteen, vai olisiko se surkeuteen?
On kuitenkin se todellinen valtava törkykasa jota meille syötetään vähintään kolmasti päivässä vihreän median toimesta, kuohuva pata väistämätöntä tuhoa, ikään kuin olisimme jo tuomitut Helvetin kadotukseen juurikaan ilman Pelastuksen mahdollisuutta. Pelkään valistuksen loppua. Pelkään henkistä vankileiriä, jossa Greenpeace toimii vanginvartijanani.
Aloittakaamme siitä mitä tiedämme maapallomme pitkän historian aikaisista lämpötiloista ja ilmakehämme hiilidioksidipitoisuuksista. Voimme eri tietolähteistä perustellusti olettaa, että maapallomme ensimmäisten neljän miljardin vuoden aikana ilmakehän CO2 pitoisuus oli korkeampi kuin se on koskaan ollut Kambrikaudesta nykyaikaan. Keskityn menneisiin 540 miljoonaan vuoteen siitä kun nykyiset elämänmuodot rupesivat kehittymään. On ilmiselvää, että lämpötila ja CO2 osoittavat käänteistä riippuvuussuhdetta (korrelaatiota) yhtä usein kuin niiden välillä esiintyy selkeä suora riippuvuussuhde. Selkeästä käänteisestä korrelaatiosta on ainakin kaksi esimerkkiä, 150 miljoona vuotta ja 50 miljoonaa vuotta sitten. Jura-kauden lopulla lämpötila laski dramaattisesti vaikka CO2 pitoisuus huipentui. Eoseenikauden termisen maksimin aikana lämpötila oli ilmeisesti korkeampi kuin kertaakaan edellisten 500 miljoonan vuoden aikana vaikka CO2 pitoisuus oli alenevalla kurssilla 100 miljoonaa vuotta. Tämän pitäisi jo sellaisenaan olla riittävä perustelu hiilidioksidin ja lämpötilan välisen tiukan kausaalisuuden kyseenalaistamiseen.
Devoni kauden alku 400 miljoonaa vuotta sitten oli elämän maalle tunkeutumisen huipentuma. Kasvit kehittyivät tuottamaan ligniiniä, joka yhdessä selluloosan kanssa muodosti puuainesta sallien ensimmäistä kertaa kasvien kasvaa pituutta kilpaillessaan keskenään auringon valosta. Laajojen metsien levitessä maalle, eloperäinen biomassa lisääntyi moninkertaisesti, imien ilmakehästä CO2:ta muodostaen puuainesta. Ligniinin hajottaminen on vaikeata eikä tuolloin ollut hajottajia, joilla olisi ollut sopivia hajottaja entsyymejä. Puut kuolivat toistensa päälle satakunta metriä paksuksi kerrokseksi. Tästä alkoivat suurten hiilikerrostumat eri puolilla maapalloa, kun hiilen poistuminen ilmakehästä jatkui 90 miljoonaa vuotta. Tulevan elämän onneksi lahottajasienet kehittyivät muodostamaan ligniiniä hajottavia entsyymejä mikä johti hiilikauden päättymiseen.
Ei ollut minkäänlaisia takeita, että sienet tai muut hajottajalajit olisivat kehittäneet ligniinin hajottamiseen tarvittavan entsyymiseoksen. Ellei näin olisi tapahtunut, niin ilmakehän CO2-pitoisuus olisi jatkanut hupenemistaan nykyiselle tasolle ensimmäistä kertaa maapallomme historiassa huveten edelleen puiden jatkaessa kasvamista ja kuolemista. Tosin kunnes CO2-pitoisuus lähenisi arvoa 150 ppm missä kasvit aluksi kärsisivät ravinnon puutteesta, lopettaisivat kasvamisen ja kuolisivat; ei koskisi vain puisia kasveja vaan kaikkia kasveja. Seurauksena olisi useimpien, ellei kaikkien, maalla elävien lajien kuten eläinten, hyönteisten ja selkärangattomien nälkiintyminen ja ajautuminen sukupuuttoon. Ihmiskuntaa ei olisi myöskään syntynyt. Tämä oli ensimmäinen kerta kun elämä läheni omaa sammumistaan CO2:n puutteen takia; CO2 on maapallon elämän edellytys.
Hyvin dokumentoitu maapallon lämpötiloja sisältävä todistusaineisto, kattaen viimeiset 65 miljoonaa vuotta, osoittaa meidän olleen laajassa kylmenevässä ajanjaksossa sitten Eoseenikauden lämpömaksimin 50 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin Maa oli keskimäärin 16 astetta lämpimämpi, ja pääosa lämmöstä lisääntyi korkeammilla leveyspiireillä. Koko planeetta, mukaan lukien napa-alueet olivat jäästä vapaita, maa-alueiden ollessa metsäisiä. Maapallon kaikkien nykyisten lajien esimuodot selviytyivät ajasta joka lienee ollut elävän historian lämpimin. Tämä panee ihmettelemään uhkaavia ennusteita, että esiteollisesta ajasta kahden celsiusasteen lämpötilan nousu johtaisi massiivisiin sukupuuttoihin ja sivilisaatiomme tuhoutumiseen. Jäätiköiden muodostuminen Etelämantereella alkoi 30 miljoonaa vuotta sitten ja pohjoisella pallonpuolikolla 3 miljoonaa vuotta sitten. Tänään, keskellä Pleistoseeni jääkauden nykyistä interglasiaalisjaksoa koemme Maan historian kylmimpiä ilmastoja.
Lähestyessämme nykyaikaa olemme Etelämantereen jääkairausnäytteistä oppineet, että viimeisten 800.000:n vuoden aikana on ollut useita laajoja jäätiköitymisiä ja niiden välissä noin 100.000 vuoden jaksoissa lämpimämpiä interglasiaaliaikoja. Nämä jaksot ajoittuvat Maan kiertoradan eksentrisyyttä ja Maan akselin kaltevuutta kuvaavien Milankovichin syklien kanssa. On hyvin mahdollista, että nämä syklit liittyvät auringon säteilyyn ja vuodenaikojen mukaisen auringon lämmön jakautumisen maan pinnalle. Lämpötilojen ja ilmakehän CO2-pitoisuuksien välillä on voimakas korrelaatio näiden toistuvien jäätiköitymisten yhteydessä mahdollisesti osoittaen jonkinlaista syy-seurausyhteyttä näiden välillä. CO2:n vaihtelu seuraa lämpötilaa keskimäärin noin 800 vuoden viipeellä viimeisten 400.000 vuoden aikana, mikä viittaa lämpötilan olevan säätelijä, sillä seuraus ei voi koskaan edeltää syytä.
Viimeisen 50.000 vuoden lämpötiloja ja ilmakehän CO2 pitoisuuksien tarkastelu osoittaa, että muutokset CO2:ssa seuraavat lämpötilan vaihtelua. Tämä onkin odotettavissa, koska Milankovichin syklit ovat paljon todennäköisempiä syitä lämpötilan muutoksille kuin muutokset CO2:ssa. Ja muutos lämpötilassa johtaa paljon todennäköisemmin muutoksiin ilmakeän CO2-pitoisuuteen; lähinnä meriin imeytyneen hiilidioksidin poistuminen ilmaan lämpimien aikojen yhteydessä ja vastaavasti CO2:n liukeneminen meriveteen kylmien aikojen yhteydessä. Kuitenkin ilmastopelottelijat inttävät, että CO2 aiheuttaa muutoksia lämpötiloihin, väitteen epäloogisuudesta huolimatta.
On tervehdyttävää ajatella ilmaston vaihtelua viimeisten 20.000 vuoden aikana, siitä kun viimeisimmän jäätiköitymisen huippu oli sivuutettu. Tuolloin kolmen miljoonan asukkaan Montrealin alueetta peitti 3,3 km paksu jää. Tuolloin 95% Kanadan pinta-alasta oli jään peitossa. Jopa niin etelässä kuin Chicagon alueella jääkenttä oli lähes kilometrin paksuinen. Jos Milankovichin syklisyys jatkuu, eikä ole syytä ajatella toisin, ellei sitten mietteemme CO2:päästöistä muuta ajatuksiamme, tilanne toistuu hitaasti seuraavien 80.000 tuhannen vuoden aikana. Voivatko ehkä CO2 päästömme torjua seuraavan jäätiköitymisen kuten James Lovelock on ehdottanut. Tälle tuskin löytyy paljoakaan toivoa, sillä huolimatta siitä, että kolmas osa kaikista viimeisten 18 vuoden aikana tapahtuneista CO2-päästöistä Britannian ilmatieteen laitoksen mukaan ilmastossa ei ole havaittu tällä vuosisadalla tilastollisesti merkittävää lämpenemistä.
Viimeisen jäätiköitymisen huippuhetkinä valtameren pinta oli noin 120 metriä alempana kuin tänään. Matalilla keskileveyspiirien alueilla jäätiköt olivat sulaneet jo noin 7000 vuotta sitten. Merenpinnan tasovaihteluista ei tuon jälkeen ole selkeätä yhteisymmärrystä vaikka monet tiedemiehet ovat päätellet, että merenpinta oli Holoseenikauden termisen optimin aikoihin noin 9000-5000 vuotta sitten nykyistä korkeammalla kun samalla Sahara oli vehreä. Merenpinta on saattanut keskiajan lämpökaudella olla myös nykyistä korkeammalla.
Sadat saaret päiväntasaajan tienoilla Papulla ja Indonesiassa ovat meren vaikutuksesta kuluneet tavalla, joka luo uskottavuutta oletukselle, että merenpinnan taso on viimeisten vuosituhansien aikana kokenut vain pieniä merenpinnan vaihteluita. Vaaditaan todella runsaasti aikaa jotta rauhaisa merenkäynti trooppisella merellä olisi voinut aiheuttaa havaitun määrän eroosiota.
Palataksemme nykyajan lämpötilan ja CO2:n väliseen suhteeseen havaitsemme, että lämpötila on noussut tasaisen hitaasti Keski-Englannissa aina 1700-luvulta saakka kun ihmiskunnan CO2 päästöt olivat merkityksettömiä aina 1850 saakka, minkä jälkeen pitoisuudet lähtivät eksponentiaaliseen nousuun 1950 jälkeen. Tämä ei kuitenkaan osoita näiden kahden suoraa kausaalista riippuvuutta. Pienen jääkauden aikana Thames-joki jäätyi toistuvasti aina vuoteen 1814 saakka minkä jälkeen maapallo siirtyi uuteen vaiheeseen, jota kutsuttakoon moderniksi lämpökaudeksi.
IPCC totea olevan erittäin todennäköistä, että ihmiskunnan päästöt ovat dominoiva syy ilmaston lämpenemiseen viime vuosisadan puolivälistä lähtien, eli 1950-luvulta. He väittävät “erittäin todennäköisen” tarkoittavan 95%:n varmuudella, vaikka luku 95 on taian omaisesti “vedetty poskesta”. Lisäksi “todennälöisesti” ei ole tieteellinen määritelmä vaan viittaa arvioon, toisin sanoen mielipiteeseen.
Vuosina 1910-1940 oli 30-vuotinen lämmin jakso, jota seurasi viileneminen vuodesta 1940 vuoteen 1970, juuri kun hiilidioksidipäästöt lisääntyivät kiihtyvällä vauhdilla. Tätä seurasi jälleen 30 vuotta kestävä lämpeneminen muistuttaen kestoltaankin edellistä lämpenemistä 1910-1940. Pitääkin kysyä mikä aiheutti tuon lämpenemisen vuosina 1910-1940, koska ihmisperäisistä päästöistä ei voinut olla kyse? Jos syynä olisivatkin olleet luonnolliset tekijät, mistä tiedämme, että samat luonnolliset tekijät eivät olisi aiheuttaneet myös vuosien 1970-2000 lämpenemiseen? Ei tarvitse mennä satoja miljoonia vuosia taaksepäin ajassa huomatakseen loogiset puutteet IPCC:n väitteen ihmiskuntaa syyllistävässä varmuudessa.
Vesi on selkeästi tärkein kasvihuonekaasu ja on ainoa molekyyli, joka esiintyy ilmakehässä kaikissa kolmessa olomuodoissaan, kaasuna, nesteenä ja kiinteänä. Kasvihuonekaasuna vesi on
vain kaasumuodossa (höyrynä), ei neste- eikä kiinteässä muodossa. Nesteenä vesi muodostaa pilviä, jotka heijastavat auringon säteilyn takaisin avaruuteen päiväsaikaan ja yöllä taasen pidättävät lämpöä. On täysi mahdottomuus, että ilmastoa kuvaavat tietokoneohjelmat voisivat ennustaa ilmassa olevan veden nettolämpövaikusta ilmakehässä korkeammassa CO2 pitoisuudessa. Kuitenkin lämpenemiseen uskovat tahot väittävät korkeamman CO2-pitoisuuden aiheuttavan vedestä johtuvan positiivisen palautteen, voimistaen pelkästään CO2:n lämmittävää vaikutusta 2-3 kertaiseksi. Toiset tutkijat taasen uskovat vedellä olevan joko neutraali tai peräti negatiivinen vaikutus CO2:een. Tämän vuosisadan alun havaintoaineisto näyttää vahvistamaan viimeksi mainittua hypoteesia.
Kuinka moni poliitikko tai median tai yleisön edustaja on tietoinen tästä IPCC:n vuoden 2007 ilmastonmuutosväitteestä? “Meidän tulisi ymmärtää olevamme tekemisissä kytketyn epälineaarisen kaoottisen järjestelmän kanssa, jossa pitkänajan tulevien ilmastojen ennustaminen on mahdotonta.
Olemassa oleva kaaviokuva kertoo ilmastomallien suuresti liioitelleen tulevaa lämpenemistä tukien edellä olevaa IPCC:n toteamusta. Ilmastomallit osaavat “ennustaa oikein” vain menneiden aikojen jo tapahtuneita ilmastotrendejä.
Lähestyessäni esitelmäni ydintä, totean CO2:n olevan elämän valuutta ja maapallomme kaiken elollisen perusrakenneosa. Kaikki elämä perustuu hiileen, mukaan luettuna meidänkin. Ei ole epäillystäkään, etteikö hiilen kiertokulkua ja sen keskeistä merkitystä elollisen kehityksessä tulisi opettaa lapsillemme sen sijaan, että CO2:ta demonisoidaan, väittämällä hiilen olevan
saaste, joka on uhka elämän jatkumiselle. Tiedämme varmuudella, että CO2 on elämälle välttämättömyys ja sen pitoisuuden tulee olla ilmakehässä riittävän korkea kasvien selviämiseksi ja siten varmistavan kaikelle elämälle sille välttämättömän perusravinnon saannin. Eikö meidän tulisi kannustaa kansalaisiamme, opiskelijoita, opettajia, poliitikkoja, tiedemiehiä ja muita edistyksellisiä juhlimaan hiilidioksidia elämän antajana sellaisena kuin se todellisuudessa on.
On kiistatta osoitettu, että kasvit, puut ja kaikki viljelykasvit voivat kasvaa nykyistä paljon nopeammin nykyistä korkeammassa ilmakehän CO2-pitoisuudessa. Jopa tämän päivän ilmakehän CO2 pitoisuus, 400 ppm, tarkoittaa kasvien kärsivän ravinnon puutteesta. Kasveille otollisin ilman hiilidioksidipitoisuus on noin viisinkertainen, 2000 ppm, kuitenkin ilmastopelottelijat varoittavat nykyisen 400 ppm pitoisuuden olevan liian korkea. Siksi on tärkeätä, että jokainen henkilö, joka on tässä asiassa omaksunut oikean totuuden, tulisi kyseenalaistaa IPCC:n perättömät väitteet. CO2 on elämän antaja ja meidän tulisi juhlia CO2:ta eikä mustamaalata sitä kuten nyt on tapana.
Olemme todistamassa “maapallomme vihertymistä” korkeammassa CO2 pitoisuudessa, fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntyneistä päästöistä, on kiihdyttänyt kasvien kasvua eri hiiltä CO2:napuolilla maapalloa. Tämän ovat vahvistaneet CSIRO:n tutkijat Australiassa, Saksassa ja Pohjois-Amerikassa. Vain puolet hiilidioksidipäästöistämme näyttävät löytävän tien ilmakehään. Loppuosa hakeutuu muualla ja parhaat tutkimukset kertovat sen päättyvän maapallon biomassan lisääntymiseen. Olisiko väärin, jos metsät ja viljelykasvit olisivat tuotavampia?
Ilmakehän kaikki CO2 on lähtöisin maapallon sisältä valtavien tulivuoripurkausten seurauksena. Tällainen oli yleisempää maapallon varhaishistorian aikoina kun sisusta oli nykyistä kuumempi. Viimeisten 150 miljoonan vuoden aikana CO2:n lisääntyminen ei ole riittänyt kattamaan sedimenttikerrostumiin poistuvaa osaa.
Katsokaamme missä kaikki maapallomme hiili on ja miten se kiertää. Tänä päivänä pitoisuuden ollessa 400ppm, ilmakehässä on 850 miljardia tonnia hiiltä hiilidioksidiin sitoutuneena. Vertailuna, nykyisten elämän muotojen kehittyessä yli 500 miljoonaa vuotta sitten, ilmakehässä oli lähes 15.000 miljardia tonnia hiiltä, nykyiseen verrattuna 17-kertainen määrä. Kasvit ja maaperä sisältävät yhdessä yli 2.000 miljardia tonnia hiiltä kaksi kertaa enemmän kuin maapallon koko ilmakehä. Valtameret sisältävät 38.000 miljardia tonnia hiiltä veteen liuenneena hiilidioksidina, 45 kertaa enemmän kuin ilmakehässä. Ilmakehästä hiilidioksidia imeneistä kasveista muodostuneet fossiiliset polttoaineet sisältävät 5.000-10.000 miljardia tonnia hiiltä, 6-12 kertaa ilmakehää enemmän.
Todella pöyristyttävä määrä ilmakehässä ollutta hiiltä on varastoituneena kalkkikiviin, 100.000.000 miljardia tonnia, eli kvadriljoona (?) tonnia hiiltä on muuttunut kiveksi merieliöiden toimesta, jotka olivat oppineet rakentamaan itselleen suojapanssarin yhdistämällä kalsiumia ja hiiltä kalsiumkarbonaatiksi. Kalkkikivi, liitu, ja marmori ovat kaikki eloperäisiä muodostaen 99,9% kaikesta maapallomme ilmakehässä olleesta hiilestä. Doverin valkoiset liitukalliot ovat muodostuneet kokkolitofoorien kuorista, pienistä merellisistä kasviplanktoneista.
Valtaosa ilmakehästä peräisin olevasta hiilidioksidista on pysyvästi sidottu kalkkikiviin, josta kasvit eivät pysty sitä hyödyntämään. 540 miljoonaa vuotta sitten kambrikauden alussa selkärangattomat merieliöt kehittivät kyvyn hallita kalkkiutumista ja muodostaa suojakuoren pehmytkudostensa suojaksi. Merenelävät kuten kotilot ja simpukat, korallit, kokolitofoorit (kasviplanktonit) ja foraminifeerit (eläinplanktonit) kehittivät kyvyn yhdistää vedessä liuenneena oleva hiilidioksidi kalsiumiin ja näin poistamaan hiiltä eliöpiiristä näiden eliöiden vaipuessa kuolleina merenpohjaan sedimentiksi; 100.000.000 miljardia tonnia kalkkisedimenttiä. On ironista, että elämä itse, kehittämällä suojapanssarin, määräsi oman tulevan tuhonsa, poistaessaan jatkuvasti ilmakehästä hiilidioksidia. Tämä hiilen poisto ja pysyvä varasointi määritteli kehityksen. Nämä lisääntyvät karbonaattisedimentit muodostavat niitä liuskekerrostumia, joista me tänä päivänä säröitämme kaasua ja öljyä. Ja minä kannatan niitä, jotka sanovat “OK, kuningaskuntamme ryhtykäämme säröittämään.
Viimeisten 150 miljoonan vuoden aikana CO2:ta on tasaisesti poistunut ilmakehästä. Tähän liittyvät monet prosessit, mutta merkittävin lopputulos on, että keskimäärin 37.000 tonnia hiiltä on 150 miljoonan vuoden aikana poistunut vuosittain ilmakehästä. Tänä aikana ilmakehän CO2 pitoisuus on vähentynyt noin 90:llä prosentilla. Tämä tarkoittaa, että vulkaaniset CO2 päästöt ovat monimiljoonaisten vuosien aikana jääneet tappiolle verrattuna hiilen häviämiselle kalkkisedimentteihin.
Jos tämä suuntaus jatkuu, hiilidioksidipitoisuus putoaa vääjäämättä tasolle, jossa kasvien selviäminen vaarantuu, niiden vaatiessa vähintään 150 ppm:n CO2-pioisuutta. Jos kasveja menehtyy, samalla myös niistä riippuvaiset eläimet ja hyönteiset ja selkärangattomat kokevat saman kohtalon.
Miten kauan kestää kunnes nykyisen hiilidioksidipitoisuuden väheneminen jatkuu tasolle, jossa CO2:n puute uhkaa sukupuutolla osaa tai kaikkea maapallon elämää.
Pleistoseenikauden mannerjäätiköitymisten aikoina CO2-pitoisuus laski minimiinsä toistuvien jäätiköitymisten saavuttaessa suurimman laajuutensa. Viimeisen jäätiköitymisen laajetessa maksimiinsa noin 18.000 vuotta sitten, CO2 saavutti pohjanoteerauksensa 180 ppm, todennäköisimmin alimman tason koko maapallon historian aikana. Tämä on vain 30 ppm yli sen tason, jossa kasvien tiedetään kärsivän ja kuolevan. Paleontologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että jo 180 ppm:ssä kasvien selviytymisen olleen ankarasti rajoittunutta ravintopuutteen takia. Jääkauden päättyessä lämpimämmän interglasiaalisajan aikana CO2 pitoisuus kasvoi 280 ppm:ään. Kuitenkin, jopa tänä päivänä ihmisen aiheuttamien päästöjen nostettua CO2 pitoisuuden 400 ppm:ään ravinnon puute rajoittaa edelleen kasvien kasvunopeutta, joka olisi paljon suurempi jos CO2 taso olisi 1000-2000 ppm.
Sitten hurja uutinen. Elleivät ihmiset olisi ryhtyneet hyödyntämään osaa hiilenä varastoituneita fossiilisia polttoaineita, jotka kaikki olivat olleet ilmassa CO2:na ennen yhteyttäviä kasveja ja niitä hyödyntäviä eliöitä, elämä maapallolla kärsisi tämän ratkaisevan ravinnon puutteesta ja lopulta päättyisi. Ajatellen jääkausien ja niiden välisten interglasiaalien jatkumoa, tähän olisi todennäköisesti päädytty alle 2 miljoonassa vuodessa, vain vilahdus luonnon silmissä, 0,5% elämän historian 3,5 miljardista vuodesta.
Mikään muu eliölaji ei olisi pystynyt palauttamaan ilmakehään edes osan sitä hiilidioksidista, jonka kasvit ja eläimet olivat poistaneet ja tallentaneet maan kuoreen vuosimiljoonien saatossa. Tämän takia kunnioitan tämän illan luennossani James Lovelockia. Jim uskoi monta vuotta ihmisten olevan yksi ja ainoa Gaiassa vaikuttava roistolaji, joiden kohtalona oli synnyttää tuhoisa ilmaston lämpeneminen. Itse nautin Gaia hypoteesista mutten suhtaudu siihen uskovaisen tapaan sen muistuttaessa liikaa lähinnä perisyntiä. Ikään kuin ihmiset olisivat maapallon ainoa pahuutta edustava eliölaji.
Kuitenkin James Lovelock näki valon ja tajusi ihmiskunnan olevan osa Gaian suunnitelmaa, ja tähän hänellä oli perusteltu syy. Siksi kunnioitan häntä, koska vaaditaan rohkeutta muuttaa mielensä sijoitettuaan niin paljon arvovallastaan vastakkaiseen mielipiteeseen. Sen sijaan, että pitäisi ihmistä Gaian vihollisena, Lovelock näkee meidät yhteistyössä Gaian kanssa torjumassa uutta jääkautta, tai merkittävää jäätiköitymistä. Tämä olisi paljon mahdollisempaa kuin vallitsevaan pelotteluun liittyvä skenaario, sillä meidän ilmakehään lisäämät CO2-päästöt ovat selkeästi kääntäneet tämän elämälle oleellisen ravinteen alenevan suuntauksen ja toivottavasti saattaa vähentää ilmaston mahdollista liukumista kohti uutta jäätiköitymisen aikakautta. Me voimme ainakin olla varmoja, että kohoava CO2-taso johtaa kasvillisuuden ja biomassan lisääntymiseen. Me emme tosiaankaan tiedä estääkö tai vähentääkö korkeampi CO2 pitoisuus mahdollisen liukumisen toiseen suureen jäätiköitymiseen. Itse en ole tällaiseen toiveikas, sillä pitkän ajan historia ei vain tue ajatusta voimakkaasta CO2:n ja lämpötilan riippuvuussuhteesta.
Ajatellen mitä tiedämme ilmakehän CO2-pitoisuuden pitkäaikaisesta alenemisesta, mieltä ihmetyttää miksi ihmiskunnan päästöjä ei tunnusteta pelastuksen ihmeenä. Suorista havainnoista me jo tiedämme, että äärimmäiset ennustukset CO2:n vaikutuksesta maapallon lämpötilaan ovat todella varsin epätodennäköiset, etenkin todettaessa, että noin kolmas osa meidän kaikista päästöistä ovat tapahtuneet viimeisten 18 vuoden aikana, eikä tänä aikana ole havaittu minkäänlaista tilastollisesti merkittävää lämpenemistä. Ja jos jonkinlaista lisälämpenemistä olisi ollut, niin eikö se olisi ollut suotavampaa kuin kaikkien tai useimpien eliölajien tuhoutuminen planeetallamme.
Kuulitte täällä. “Ihmiskunnan CO2-päästöt ovat pelastaneet elämän maapallolla CO2:n puutteen aiheuttamalta väistämättömältä nälältä ja kuolemalta. Käyttääksemme atomikelloanalogiaa, jos Maa olisi 24 tuntia vanha me olisimme 38 sekuntia ennen puoltayötä kun käänsimme kehityksen ennen ajan loppua. Ellei tuota lueta hyväksi uutiseksi, en tiedä mikä olisi. Eihän sitä joka päivä vältä Armageddonia.
Haastan kenet tahansa esittämään perustellun argumentin, joka kumoaa esittämäni analyysin historiallisesta 150 miljoonan vuoden aineistosta ja ennusteeni CO2:n puutteesta [kasvien nälkiintymisestä]. “Ilmastokieltäytyjiin” kohdistuvat ad hominem hyökkäykset jäävät minulta huomiotta. Tiedostan, että yhteiskunnan enemmistöä on johdettu kollektiivisesti harhaan, uskomaan, että globaali CO2-pitoisuus jka lämpötila ovat liian korkeat, kun todellisuudessa päinvastainen tilanne pätee kumpaankin. Kieltääkö kukaan, etteivätkö kasvit kuole CO2-pitoisuuden laskiessa alle 150 ppm:ään? Kieltääkö kukaan, etteikö maapallomme ole ollut 50 miljoonan vuoden ajan viilenevässä vaiheessa ja että tämä pleistoseeni ajan jääkausi olisi kylmin ajanjakso planeettamme historiassa?
Olettakaamme, että ihmiskunnan päästöt ovat tähän päivään mennessä lisänneet karkeasti 200 miljardia tonnia CO2:ta ilmakehäämme ja vaikka tänään keskeyttäisimme fossiilisten polttoaineiden käytön, olemme jo ostaneet maapallon elämälle uudet 5 miljoonaa vuotta. Mutta emmehän me lopeta maapallomme sivistyksen ylläpitoa luopumalla fossiilisten polttoaineiden käytöstä, joten on mahdollista, että voimmekin hidastaa CO2:n puutteesta johtuvat kasvikuolemat vähintään 65 miljoonalla vuodella. Kun fossiiliset polttoaineet lopulta lopulta vähenevät, meillä on vielä kalkkikivissä hiiltä kvadriljoona tonna, jonka voimme muuttaa kalkiksi ja CO2:ksi valmistaaksemme sementtiä. Osaamme jo käyttää sen valmistukseen sekä aurinko- että ydinenergiaa. Jo tämä, riippumatta fossiilisen polttoaineen käytöstä, korvaa sen CO2:n vähenemisen, joka johtuu kalsiumkarbonaatin hautautumisesta merenpohjan kerrostumiin. Epäilemättä ihmiskunta mahdollistaa toiminnallaan Maamme elämän säilymistä 100 miljoonalla vuodella. Me siis emme ole luonnolle vihollisia vaan sen pelastajia.
Jälkikirjoituksena haluaisin hieman kommentoida kolikon toista puolta, väitetystä vaarallisesta ilmaston muutoksesta, energiapolitiikastamme, etenkin pahoista fossiilisista polttoaineista; hiili, öljy ja maakaasu.
Riippuen hieman laskutavasta, fossiiliset polttoaineet muodostavat 85-88% maapallon koko energian kulutuksesta ja yli 95% ihmisten ja tavaroiden ja ruoan kuljetukseen käytetystä energiasta.
Aiemmin tänä vuonna [2015] G7 maiden johtajat olivat päättäneet lopettaa fossiilisten polttoaineiden käytön vuoteen 2100 mennessä; todella eriskummallinen päätös. Tosin, tuskin kukaan järkevä ihminen uskoo, että tällaista voisi tapahtua, mutta onhan se testamentti eliitin vallasta, sen kokoonnuttua ihmiskunnan aiheuttaman katastrofaalisen ilmaston muutoksen ympärille ja huijaus, johon niin monien maailman johtajien oli pakko osallistua. Miten voisimme vakuuttaa heitä arvostamaan CO2:ta sen sijaan, että sitä mustamaalataan.
Fossiilisesta polttoaineesta sanotaan paljon inhottavia asioita, vaikka paljolti niiden ansiosta elämme pitkään, vauraudessa ja mukavuudessa.
Hiilivedyt, fossiilisten polttoaineiden energiakomponentit, ovat 100%:sesti orgaanisia, kuten orgaanisessa kemiassa. Ne muodostuivat auringon energialla muinaisissa merissä ja metsissä. Poltettaessa ne tuottavat energian ohella pääosin vettä ja CO2:ta, eli kahta elämälle tärkeintä ravintoainetta. Lisäksi fossiiliset polttoaineet muodostavat Maan ylivoimaisesti suurimmat suoran aurinkoenergian varastot. Mikään vastaava ei vedä sille vertoja, paitsi ydinvoima ja silläkin on alkuperä “auringossa”, eli se muodostui kuolevissa tähdissä.
Tänä päivänä, Greenpeace protestoi venäläisiä ja amerikkalaisia öljynporauslauttoja vastaan 3000 hevosvoiman dieselkäyttöisillä laivoilla ja käyttävät lauttoja vallatessaan 200 hevosvoiman perämoottoreita ja ripustavat öljyä vastustavia öljystä tehtyjä muovisia bannereita. Sitten julkistavat media tiedotteen, jossa kerrotaan, että meidän on lopetettava riippuvuutemme öljystä. En armaan välittäisi niin paljon, jos Greenpeace ajaisivat polkupyörillä purjealuksilleen ja soutaisivat pienillä veneillään lautoille ripustamaan orgaanisesta puuvillasta tehtyjä bannereitaan. Meillä ei ollut vetypommia laivalla Greenpeace’n ensimmäisessä ydinkokeita vastustavassa kampanjassamme.
Osa maailman öljystä tulee kotimaastani, Kanadan pohjois-Albertan öljyhiekoista. En ollut aiemmin tekemisissä öljyn liittyvien intressien kanssa, kunnes raivostuin valheista, joita maani öljytuotannosta levitettiin liittolaistemme pääkaupungeissa eri puolilla maapalloa. Pääti vierailla öljyhiekkaan liittyvillä tuotantoalueilla selvittääkseni itselleni, mitä siellä tapahtui.
On totta, että näkymät eivät olleet kauniit, kun maanpinta kuoritaan puhtaaksi, jotta päästäisiin käsiksi öljyä sisältävään hiekkaan. Oikeastaan Kanada on puhdistamassa historian suurin luonnollista öljyvuotoa samalla saaden siitä voittoa. Öljy pääsi pintaan, kun Kalliovuoret työntyivät ylös Tyynenmeren laatan törmäyksessä. Kun hiekka palautetaan maahan, siitä on poistettu 99% niin sanotusta “myrkkyöljystä”.
Öljynvastaiset aktivistit väittävät öljyhiekkaoperaatioiden tuhoavan Kanadan boreaalimetsät. Kanadan boreaalimetsä kattaa 10% maapallomme kaikista metsistä ja siihen verrattuna öljyhiekka-alue on kuin norsulla oleva finni. Laki määrää, että jokainen öljyhiekan poiston muokkaama neliötuuma maata on palautettava luonnolliseksi boreaalimetsäksi. Milloinkahan luonnontilaisen metsänsä tuhonneet kaupungit kuten Lontoo, Bryssel tai New York palautetaan alkuperäiseen luonnolliseen tilaansa?
Ekologiseen ennallistamiseen liittyvä taito ja tiede tai maisemointi, kuten se tunnetaan vuoriteollisuudessa, on hyvin vakiintunut toiminta. Alue voidaan maisemoida, alkuperäinen maaperä voidaan palauttaa kuten myös kasvit ja puut. On myös mahdollista tasamaalla muodostaa, painanteita, joiden lajirunsautta voidaan lisätä rakentamalla lampia ja järviä, missä kosteikko kasvit, hyönteiset ja vesilinnusto voivat asettua ennallistettuun maisemaan.
Jätealtaat, joihin puhdistettu hiekka on palautettu, näyttävät alussa muutaman vuoden todella rumilta, kunnes ruohikkomaat valtaavat ne. Fort McKayn Ensimmäisen Kansan kanssa on sovittu biisonilauman paimentamisesta entisöidyn jätealtaan maisemassa. Kaikki jätealtaat tullaan entisöimään sitä mukaan, kun toiminta niiden aleella on saatu päätökseen.
Ekologina ja ympäristöaktiivina yli 45 vuotta toimineena tällaiset toimet tyydyttävät minua. Maata on häiritty geologisen ajankulun mukaan silmänräpäyksen ajan ja sen jälkeen palautettu kestäväksi boreaalimetsäiseksi ympäristöksi puhtaamman hiekan kera. Bonuksena olemme saaneet polttoainetta ruohonsyöjille, skoottereille, moottoripyörille, henkilö- ja kuorma-autoille, busseille, junille ja lentokoneille.
Päätteeksi toistan, että fossiilisista polttoaineista peräisin oleva CO2 on elämän perusta, sen tuki, sen edellytys, ja peräti Maan kaiken elämän selkäranka.
Minulle on ollut suuri kunnia tulla valituksi pitämään teille vuosittaisen juhlaesitelmänne. KIITOS!
Ilmastonmuutos ja riippumaton tiede 
