MoT:n toimttaja HS:n mielipidesivulla

Alla olevan tekstin olin suunnitellut lähettäväni tiistaina Helsingin Sanomiin, mutta MoT:n toimittaja Matti Virtanen ehti ennen minua huomattavasti paremmalla mielipidetekstillä. Ohessa oma tekstiehdotukseni:

Timothy Carter kirjoittaa (HS 13.12) Ylen MoT-ohjelmasta, joka käsitteli Climategate skandaalia ja kansainvälisissä ilmastotutkijapiireissä suurta ihmetystä herättävistä sähköposteista, vähättelevään sävyyn ja jopa vääristellen

Carter on oikeassa huomauttaessaan, että yksityisissä posteissa käytetään ulkopuolisille vaikeasti avautuvia viittauksia ja värikkäitä kielikuvia. On kuitenkin turha yrittää vähätellä niitä valheita ja törkeitä herjoja, joita Itä-Anglian yliopiston Ilmastotutkimuksen yksikön (CRU) johtavat tutkijat ovat kirjoittaneet ja lähettäneet myös eri mieltä oleville ilmastotutkijoille. Näille erittäin paljastaville viesteille ei todellakaan löydy asiallista selitystä.

Tietysti tieteellisen tutkimuksen luonteeseen kuulu kriittisyys ja esitettyjen tulosten kyseenalaistaminen (skeptisyys), mutta se koskee lähinnä menetelmiä ja ja tulosten tulkintoja. Vuodetuista sähköposteista käy kiistattomasti ilmi, että CRU:n keskeiset johtohenkilöt sekä heidän kanssaan läheisessä yhteistyössä olleet ulkopuoliset tutkijat ovat karkeasti rikkoneet nimenomaan Carterin peräänkuuluttamaa julkisuutta ja vertaisarviointia.

Carter jatkaa herjaamalla ihmisen aiheuttamaksi väitettyyn ilmastonmuutokseen (alunperin maapallon lämpenemiseen) kriittisesti suhtautuvia tutkijoita, väittäen, että he väistävät tieteellisen vertaisarvioinnin ja toitottavat kielteiset mielipiteensä mediassa. Totuuden nimissä on todettava, että mitään tällaista kahtiajakoa “skeptikkojen” ja CRU:n tutkijoiden välillä ei olisi tapahtunut elleivät viimeksi mainitut olisi sulkeutuneet omaan pieneen piiriinsä, jossa suorittivat toistensa tutkimustulosten vertaisarvioinnit. Koska eräät heistä olivat keskeisten tieteellisten julkaisusarjojen toimituskunnan jäseniä he saattoivat estää kriittisten tutkimusten julkaisemisen näissä sarjoissa.

Carter edelleen väittää virheellisesti, että CRU:n aineistot ovat olleet vapaasti saatavilla niitä pyytäville tutkijoille. Kuitenkin julkisuuteen tulleissa viesteissä todetaan, mm CRU:n johtajan viesteissä, että hän mieluummin hävittää tuloksia ennekuin luovuttaa niitä “skeptikoille”.

On totta, että on todellekin vaikeata uskoa, että CRU:n yleisesti arvostetut tutkijat olisivat manipuloineet aineistojaan ja peitelleet tuloksiaan. Näin ei varmaan alussa tapahtunutkaan, mutta maapallon keskilämpötilaa kuvaavan ns “lätkämailakäyrän” julkistaminen 1998 ja sen käyttö IPCC:n arviointiraportin tärkeimpänä argumenttina ihmisen syyllisyydestä pakotti poistamaan käyrästä mm Keith Briffan puulustotulkinnoista sekä keskiajan lämpökauden että viimeisten vuosikymmenten laskeva lämpötilatrendi.

Tästä olin kyseisen lämpötilakäyrän tekijöitä (Phil Jones ja Raymond Bradley) kritisoinut Turussa syksyllä 2001 pidetyssä IPCC:n kolmannen arviointiraportin julkistuksen yhteydessä. He eivät suostuneet ottamaan kantaa asiaan. Nyt tiedämme CRU-vuodon ansiosta miksi he vaikenivat.

Hollantilainen skeptikko tuttavani oli haastateltavana Hollannin De Telegraaf lehdessä. Englanti ymmärtävät voivat lukea erinomaisen haastattelun